23. sunnuntai helluntaista, Matt. 18:23-35, Elina Koivisto

Elina Koivisto
Paavali

Annan anteeksi, mutta en voi unohtaa.
Annan anteeksi, mutta en kykene olemaan kanssasi tekemisissä.
Annan anteeksi – heti kun voin.

Rakas taivaan Isä, minun anteeksiantoni on niin vajaa.
Vaikka sinun haavasi vuotaa yhä!
Ole minulle anteeksiantamattomalle armollinen.
Heti kun voit.

Satu Kreivi-Palosaaren rukous kuvaa koskettavasti sitä, miten vaikeaa aito anteeksiantaminen on. On helppo antaa anteeksi, jos toinen tönäisee vahingossa jonossa. Anteeksiantaminen on suhteellisen helppoa silloinkin, kun kaveri pyytää anteeksi mokaansa. Silloin voi antaa anteeksi ja todeta, että kaikkihan me olemme vain erehtyväisiä ihmisiä. Mutta miten voisin antaa aidosti anteeksi silloin, kun joku ihminen on loukannut minua syvästi tai tuhonnut elämäni tai läheisen ihmisen elämän?

Jokaisella meillä on varmasti mielessä joku ihminen, jolle olemme olleet tai olemme edelleen katkeria tai jota kohtaan kannamme kaunaa. Ihminen, joka on loukannut meitä niin, että sen unohtaminen tuntuu mahdottomalta.Monesti me kyllä sanomme antavamme anteeksi, mutta olemuksemme ja tekomme todistavat sen, että anteeksiantaminen ei ole täydellistä. Tällainen katkeruus toista tai toisia ihmisiä kohtaan syö ihmiseltä valtavasti voimia. Kauna ja katkeroituminen vahingoittavat enemmän omaa sisintä kuin sitä ihmistä, jota vihaamme. Katkeruus sitoo energiaa ja raskauttaa omaa mieltä.

Anteeksiantamus on ainoa asia, joka voi poistaa katkeruuden. Anteeksiantamista voi kuvata prosessiksi.Usein me emme pysty antamaan heti sydämestämme anteeksi, vaikka tahtoisimmekin. Ensimmäinen askel anteeksiantamiseen on kuitenkin se, että tahdomme antaa anteeksi, tuntui miltä tuntui. Toinen askel on siinä, että yritämme tietoisesti päästä eroon kostonajatuksista ja pahoista ajatuksista toista ihmistä kohtaan. Kolmantena askeleena voi olla se, että emme enää mieti niitä vääryyksiä, joita meitä vastaan on tehty. Jos näin hyvin on käynyt, voi tämän jälkeen tapahtua todellinen, sydämessä tapahtuva anteeksianto ja unohtaminen.

En usko, että anteeksiantamisen prosessi tapahtuu kenenkään elämässä helposti tai itsestään. Itse olen kipuillut muutamassa ihmissuhteessa ja huomannut sen, miten rukous voi olla avuksi anteeksiantamisen prosessissa. Jumalan edessä me voimme olla täysin rehellisiä ja avoimia, koska hän tuntee meidät 100%. Siksi meidän on hyvä tunnustaa Jumalalle rehellisesti se, miten vaikeaa meidän on antaa anteeksi.Rukouksessa me voimme pyytää, että Jumala antaa meille voimia antaa anteeksi. Itse olen huomannut, miten hyvä on Jeesuksen ohje ”rukoilkaa vihamiestenne puolesta”. Silloin kun me alamme rukoilla ihmisen puolesta, jolle meidän on vaikea antaa anteeksi, Jumala voi sulattaa ja muuttaa sydäntämme, niin että viha ja katkeruus voivat väistyä elämästämme.

Joskus on myös tarpeen se, että puhumme asiasta jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Keskustelu seurakunnan työntekijän tai toisen kristityn kanssa voi auttaa vapautumaan katkeruuden ja vihan taakoista. Itse olen huomannut, että usein jo asian ääneen sanominen toiselle ihmiselle vapauttaa ihmeellisesti. Pahimpia ovat yleensä asiat, joita ei ole voinut kertoa kenellekään. Anteeksiantaminen ja katkeruudesta vapautumisen tie on pitkä. Välillä tapahtuu kuitenkin niitä ihmeitä, että Jumala ottaa vähitellen kaiken katkeruuden pois. Silloin minun ei tarvitse enää muistella niitä vääryyksiä, joita minua kohtaan tapahtui. Hän voi tehdä sydämessämme muutostöitä niin että kova sydämemme jotain ihmistä kohtaan pehmenee. Ehkä me opimme ymmärtämään, miksi ihminen on toiminut väärin, vaikka meidän ei tarvitse hyväksyäkään hänen pahaa tekoaan.

