Äsken lauloimme laulun ”Reissu alkaa saa”. Oikeastaan se kuuluisi laulaa vasta jumalanpalveluksen lopussa. Mutta se sopii hyvin myös tähän. Se laulu kertoo elämästä, joka on kuin jännittävä seikkailu tai reissu.
Sellainen jännittävä seikkailu ja reissu oli myös kaikkien lampaitten elämä Jeesuksen maassa, Israelissa. Lampaat liikkuivat eteenpäin ja etsivät paikkoja, joissa oli paljon ruohoa syötäväksi. Sillä reissulla ne näkivät paljon erilaisia mukavia asioita. Mutta niille sattui myös paljon jännittäviä, pelottavia ja vaarallisia asioita.
Mutta yhden jutun takia ne eivät pelänneet. Minkähän takia? – Lampailla oli aina paimen, joka piti niistä huolta.
Meillä ihmisilläkin on paimen, joka on luvanut pitää meistä huolta elämän reissulla. Se on Jeesus. Hän sanoi kerran: Minä olen se hyvä paimen.
Monista lapsista tai aikuisistakin Jeesus saattaa tuntua pelottavalta, kun häntä ei näy. Joku lapsi saattaa ajatella, että Jeesus on kummitus, kun hän on olemassa, vaikka häntä ei kuitenkaan näy. Tai joku aikuinen saattaa ajatella, että mitä se Jeesus minulta oikein koko ajan vaatii.
Mutta ei se ole totta, että Jeesus olisi kummitus. Hän on hyvä paimen, Jumalan meille antama hyvä paimen, joka huolehtii meistä, niinkuin paimen lampaista. Katsotaan seuraavaksi Raamatusta, miten hän meistä huolehtii.
Ensiksi hän sanoo: ”Minä haen lampaat turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat hävinneet”.
Tiedätkö sinä millainen on sumuinen ja synkkä päivä? Se on sellainen, että ei näe oikein mihinkään, kun ilma on niin täynnä sumua. Silloin lampaat eksyvät toistensa luota. Niitä pelottaa ja niitten turkki kastuu sumusta ja ne käyvät hädissään maahan makaamaan ja määkimään. Sellaisia sumuisia ja synkkiä päiviä on paljon meidän ihmistenkin elämässä. Jos vaikka lapsella on ikävä äitiä, tai on tullut paljon riitaa vanhempien tai kavereitten kanssa, taikka joku läheinen on sairastunut tai kuollut. Silloin tuntuu, että on eksynyt toisista ja jäänyt yksin ja sumu peittää koko elämän.
Silloin ihminen saa rukoilla: ”Jeesus, hyvä paimen. Hae minut turvaan sumuisena ja synkkänä päivänä”. Muistakaa tämä rukous silloin, vaikka Jeesusta ei näy: ”Jeesus, hyvä paimen. Hae minut turvaan sumuisena ja synkkänä päivänä”. Sellainen hän nimittäin on, hyvä paimen, joka on luvannut olla meidän turvana sumuisena ja synkkänä päivänä, vaikka emme näe häntä.
Sitten tavallisenakin päivänä jotkut lampaat ovat voineet eksyä kauas vieraalle maalle. Silloin Jeesus sanoo näin:
”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. (…) Minä tuon lampaani vieraasta maasta (…), minä tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä.”
Tämä meidän on hyvä tajuta. Joskus jos ihminen on eksynyt Jeesuksen luota pois, eikä enää usko häneen, niin hän saattaa ajatella, että Jeesus on suuttunut ja siksi pelottava. Mutta ei se niin ole. Hän on hyvä paimen. ”Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Minä tuon lampaani vieraasta maasta. Minä tuon ne omaan maahansa ja kaitsen niitä.” Joskus me ihmiset saatamme yrittää pelotella eksynyttä vaatimuksilla takaisin laumaan. Siksi Jeesus sanoo: ”Minä etsin itse lampaani”. Hän on niin hyvä paimen, että hän etsii ja lohduttaa eksyneitä hyvyydellään, eikä suinkaan vaatimuksilla, niinkuin me joskus.
Katsotaan vielä, miä Jeesus tekee lampaille, kun hän on saanut koottua ne luokseen.
”Minä kaitsen niitä vuorilla, purolaaksoissa ja kaikilla ruohoisilla mailla. Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on korkeilla vuorilla. Siellä, vehreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä vuorten rehevillä laidunmailla”.
Lampailla on hyvä olla, kun ne saavat kävellä korkeilla paikoilla. Sieltä näkee kauas ja siellä lampaat iloitsevat, kun niillä on tilaa elämään joka suunnalla. Sellaisen elämän Jeesus antaa meillekin, sellaisen missä on tilaa olla ihminen. Lapsille omissa leikeissään, tai koulussa, tai kerhossa tai eskarissa. Tai aikuisille omissa askereissaan tai vanhuksille omissaan. Juuri tätä varten hän antaa meille aina synnit ja pahat teot anteeksi. Koska ne ahdistavat elämää ja tekevät siitä kuin ahtaan paikan. Mutta Jeesus haluaa, että ihminen eläisi kuin vuorten laitumilla, avaran taivaan alla. Siksi on niin tärkeää aina pyytää ja saada häneltä synnit anteeksi, ettei elämä tulisi ahtaaksi.
Vielä on yksi tärkeä asia, miten Jeesus hoitaa lampaitaan. Eivät ne koko ajan ole korkeilla laitumilla, joista näkee kauas. Hän vie ne vähän väliä vuorten välissä oleviin purolaaksoihin. Siellä ne saavat levätä rauhassa ja juoda vettä purosta.
Ei meidänkään pidä aina tehdä työtä tai leikkiä tai harrastaa. Vähän väliä pitää rauhoittua lepäämään. Lapset saavat levätä kotona rauhassa vanhempien kanssa tai yksinään. Aikuistenkin pitää muistaa usein pysähtyä omilta kiireiltään, ihan omassa rauhassa miettiä omaa itseään, lukea Raamattua ja rukoilla kauan. Siksi meidän kaikkien pitää muistaa myös seuraava rukous: ”Jeesus, hyvä paimen. Vie minut usein purolaaksoon lepäämään.”
Lopuksi vielä kerrataan: Jeesus ei ole pelottava vaatija, vaan hän on hyvä paimen. Tässä taas kuulette Raamatun sanoja siitä, millainen hän on meille: ”Minä etsin eksyneen ja tuon takaisin laumaan harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa. Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.” Tämä on Jeesuksen määritelmä. Tälläinen hän on meille.
Seuraavaksi tunnustamme yhteisen uskomme Jumalaan, Jeesukseen ja Jumalan Pyhään Henkeen. Sekin kertoo, millainen hyvä paimen meillä on Jumalassa, mutta vähän vaikeimmilla sanoilla, kuin Raamatun sanat paimenesta.