Vaikea aihe
Rakkaus on vaikea mutta samalla ohittamaton teema. Se on elämän voimakkaimpia tunteita ja ihmisen perustoive. Rakkaus antaa elämälle mielekkyyden. Se valtaa ihmisen ja muuttaa häntä. Rakkaus tekee onnelliseksi, ja sen puute kuihduttaa. Rakkaus vahvistaa, mutta myös haavoittaa. Mitä rakkaampi toinen ihminen on, sitä kovempi on hänen menettämisensä tuoma tuska. Rakkauden voimaa sanotaan suuremmaksi kuin kuoleman. Se yhdistää lähdön jälkeenkin. Siispä ei ole mikään ihme, että ihmissukupolvet pyrkivät ymmärtämään rakkautta yhä uudestaan. Sitä tulkitsevat kirjailijat, taide ja ooppera, kuten eilen illalla esitetty La Traviata.
Meidän aikanamme rakkaudesta puhutaan paljon. Monesti puheentapamme on ohut ja löysä. Rakkauteen vedotaan kepeästi miettimättä, mitä se vaatii ja mikä on sen luonne. Sitä tarjotaan perusteluksi mitä erilaisimpiin tilanteisiin, sillä kukapa ei olisi rakkauden puolella ja vääryyttä vastaan. Mutta voiko rakkaudesta puhua kepeästi – latistamatta sen sisältöä?
Jeesuksen kova puhe
Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu rakkaudesta toisenlaisella tapaa kuin aikamme julistajat: ehdottomasti ja tinkimättä. Jos toteutamme rakkauden vaatimusta kuin lainopettajat eli vain sääntöä noudattamalla, emme pääse taivasten valtakuntaan. Yhtä huono on tulos, jos toimimme kuten fariseukset. He vaativat rakkauden lain noudattamista toisilta mutta sallivat itsellee siitä poikkeamisen.
Jeesuksen sanat paljastavat, että rakkaudessa on perimmältään kysymys Jumalan tahdosta. Se on kiteytetty rakkauden kaksoiskäskyyn, joka vaatii Jumalan ja lähimmäisen rakastamista. Tätä rakkauden vaatimusta ilmentävät 10 käskyä. Niidenkin kohdalla Jeesus näyttää olevan ehdoton. Toista ihmistä ei saa surmata, mutta myös lähimmäiselle vihastuminen tuottaa tuomion. Ja tokaisu ”senkin hölmö” johtaisi tuon ajan Korkeimman oikeuden käsittelyyn. Toista hulluksi haukkumalla ansaitsisi helvetin tulen. Näin Jeesus sanoo ehdottomuudessaan. Kun tätä vasten miettii nykyajan viestintätapoja, vihansekaista ja loukkaavaa puhetta, useimmille mielipiteen esittäjille kävisi huonosti.
Sama ehdottomuus tulee ilmi, kun Jeesus tulkitsee muita käskyjä. Hänen kovaa puhettaan kuunnellessa olo alkaa tuntua kiusalliselta. Hän vie meidät, kuten nykyään sanotaan, epämukavuusalueelle. Hän pakottaa kuuntelemaan, vaikka emme haluaisi miettiä hänen puheensa sisältöä. Hän vaatii tekemään johtopäätöksiä, jotka tuntuvat ylimitoitetuilta ja epämiellyttäviltä. Rakkauden vaatimusta tulkitessaan Jeesus ei sievistele, ei selitä eikä pehmoile. Hänen sanomansa on selvä ja vastaansanomaton: toteutuakseen rakkaus vaatii puhtaan ja kokonaisen sydämen. Vähempi, kompromissi tai ”jotakin sinne päin” -mieliala ei riitä Jeesukselle.
Nasaretilaisen ehdottomia lausumia pohtiessa mielen valtaa ristiriitaisuus. Kukapa meistä ei kaipaisi kohdalleen kokosydämistä ja ehdotonta rakkautta. Sen kaipuu on totta meissä. Mutta samalla joudumme kysymään, kykenemmekö itse osoittamaan tuollaista kokonaisvaltaista ja puhdasta rakkautta. Pystytkö sinä rakastamaan lähimmäistäsi kuin omaa itseäsi? Entä rakastatko Jumalaa yli kaiken muun ja koko sydämestäsi?