Vanhan testamentin lukukappaleessa Joosef oli meille hienona esimerkkinä siitä, miten me voimme uskoa siihen, että Jumala voi kääntää meitä kohtaan tehdyt vääryydet voitoiksi. Joosef joutui veljiensä kateuden ja ilkeyden vuoksi orjaksi Egyptiin. Hän joutui myös vankilaan, koska hän halusi toimia Jumalan tahdon mukaan eikä langennut Potifarin vaimon houkutuksiin. Näistä valtavsita vääryyksistä huolimatta Joosef ei tullut katkeraksi Jumalalle eikä toisille ihmisille. Hän tahtoi antaa veljilleen anteeksi ja osoitti hyvillä teoillaan rakastavansa näitä, kaikesta huolimatta. Tekstissämme Joosef sanoi: ”Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Älkää siis enää olko peloissanne.” Mekin saamme samalla tavalla luottaa siihen, että Jumala voi muuttaa elämämme vastoinkäymiset voitoiksi.

Vielä hienomman esimerkin anteeksiantamisesta meille antaa Jeesus, joka sanoi riippuessaan ristillä ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät.” Jeesuksen antama haaste meille kristityille on valtava. Hän kehottaa meitä pyytämään ja antamaan anteeksi silloinkin, kun me emme ole itse syyllisiä. Tällainen anteeksipyytäminen ja -antaminen erottaa kristityt muista ihmisistä. Se ei ole enää inhimillistä anteeksipyytämistä, vaan se on Jumalan teko ihmisessä. Jos me elämme lähellä Jumalaa ja tahdomme toteuttaa elämässämme hänen tahtoaan, voi Jumala laittaa meidän pyytämään anteeksi silloinkin, kun meidän mielestämme toisen ihmisen pitäisi tehdä aloite. Jumalan totuuden edessä me huomaamme oman osuutemme riitoihin ja sen, miten me tarvitsemme anteeksiantamusta joka päivä sekä Jumalalta että läheisiltä ihmisitä.

Evankeliumitekstimme kertomus osoittaa, kuinka pieniä toisten ihmisten rikkomukset meitä vastaan ovat verrattuna siihen, miten me omalla elämällämme rikomme Jumalan tahtoa vastaan. Toisen ihmisen paha teko meitä vastaan on aivan kuin pienenpieni pisara meressä, joka kuvaa meidän syntejämme suhteessa Jumalaan. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että he eivät tarvitse Jumalan anteeksiantamusta, koska he elävät aivan yhtä hyvin kuin naapuri tai työkaveri. Raamattu opettaa meille kuitenkin sen, miten meistä jokainen on syntinen. Vaikka emme olisi tehneet mitään hirveitä asioita elämässämme, rikomme Jumalan tahtoa vastaan ollessamme itsekkäitä, ylpeitä tai unohtaessamme lähimmäisen rakastamisen ja auttamisen. Kertomukssa käytetty rahamäärä, 10 000 talenttia, voisi merkitä nykyaikana biljoonaa euroa tai vaikkapa ääretöntä summaa. Se oli suurin summa rahaa, mikä Jeesuksen aikana tunnettiin. Olemme siis velkaa Jumalalle aivan äärettömän paljon.

Meidän ei kuitenkaan tarvitse jäädä rypemään itsesääliin eikä toivottomuuteen. Raamatussa Jumala lupaa, että hän antaa meille anteeksi aina kun me sitä Häneltä pyydämme. Meidän on lähes mahdotonta unohtaa läheisten pahoja sanoja tai naapurin vuosien takaisia laiminlyöntejä, mutta Jumala on erilainen. Hän antaa anteeksi kaiken pahuutemme niin radikaalisti, ettei Hän sitä enää ikinä muistele. Jumala antoi Jeesuksen kuolla ristillä sen vuoksi, että me voimme saada anteeksi. Anteeksiantamuksen hinta oli siis valtavan suuri, Jumalan Pojan elämä. Kun me pyydämme anteeksi syntejämme, puhdistaa Jeesuksen veri meidän sydämemme niin että siinä ei ole jäljellä tahran tahraa. Sen vuoksi meidän ei tarvitse kantaa raskaita taakkoja eikä muistella vanhoja syntejä. Saamme joka päivä aloittaa puhtaalta pöydältä ja puhtaalla sydämellä. Ehtoollinen on anteeksiantamuksen ateria, jossa Jumala vakuuttaa meille rakkauttaan.

Jeesus tahtoo osoittaa kertomuksellaan sen, kuinka tärkeää on, että me olemme anteeksiantavia ja rakastavia toisia ihmisiä kohtaan. Jumala ei siedä sitä, että olemme sydämettömiä muita ihmisiä kohtaan. Alkukirkon aikaan kristittyjen määrä kasvoi nopeasti, koska ihmiset rakastivat toisiaan. Efesolaiskirjeen kohta, jonka Tuula luki meille, sopii kaikkiin ihmissuhteisiin niin perheessä, suvussa, ystäväpiirissä kuin työssä: ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” Ef. 4:32