Neulansilmä, kameli ja minä
Taivaallisen hyvää elämää tavoittelevan suurin harha on luulla, että taivas ja sen ihanuus liittyisi jotenkin omistamiseen.
Kamelin on helpompi mennä neulansilmästä, kuin rikkaan rikkauksineen Jumalan valtakuntaan. Jeesus ei voisi enää selvemmin torjua sitä, että omaisuuden kertyminen ja kerryttäminen liittyisivät jotenkin Jumalan ja ihmisen suhteeseen.
Sen enempää runsas rikkaus kuin ääretön köyhyys eivät ole merkki toimivasta tai toimimattomasta jumala-suhteesta.
Jeesus vei opetuksensa Jumalan valtakunnasta äärimmäiseen selkeyteen. Nuori mies sai kuulla äärimmäisen vaatimuksen: Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.
Paavo Ruotsalainen sai saman kohtelun seppä Högmanilta: Yksi sinulta puuttuu, ja sen mukana kaikki: Kristuksen sisäinen tunteminen. Paavon sisimmän valtasi sama hätä, jonka Jeesuksen puhuttelema nuori mies koki.
Elämänsä tarkoitusta kyselevä nykyihminen tuntee saman hädän. Sodan jaloissa itkevä lapsi, nälissään riutuva pakolainen, silmittömästi ampuva terroristi ja monet aivan lähellämme kipuilevat kanssaihmiset pakottavat kyselemään: mikä on elämän tarkoitus? miten minun tulisi elää, että oikeus ja kohtuus saisivat enemmän tilaa keskellämme?
Kuinka monesti käännymmekään surullisina pois? Mahdotonta!
Jeesuksen opetuslapset kyselivät toisiltaan: Kuka sitten voi pelastua? Jeesus katsoi heihin ja sanoi: Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.
Kuinka mahdoton voi olla mahdollinen? Kuinka ihmisen mahdoton voi Jumalalle olla mahdollinen? Jumala ei näyttäisi ainakaan käyttävän jumalallista valtaansa vaikkapa sodan muuttamiseen rauhaksi. Paholaisen kiusaama Jumalan Poika kieltäytyi muuttamasta kiviä nälkäisen ruuaksi.
Muutamaa poikkeustilannetta lukuun ottamatta Jeesuksen edustama Jumala näytti muulta kuin Kaikkivaltiaalta. Antoi itsensä jopa kuoleman omaksi.
Ristillä kuolemaa tekevä Jumalalla ei ole kilpailijoita jumalten maailmassa. Kristinuskon sanoman ytimessä on ristillä riippuva Jumala, ja hän on yksin.
Kun Jeesus lähetti seuraajansa kaikkialle maailmaan myös Afganistaniin, niin esikuvaksi annettiin ja annetaan ristin Herra. Ristillä Jumala luopui taivaan ikuisesta valosta ja astui alas tuonelaan. Ristin Herralla ei ollut enää mitään, ei voimaa, ei ihmetekoja, ei edes lesken ropoa. Ristin Herra jakoi itsensä kokonaan leiväksi ja viiniksi; kaipaavien sielujen ja ruumiiden ravinnoksi.
Mahdottoman edessä sanat sammuvat. Käskyt ja opit tuntuvat tyhjiltä. On vain Herra armahda, Kristus armahda, Herra armahda jos sitäkään.
Mahdottoman edessä vain leipä, joka on siunattu ristillä, sovituksen, armon, itsestään ja omastaan luopumisen merkillä, muuttuu elämän leiväksi.
Mahdottoman edessä kukaan ei omista mitään. Mahdottoman edessä murretaan yhteisestä leivästä.
Mahdollista yksin uskosta, yksin Kristuksen tähden.