”Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaissa.”
Näin kovan neuvon mies sai kuulla, kun hän kysyi Jeesukselta: ”Mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?”
Miehellä oli todellinen hätä. Markus kertoo, että mies tuli aivan juosten Jeesuksen luo. Niin kiire hänellä oli saada vastaus tärkeään kysymykseen: Miten minä pääsen iankaikkiseen elämään? Miten minä pelastun?
Ihmisen mielessä liikkuu monenlaisia kysymyksiä. On pieniä ja suuria, tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kysymyksiä. Evankeliumin miehen kiiruhtaminen Jeesuksen luokse muistuttaa tärkeimmästä kysymyksestä.
Asioiden tärkeysjärjestyksestä Jeesus muistutti kerran hätäilevää Marttaakin, kun hän sanoi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.” (Luuk. 10: 41-42)
Maria oli pysähtynyt Jeesuksen jalkojen juureen kuulemaan Jeesuksen sanoja. Maria oli valinnut hyvän osan. Sitä ei oteta häneltä pois. Näin Jeesus vakuutti.
Jeesuksen luokse kannattaa juosta. Jeesuksen luona kannattaa pysähtyä. Hänen sanaansa kannattaa kuulla.
Tämän päivän Vanhan testamentin sanomaa varoittaa voimakkaasti hylkäämästä Jumalan sanaa. Profeetta Samuel joutui sanomaan kuningas Saulille kovat sanat: ”Sinä olet hylännyt Herran sanan. Siksi Herra hylkää sinun kuninkuutesi: et saa olla Israelin kuningas.” (1 Sam. 15)
Jeesuksen seuraamiseen, hänen tehtäviensä hoitamiseen kuuluu hänen sanojensa kuuleminen.
Jeesuksen kalliita, elintärkeitä sanoja mies halusi kuulla. Ja siksi hän tuli juosten Jeesuksen luo: ”Mitä minun pitää tehdä, että perisin iankaikkisen elämän?”
Aina Jeesuksen sanat eivät kuullosta mieluisilta. ”Mene ja myy kaikki mitä sinulla on ja anna rahat köyhille.” Näitä sanoja miehen oli vaikea kuulla ja vaikea ymmärtää. Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.
Meidän on vaikea näitä Jeesuksen sanoja ymmärtää. Pitäisikö meidän huomenna pankkien avautuessa mennä tekemään omaisuutemme uudelleen järjestelyjä? Näinhän ensimmäiset kristityt tekivät. Luukas kertoo Apostolien teoissa: ”Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä. He myivät talonsa ja tavaransa ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi.” (Apt. 2: 42,45)
Kristuksen kirkko on säilynyt, laajentunutkin ja laajentuu jatkuvasti, vaikka tämä elämänmuoto ei olekaan säilynyt ainoana yhteiselämän muotona. Kristityt elävät ja toteuttavat opetuslapseuttaan hyvin moninaisissa yhteiskuntajärjestyksissä.
Rikkaan miehen mieli oli kiintynyt runsaaseen omaisuuteen. Sen Jeesus näki ja sen hän sanoillaan miehellekin paljasti. Tarkasta käskyjen noudattamisesta huolimatta, omaisuus oli hänelle tärkeintä.
Mikä sinun elämässäsi on tärkeintä? Tätä Jeesus meiltä tänään kysyy. Jeesus muistuttaa ensimmäisen käskyn tärkeydestä ja ensisijaisuudesta: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.”
Tätä käskyä meidän on mietiskeltävä joka päivä. Osaamme sen ulkoa. Mutta noudatammeko sitä? Elämmekö sen mukaan?
Mikään elämässämme ei saisi nousta Jumalan sijalle. Katekismuksemme opettaa, että se mihin turvaudumme, on meidän jumalamme. Onko meidän jumalamme, onko minun jumalani ensimmäisen käskyn Jumala?
Jeesus muistutti, että omaisuuden ohella ihminen voi nousta elämässämme Jumalan asemaan. ”Jos joku tulee minun luokseni, mutta ei ole valmis luopumaan isästään ja äidistään, vaimostaan ja lapsistaan, veljistään ja sisaristaan, hän ei voi olla minun opetuslapseni.” (Luuk. 14: 26)
Jeesuksen sanat ovat vaativia. Hän ei päästä meitä helpolla. Opetuslapsetkin olivat ihmeissään Jeesuksen sanoista ja kyselivät toisiltaan: ”Kuka sitten voi pelastua?”
Tälle kyselijän paikalle, ihmettelijän paikalle Jumala tahtoo meidätkin johdattaa. Hän tahtoo herättää hädän pelastumisesta. Pelastunko minä? Kuinka minä voin pelastua?
Jeesus vastasi opetuslasten kysymykseen: ”Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.”
Jumala tahtoo, että kaikki pelastuisivat (1 Tim. 2: 4) Tässä on toivomme. Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Hän tahtoo, että kaikki pelastuisivat. Hän tahtoo pelastaa meidät. Hänelle se on mahdollista.
Ei liene sattumaa, että Markus on tämän päivän evankeliumitekstin edelle sijoittanut lasten evankeliumin. Lasten evankeliumi, joka alkaa sanoilla: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni”, luetaan jokaisessa kastetilaisuudessa.
Lasten evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10: 15)
Jumalan valtakunnan osallisuus, pelastuminen, on täyttä lahjaa, täyttä armoa. Ihmisen pelastuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden.
Evankeliumimme mies teki oikean kysymyksen: Kuinka minä voin periä iankaikkisen elämän? Tämän kysymyksen Jeesus tahtoo meissä jokaisessa herättää.
Hän vastaa meille niin kuin Paavali ja Silas vastasivat hätääntyneelle vartijalle Filippin vankilassa: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi.” (Apt. 16: 31)