Päivän evankeliumi nostaa mieliin kaksi ajankohtaista teemaa. Kuluneella viikolla tiedotettiin tutkimuksesta, jonka mukaan hyvän tekeminen toiselle ihmiselle on yksi ihmisen perustarpeista. Tutkimuksen mukaan hyvän tekeminen tuo hyvän mielen. Mitä enemmän annat, sitä enemmän saat.
Äkkiseltään tutkimus tuntuu ns. nollatutkimukselta. Nollatutkimushan tarkoittaa tutkimusta, jonka tulokset tiedetään jo etukäteen. Onhan kristillisen kirkon historia jatkuvaa todistusta lähimmäisen rakkauden puolesta. Onnellisuus on ollut keskeinen voimanlähde. Siksi Jeesus sanoi, että rakkauden käsky on suurin. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Pieniä häivähdyksiä toivon mukaan meillä itse kullakin tästä Jeesuksen viitoittamasta elämän tiestä on.
Nyt tiedämme Jeesuksen käskyn toimivan aivan yliopistollisen tutkimuksenkin mukaan. Paras tapa lisätä omaa onnellisuutta on tehdä joku toinen onnellisemmaksi.
Keskeistä onnellisuudessa on tekeminen, hyvän tekeminen toiselle. Näinhän Jeesuskin evankeliumissa sanoo. ”Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat, onnelliset. Autuas -sana kreikaksi, Uuden testamentin alkukielessä, on ’makarios’, mikä voidaan kääntää myös: onnellinen.
Jeesus oli edellä pessyt opetuslasten jalat ja näin antanut käytännön esimerkin toisen ihmisen palvelemisesta. ”Minä annoin teille esimerkin, jotta tekisitte saman minkä minä tein teille.”, Jeesus sanoi.
Kun te tämän tiedätte ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat, onnelliset.
Mielestäni toinen ajankohtaisen teema Jeesuksen sanoissa on tämä: Ei ole palvelija Herraansa suurempi. Saman asian Jeesus sanoo Matteuksen evankeliumissa: ”Muistakaa, mitä teille sanoin: ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.” (Matt. 10: 24)
Jeesus puhuu näin seuraajilleen, opetuslapsilleen, meille kristityille. Me kristityt olemme Jeesuksen seuraajia, hänen opetuslapsiaan. Me emme Jeesuksen sanojen mukaan voi toivoa itsellemme helpompaa ja parempaa osaa kuin mitä Jeesuksella oli. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.
Tiedämme, että kirkkoja poltetaan ja kristityt joutuvat jättämään kotinsa ja pakenemaan vihaa ja väkivaltaa. Lähi Idän pitkittynyt sodan kierre aikaansaanut pakolaisvirran Eurooppaan. Yllättävää on ollut, että pakolaisten, turvapaikan hakijoiden auttajat ovat saaneet osakseen vihaa, myös Suomessa. Kovassa paineessa työtään tekevät Punaisen Ristin työntekijät ja vapaaehtoiset ovat saaneet osakseen asiatonta arvostelua.
Ovatpa jotkut ilmoittaneet kirkosta eroamisen syyksikin sen, että kirkko auttaa turvapaikan hakijoita. Joissakin seurakunnissa heitä on majoitettu leirikeskuksiin.
Eivätkö tällaiset eroperusteet kerro siitä, että kirkko sittenkin tekee sitä työtä, jonka Herramme aloitti ja jota jatkamaan Hän kirkkonsa perusti.
Kirkkoahan syytetään milloin mistäkin. Mutta kun sitä syytetään Jeesuksen tahdon mukaisesta toiminnasta, on se todistusta oikealla tiellä kulkemisesta. Eivätkö tällaiset syytökset rohkaise meitä. Kuljemme sittenkin oikealla tiellä, Jumalan tahtomalla tiellä.
”Ei palvelija ole herraansa suurempi. Jos minua on vainottu, vainotaan teitäkin.” Ihmisten ylenkatse, viha ja vaino oli Jeesuksen osa. Niin se on myös hänen seuraajiensa osa.
Jokainen uusi päivä on kutsu tutkia omaa elämää Jeesuksen sanojen ja tekojen valossa. Näkyykö minun elämässäni Jeesuksen osoittamaa lähimmäisen rakkautta? Tunnistanko minä lähimmäisen hädän niin kuin Jeesus tunnisti? Muiden kulkiessa ohi Jeesus pysähtyi apua huutavan ihmisen kohdalla. Kuulenko minä tämän hätähuudon? Se sanotaan ehkä minulle vieraalla kielellä, mutta Jeesuksen seuraajana minulla on mahdollisuus se ymmärtää ja kuulla.
Jeesuksellekin monet käänsivät selkänsä ja jättivät hänet. Kun näin tapahtui, Jeesus kysyi kahdeltatoista lähimmältä opetuslapseltaan: ”Aiotteko tekin lähteä?” Simon Pietari vastasi: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat” (Joh. 6: 67-68)
Jeesuksella on sanat, jotka antavat ymmärrystä ja valoa tähän päivään. Ne valaisevat aina iankaikkisuuteen saakka.
Fransiscus Assisilainen kuuli Jeesuksen sanat ja toimi niiden mukaan. Siksi hän rukoili:
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaiain uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.