Kun Jeesus nousi taivaaseen, hän siunasi opetuslapset. Opetuslapset osoittivat hänelle kunnioitustaan. Ketä sinä kunnioitat? Kuka on kunnioituksen arvoinen? Olla riemuissaan ei ole mitään tyhjäpäistä pieruhuumoria, tai vahingoniloa, vaan syvää riemua. Syvä riemu ja suuri ilo syntyy kokemuksesta, joka syntyy Vapahtajan kohtaamisesta. Vapahtajan kohtaaminen tarkoittaa uskon syntymistä. En voi näyttää teille täällä, että ”katsokaa, Jeesus istuu tuolla”, mutta Raamatun sanan ja kasteen ja ehtoollisen kautta voimme löytää hänet. Raamatun sanoma on, että Jeesus on ovi tai portti Isän Jumalan lähelle. Isän lähellä on hyvä olla. Synkimmällä ja huonoimmallakin hetkellä minulla on elämässäni pettämätön toivo. Loputtoman etsintämme paras vastaus löytyy läheltä, jos vain haluamme löytää. Taivas tarkoittaa Jumalan välitöntä läheisyyttä.

Pääsiäisaamuna alkoi uuden luomakunnan aika, jossa toteutui uudistuneena luomisen sana: ”Jumala näki, että valo oli hyvä.” Jeesus on nyt ”maailman valo” (Joh. 8:12). Nyt kaikilla meillä on mahdollisuus ottaa vastaan anteeksianto ja syntien sovitus – Jeesuksen tähden. Nyt saamme uskoa Tuhlaajapojan lailla (Luuk. 15:32): ” Tämä sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.”

Helatorstaina Jeesus antoi lupauksen Pyhän Hengen lahjasta. Pyhän Henki synnyttää uskoa. Aika Jeesuksen ”ylösottamisesta” hänen tulemiseensa kunniassa on kirkon aikaa. Tänä aikana Kristus itse vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta kirkossaan ja taivaaseen nousseenakin tekee työtä maan päällä.

Kaste- ja lähetyskäskyssä meille annettiin tehtävä mennä joka paikkaan ja julistaa, kertoa Vapahtajasta. Sovituksen sanoman vieminen kaikille kansoille on kirkon päätehtävä. Siis, jos joku on sinulle ilkeä ja vihainen, käsi koko ajan nyrkissä, niin eihän sen tarvitse olla sinun asenteesi ja ainoa käyttäytymismallisi aamusta iltaan.

Kaikki eivät ota sanaa vastaan. Maailmalle on kaikesta vastustuksesta huolimatta annettava mahdollisuus parannuksen tekoon ja uskoon. Perussisältönä on kääntyminen pois synnistä, mielenmuutos entiseen nähden ja syntien anteeksiannon julistaminen. Jumalan rakkaus koetaan keskellä vihan maailmaa ja rakkaus tarttuu.

Merkittävää opetuslapsille oli se, että jättäessään heidät Jeesus ei kääntänyt heille selkäänsä vaan ”nousi selkä edellä taivaaseen”. Opetuslapset näkivät hänen siunaukseen kohotetut kätensä, joissa oli naulojen jäljet. Jeesuksen ihmisyys näkyy hänen ruumiissaan ja haavoissaan, ne ovat pysyvä lunastuksen merkki häneen uskoville. Jeesuksen taivaaseen nouseminen ei ole pako ihmisyydestä, vaan nyt hän on meidän Vapahtajamme, tuntee koko ihmiselämän kärsimyksineen ja kiusoineen ja voi auttaa meitä.

Helatorstaina Jeesus asetti pyhän kasteen ja antoi näin omilleen lujan ja pettämättömän armon perustuksen ja takuun, johon aina uudelleen saa palata. Kasteeseen liittyy Jeesuksen lupaus: ”Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät.”

Jumalan työn tunnusmerkkinä on aina se, että siinä kirkastuu Kristus heikkojen ja syntisten Auttajaksi. Jumalan työn tunnusmerkki on hänen ristinsä meidän ainoaksi toivoksemme. Evankeliumin voima on kätketty ja vain Pyhä Henki voi sen kirkastaa, aukaista silmämme ymmärtämään, kuinka valtavaa lahjaa meille tarjotaan. Jokaiselle ihmiselle Jeesuksen kautta tarjolle tullut pelastus on hulluutta, koska se vaatii nöyrtymistä ja omien mahdollisuuksien vararikkoa. Meidän on vaikea sanoa ”ei” itsellemme ja omille pyyteillemme, kun Kristus kutsuu meitä seuraajikseen (Luuk. 9:23-27). Mitä meillä on menetettävää, jota emme saisi monikertaisesti takaisin?

Jumalan rakkaus koetaan keskellä maailmaa ja se tarttuu.