Kaiken se vaatii
Jeesuksen seuraajat ovat tunnistaneet kautta vuosisatojen rakkauden käskyn velvoittavuuden ja samalla oman rakkautensa keskeneräisyyden. Kirkossa rakkaudesta tulisikin puhua hyvin varovasti ja nöyrästi. Voi olla, että tämän päivän kirkko puhuu rakkaudesta liian itsestään selvästi ja liian osaavasti. Rakkauden esilläpito on houkuttelevaa ja herättää monissa myönteistä vastakaikua. Onko meille käynyt kirkossa niin, että olemme alkaneet luottaa omiin kykyihimme. Onko meistä tullut yhteiskunnan epäkohtien kepeitä tietäjiä ja korjaajia?
Rakkauteen nimittäin kuuluu myös ajatus luopumisesta, jopa uhrautumisesta. Rakkaus vaatii katsomaan omasta itsestä poispäin, toisaalle. Se on oman hyödyn unohtamista ja etusijan antamista toiselle. Rakkaus ei etsi omaa etuaan – se tavoittelee toisen hyvää. Se ulottuu jopa niihin, jotka tahtovat meille pahaa tai vihaavat meitä.
Rakkauden lahja
Joitakin vuosia sitten ilmestyi piispojen yhteinen kirjanen nimeltä Rakkauden lahja. Lähtökohtana oli näkemys, että jokainen ihminen kykenee tunnistamaan rakkauden vaatimuksen. Se on ikään kuin kirjoitettu sisälle ihmisyyteemme. Tästä syystä ongelmamme ei ole useinkaan se, että emme tietäisi, miten tai ketä tulee rakastaa. Ongelmamme on siinä, että meiltä puuttuu voima rakkauden toteuttamiseen. Mistä sen voisi löytää niin, että rakastaisi palvellen, omaa etua etsimättä?
Toisille hyvää tahtova rakkaus ei ole vain ihmisen ponnistelujen tulos. Se on lahja – lahja Jumalalta – Jumalalta, josta sanotaan, että hän on Rakkaus. Tuosta lahjasta ihmisen on päästävä osalliseksi, jotta hän voi toteuttaa palvelevan rakkauden käskyä omassa elämässään.
Lahjan vastaanottamiseen puolestaan tarvitaan uskoa. Usko on tarpeen, sillä vain sen avulla syntyy yhteys ihmisen ja Jumalan välille. Ihmisen, joka kamppailee puutteellisen rakkautensa kanssa, ja Jumalan, joka hyvyydessään on rakkauden alkuperä ja lahjoittaja.
On puhuttava uskosta – rakkauden vuoksi
Jos meitä siis vaivaa rakkautemme keskeneräisyys, meidän on ensin kiinnitettävä huomiomme uskoon. Jos kannamme kirkossa huolta oikeudenmukaisuuden toteutumisesta, meidän on ensin puhuttava uskosta. Sillä juuri usko on turvautumista Jumalan omaan rakkauteen.
Se tuli näkyväksi Jeesus Nasaretilaisen elämässä ja teoissa. Hän ei vain vaatinut ehdotonta ja puhdasta rakkautta. Hän luopui elämästään toisten hyväksi, niiden, jotka eivät kykene rakkauden käskyn täyttämiseen ja niiden, jotka rikkovat lähimmäistään ja Jumalaa vastaan. Kristuksen risti on itsensä uhraavan rakkauden pysyvä tunnus. Tällä rakkaudella on toinenkin nimi: armo.
Jos siis haluat tulla osalliseksi Jumalan rakkaudesta, sinun on pysähdyttävä kärsivän Kristuksen eteen, ristin luo. Hänen katselemisensa koskettaa sisintäsi. Kristuksesta tulee sinulle läsnä oleva Jumala: Jumala sinua varten. Hänen Henkensä läsnäolo muuttaa mielesi ja saa sinut tahtomaan hyvää toisille. Kristuksen rakkaudesta tulee voimanlähde elämääsi.
Hyvät ystävät, tästä eteenpäin Jumalan armon varassa ja turvallisella mielellä. Luota Jumalan hyvyyteen ja tee vapain sydämin hyvää lähimmäiselle. Aamen.