”Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen sinun.”
Tällä Jumala-helmen rukouksella me talvella aloitimme yhteisen riparimme. Ensimmäisenä iltana omin pikku kätösin askartelimme jokainen itsellemme rukoushelmet. Ihan kaikki eivät saaneet helmiä pysymään kasassa ekalla kerralla eikä toisellakaan. Rukoushelmet kuitenkin pyörivät paitsi lattialla myös pitkin riparin päiviä aamusta iltaan. Helminauhassa tartuimme ensiksi suureen, kultaiseen Jumala-helmeen ja lausuimme yhdessä:
”Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen sinun.”
Jumala on rajaton. Hän on suurempi kuin voimme käsittää. Silti yritimme rippikoulussa laskettelemisten, keilailuiden, hiihtolenkkien ja kaikenlaisen mukavan keskellä ymmärtää, millainen Jumala oikein on. Ihmeteltiin raamiksissa, veisattiin ad sextameissa, piirrettiin ja otettiin kuvia. Luettiin Raamatusta ja tutkittiin katekismuksia. Jossain välissä ryhmät kirjoittivat japanilaisia haikurunojakin kuvatakseen Jumalaa:
”Iso iloinen, häikäiset vahvasti, soi triangelisi kovaa.”
”Vanha pyhä oih, olet suuri ikuinen, johdata meitä.”
Rippikoulu on hyvää aikaa tutustua siihen uskoon, johon on pienenä kastettu. Siihen, millainen Jumala on. Siihen, millaiseksi Jumala on luonut minut ja millaiseksi nuo toiset. Että kaikki ollaan Jumalan luomia, ollaan ihan helmiä, kauniita, kalliita, Jumalalle rakkaita.
Jumala on lähellä. Rukoushelminauhassa Jumala-helmen vieressä on hiljaisuuden helmi, sitten heti minä-helmi. Se muistuttaa, kuinka saa luottaa, että Jumala on ihan lähellä, vain hiljaisuuden päässä. Hän on mukana, missä milloinkin olet menossa. Hän on kanssasi, vaikka kuinka kauas kerkeäisit.
”Mä oon täällä sun kaa” lauloivat isoset huikeassa leirivideossaan. Jeesus puolestaan sanoo, että ”menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne.” ”Pyhä Henki, jonka Isä lähettää opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”
Usko Jumalaan on lupaus siitä, ettei tarvitse koskaan jäädä aivan yksin. Jumala on lähellä. Hän on täällä sun kaa.
Rinteessä, treeneissä, kuntosalilla, koulussa, kotona.
Jumala on lähellä.
Kaveriporukassa, ystävän kanssa kaupungilla, bileissä tai riidoissa.
Jumala on lähellä.
Vaikeissa hetkissä, uusissa tilanteissa, silloin kun jännittää, silloin kun suru kohtaa, silloin kun on vaikea luottaa.
Jumala on lähellä. Hän on silloin sun kaa.
Silloin, kun kaipaat elämässä vahvistusta, rohkaisua johonkin, tukea jossakin, saat silloin luottaa, että Jumala on lähellä. Jeesus on mukana. Pyhä Henki on läsnä. Tämä konfirmaatiopäivä muistuttaa siitä. On helluntai. Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen päivä.
Pyhä Henki on ehkä hankala asia ymmärtää. Ehkä rippikouluasioista yksi hankalimmista. Taivaan Isä on kyllä tuttu, Jeesuksestakin on ollut puhetta, mutta mikä on tämä Pyhä Henki?
Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Riparilla piirrettiin kolmio. Kolmiyhteinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Jumala lähestyy meitä Isänä, Poikana ja Pyhän Hengen kautta. Aina jokin kulmista osoittaa meitä kohti. Taivaan Isä on meidät luonut. Jeesus, Jumalan Poika, on meidät lunastanut, hän sovitti syntimme ja antoi henkensä meidän puolestamme. Pyhä Henki voisi olla se, josta sanomme: Jumala on lähellä. Jumala on läsnä.
Pyhä Henki on se, joka auttaa uskomaan Jumalaan. Pyhä Henki on se, joka kertoo ja vakuuttaa, että me olemme Jumalalle hurjan rakkaita.
Pyhä Henki on tämän homman aloittanut jo kasteessa. Silloin, kun on ekan kerran piirretty risti otsaan ja rintaan. Silloin lähti Pyhä Henki reissuun mukaan. Pyhä Henki on kuin se toinen kaveri ankkurihississä, jonka kanssa matka huipulle ei tunnu niin pitkältä, jolle voi jutella mitä mielessä liikkuu tai mikä sydäntä painaa. Pyhä Henki on läsnä. Jumala on lähellä. Vaikka välillä mentäisiinkin off-rinteessä tai suksi tökkisi ja tasapaino pettäisi. Alastullessa – tai elämässä muutenkin. Mutta Jumala lähellä silloinkin, kun menee päin puuta. Silloinkin, kun elämässä sukset menevät ristiin, voit katsoa Jeesuksen ristiin. Se kertoo, kuinka Jumala sua rakastaa. Ihan kaikesta huolimatta. Se on se, missä eniten haluaisin sua rohkaista. Jeesuksen risti on meille, siis minulle ja sinulle, merkki Jumalan rakkaudesta ja siitä, ettei ole mitään asiaa, mikä vois erottaa meidät Jumalan rakkaudesta. Yhteys sinne päin on aina auki. Jumala on ihan lähellä.
Konfirmaatio merkitsee vahvistamista. Konfirmaatiossa vahvistetaan konfirmoitavia nuoria. Siinä vahvistetaan uskoa ja luottamusta. Jeesus sanoo: ”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”
Rippikoulu ei ole piste, johon jokin vain päättyy. Se on kaksoispiste, josta jotain uutta alkaa. Konfirmaatiosta alkaa uusi aika. Itsenäistyvän nuoren aika. On täysivaltainen seurakunnan jäsen. On saanut opetusta. On tunnustanut uskonsa. Silti saa yhä luottaa, että vahvistusta saa tämän jälkeenkin. Pyhä Henki onneksi palauttaa mieleen asiat, joita riparilla kelattiin.
Rukoushelmet auttavat muistamaan, että Jumala on lähellä. Hänelle voi jutella, mistä vain, missä vain, milloin vain, helmien kanssa tai ilman. Rukoileminen hoitaa uskoa.
Rippiraamattua opeteltiin lukemaan, jotta sieltä voisi edelleen löytää uskolle vahvistusta. Älä jätä sitä hyllyyn pölyttymään. Raamatun lukeminen hoitaa uskoa.
Ehtoollinenkin hoitaa ja vahvistaa uskoa. Ripariryhmänä jo käytiin ehtoollisella ja tänään saa leivässä ja viinissä taas ottaa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren ja maistaa, kuinka Jumala on lähellä ja kuinka hän sua rakastaa. Tämän jälkeen ehtoollispöytä on sinulle aina auki.
”Mä oon täällä sun kaa” lauloivat isoset ja kutsuivat teitä mukaan nuoren seurakunnan elämään. Älä jää laskemaan latuja yksin, vaan tule mukaan sinne missä on muitakin. Syksyllä starttaa alueseurakunnissa toimintaa, johon olet tosi tervetullut mukaan.
”Sinä olet rajaton. Sinä olet lähellä. Sinä olet valo ja minä olen sinun.” Tällä rukouksella me aloitimme riparin. Tähän rukoukseen me voimme sen nyt myös päättää. Rakkaat nuoret, astukaa nyt alttarin eteen.