Päivän evankeliumi johdattaa meidät uskomme alkujuurille ja voiman lähteille. Evankeliumi kuvaa tilannetta, mistä kristillinen kirkko on lähtenyt liikkeelle.
Jeesus on ihmisten keskellä ja hän kutsuu ensimmäiset opetuslapsensa seuraansa. Kristillinen kirkko on historiansa aikana noudattanut Jeesuksen osoittamaa esimerkkiä. Siksi me olemme tänään täällä kirkossa. Kirkko on kasvanut, laajentunut vuosisatojen aikana. Uusia ihmisiä kääntyy kristityksi tänäkin päivänä, koska kirkko seuraa Jeesuksen esimerkkiä.
Jeesus oli ihmisten keskellä. Luukas kertoo, että ihmisiä oli Gennesaretin järven rannalla niin paljon, että väkijoukko aivan tungeksi Jeesuksen ympärillä.
Oli aamu. Kalastajat olivat palanneet rantaan ja huuhtoivat verkkojaan. Ihmisiä oli saapunut katsomaan kalastajien työn tulosta. Tiberian mereksikin kutsutun Gennesaretin järven kalastajien työn tuloksella oli suuri merkitys alueen asukkaiden toimeentulossa. Jos saalista saatiin, saatiin myös jokapäiväistä leipää.
Jeesus oli ihmisten arjen keskellä. Hän oli kiinnostunut arjen asioista. Näin kristillinen lähetystyö on tehnyt ja tekee yhä edelleen. Ihmisiä autetaan arkisissa asioissa. Tästä seurakuntamme nimikkolähetit ovat meitä vuosien varrella muistuttaneet omalla työllään.
Terttu Poutanen opetti maanviljelyksen taitoja Senegalissa. Samassa maassa Mirja Montonen kehitti pyhäkoulu- ja rippikoulutyötä. Helena Vesterinen opetti metsänviljelyä Himalajan rinteillä Nepalissa. Nykyiset lähettimme Anna-Kaarina ja Matti Palmu tekevät työtä ihmisten perheongelmien parissa eri lähetysmaissa ja Piia Marttila tekee Thaimaassa työtä ihmiskaupan uhrien, hyväksikäytettyjen nuorten tyttöjen elämän puolesta.
Työntekijöidensä kautta Suonenjoen seurakuntakin on ollut ja on edelleen tekemässä Jeesuksen esimerkin mukaisesti työtä ihmisten arjen keskellä. Sama pyrkimys on myös täällä oman seurakunnan alueella.
Omalla elämällään Jeesus osoitti, että Jumala on kiinnostunut arkisesta elämästämme. Hän ei ole kiinnostunut vain lepopäivän jumalanpalveluksesta vaan koko viikon arkisesta elämästämme. Jumalaamme kiinnostaa myös arjen ilot ja surut. Asiat, jotka mieltäsi painavat tälläkin hetkellä, ovat Jumalan tiedossa.
Luterilaisen uskomme perusoppeja on, että me palvelemme Jumalaa myös kaikessa rehellisessä työssä, kaikissa arkisissa toimissamme. Kun perheenäiti tai isä tekee ruokaa perheelleen, huolehtii kotinsa asioista tai läheinen hoitaa sairasta omaistaan, on se Jumalan palvelemista.
Tähän arjen jumalanpalvelukseen Jeesus sanoillaan ja teoillaan ihmisiä ohjasi. Tähän arjen jumalanpalvelukseen kirkko Jeesuksen työn jatkajana tahtoo ihmisiä ohjata.
Edellytys on, että Jeesuksen esimerkin mukaisesti ollaan ihmisten keskellä. Toinen edellytys on, että välitetään ihmisille Jumalan sanaa. Evankeliumi kertoo, että väkijoukko tungeksi Jeesuksen ympärillä kuullakseen Jumalan sanaa.
Sanansa kautta Jumala ohjaa elämäämme. Ilman Jumalan sanaa eksymme, joudumme harjaan. Psalminkirjoittaja muistuttaa: ”Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani.”
Jumalan sana on todellista elämän leipää, jota ihminen tarvitsee tätä elämää ja tulevaa elämää varten. Muuta tietä ei meillä Taivaallisen Isämme luo ole kuin Jeesuksen viitoittama tie. Jumalan sanasta me tämän elämän tien löydämme.
Kaikki eivät kuitenkaan tahdo kuulla tätä elämän sanaa. Toiset kääntävät Jeesukselle selkänsä. Näin oli jo Jeesuksen maanpäällisen toiminnankin aikana. Vaikka päivän evankeliumi kertoo tilanteesta, jossa väkeä oli paljon Jeesuksen ympärillä aina tungokseen asti, oli myös tilanteita, joissa Jeesuksen luota lähdettiin pois. Jeesuksen seuraajien, opetuslastenkin joukossa oli heitä.
Johannes kirjoittaa evankeliumissaan: ”Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.”
Silloin Jeesus kysyi kahdeltatoista lähimmältä opetuslapseltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6: 66-68)
Pietari saattoi näin vastata, koska hän oli kulkenut Jeesuksen seurassa. Hän oli oppinut tuntemaan Jeesusta. Hän oli oppinut tietämään, että Jeesuksella on ikuisen elämän sanat.
Tämän Jeesuksen seuraan Pietari lähti aamuna, jolloin mikään ei ollut työssä onnistunut. Koko yö oli tehty työtä, mitään ei oltu saatu. Kuitenkin Pietari noudattaa Jeesuksen käskyä heittää verkot vielä uudelleen. Ja kalaa tuli niin, että verkot repeilivät.
Pietari oli valmis seuraamaan Jeesusta. Hän jätti kaiken ja lähti seuraamaan Jeesusta. Vain Jeesuksen seurassa mekin voimme oppia tuntemaan ikuisen elämän sanat.
Tänään apostolien päivänä muistamme Pietaria ja muita apostoleita, jotka jättivät kaiken ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen he julistivat sanomaa ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolien aloittamaa työtä kirkko on jatkanut.
Meidätkin on pyhässä kasteessa kutsuttu Jeesuksen seuraajiksi. Jeesuksen seuraaminen ei välttämättä vaadi kaiken jättämistä niin kuin Pietari teki. Myös omalla paikallamme, omassa työssämme voimme seurata Jeesusta. Ei Jeesus vaatinut kaikkia Gennesaretin järven kalastajia jättämään työnsä. Tarvittiin myös heitä, jotka pysyivät uskollisena kalastajan työlleen.
Mahdollisuudet ovat monet Jeesuksen seuraamisen tiellä. Mutta uskollisuus ja omasta luopuminen on yhteinen piirre Jeesuksen seuraajille. Te tänään palveluvuorossa olevat Herrala-Suonteen lähetyspiiriläiset olette elävä esimerkki uskollisuudesta. Ensi vuonna piirinne täyttää 100 vuotta! Uskollisesti olette Herraanne seuranneet.
Sukkien kutominen ei ole ollut ainut seuraamisen muoto. 1930 –luvulla Harjulan talosta lahjoitettiin talon ruokakello kirkonkelloksi Ambomaalle. Kutsu ruokapöytään vaihtui kutsumiseksi Elämän leivän ääreen, Elämän Sanan kuuloon.
Jumala itse osoittaa meille seuraamisen muodot, kun tahdomme hänen sanaansa kuulla.