Kuninkaasi tulee kunniassa. Näin kuuluu toisen adventtisunnuntain sanoma. Pyhän aiheena on Kristuksen toinen tuleminen aikojen lopulla. Olemme juuri saaneet laulaa iloista hoosiannaa ja kuunnella sympaattista kertomusta Jeesuksesta joka saapui Jerusalemin kaupunkiin aasin varsalla ratsastaen. Mutta herkät joulufiilistelyt saavat nyt väistyä kun päivän tekstit puhuvat kaikkeuden kuninkaasta. Adventista alkanut pieni paasto valmistaa meitä Jeesuksen syntymään. Saamme tänään sytyttää toisen adventtikynttilän raivata sydämissämme tilaa Jumalalle jo nyt, ei vasta aattoiltana.
Milloin Jumalan valtakunta tulee? Näin kuului fariseusten esittämä kysymys, joka on edelleen ajankohtainen. Tämän päivän evankeliumitekstissä palataan saman kysymyksen äärelle kuin muutama viikko sitten, valvomisen sunnuntaina. Emme voi tietää koska talon isäntä palaa takaisin. Jumalan valtakunnan tulemista ei voi tarkkailla, tai ei voi sanoa että se on siellä tai tuolla.
Jeesus varoittaa myös epäjumalista ja vääristä profeetoista. Meille tullaan sanomaan, hän on tuolla tai hän on täällä. Opetuslapsilleen hän sanoi, älä lähtekö minnekään, älkää juosko perässä. Evankeliumista saa sen käsityksen, että sitten kun se päivä koittaa, silloin kyllä rätisee ja paukkuu niin ettei se jää keneltäkään huomaamatta. Tänne kirkkoon astuessamme eteemme aukenee Segerstrålen alttarifresko, joka myös kuvaa Kristuksen toista tulemista.
Tässä maailmassa on monia epäjumalia. Yksi niistä on rahan ja tehokkuuden vaatimus. Kaikkea ajatellaan vain siitä näkökulmasta, mitä se tuottaa. Puhutaan kilpailutuksesta ja tuottavuudesta mutta kuka ottaa vastuun? Kun asioita tarkastellaan vain lukujen kautta, sokeutuu sille, miltä maailma oikeasti näyttää. Vaarana on unohtua että on myös sellaisia arvoja, joita ei voi mitata rahassa. Toinen epäjumala on kaiken aikaa kasvava itsekeskeisyys. Pitäisi olla kaunis, rikas, dynaaminen ja innovatiivinen. Puhutaan paljon haasteista ja itsensä kehittämisestä. Hyvinvointi bisnes kukoistaa. Monen maailmasta puuttuvat tavoitteet. Itseään halutaan kehittää, mutta vain itsensä vuoksi, ei siksi että omalla toiminnallaan voisi muuttaa jotakin. Näemme kyllä erilaisia uhkakuvia ja osaamme surkutella niitä, mutta meillä on mahdollisuus valita toisin. Tässä asiassa olisi ehkä syytä katsoa peiliin. Asiat eivät tapahdu itsestään. Minkä perässä sinä juokset? Mitä tavoittelet? Onko se oikeaa ja kestävää?
Jumalan valtakunta on jo meidän keskellämme. Tämä Jeesuksen toteamus on velvoittava. Miten elämme tätä Jumalan valtakuntaa todeksi? Minkälaisen viestin me annamme seurakuntana? Viime päivinä kirkosta eroaminen on ollut jälleen otsikoissa. Ymmärrämmekö seurakunnan jäseniksi sellaisen, jonka nimen kohdalla on raksi väestörekisterikeskuksen tietojärjestelmässä? Ketä me olemme valmiit ottamaan vastaan? Olemmeko vain sulkeutunut pyhien salaseura vai ovatko kirkon ovet avoinna kaikille? Meidän pitäisi nähdä jokaisessa lähimmäisessä Kristuksen kasvot. Eilen Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola piti itsenäisyyspäivän ekumeenisessa jumalanpalveluksessa vaikuttavan saarnan. Askola mm. saarnasi että Jumala ei kilpailuta ihmisiä eikä järjestä yt-neuvotteluita, vaan Jumalalle kelpaat sellaisena kuin olet. Erityisesti saarnasta jäi elämään ohje: ”arvostelusta armollisuuteen.”
Toisaalta tuo Jeesuksen toteamus on myös vapauttava. Meidän ei tarvitse juosta sinne tai tänne, koska Jumalan valtakunta on jo keskellämme. Tuomiosunnuntain evankeliumissa sanotaan, ”totisesti, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette tehneet minulle” ja ”totisesti, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle”. Alussa kerroin, että Segerstråle kuvaa freskossaan Kristuksen toista tulemista. Tämä ei ole kuitenkaan teoksen ainoa taso. Taiteilijan omien sanojen mukaan fresko on myös läpileikkaus ihmissydämestä. Elämän lähde kuvaa ihmisen omaatuntoa johon Kristus kuvastuu. Tässä maailmassa on kyllä potentiaalia heti kun lakkaamme tuijottamasta vain omaan napaamme. Kun käännämme katseemme lähimmäiseen ja alamme tavoitella yhteistä hyvää. ”Katsokaa. Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.”