2. adventtisunnuntai, Luuk. 12: 35-40, Hans-Christian Daniel

Hans-Christian Daniel
Espoonlahti

Päivänavaus alakoululle lapio mukaan

Sain joskus ihan kouriintuntuvan opetuksen siitä, että Raamattu on todella nykyäänkin oikein oivallinen oppikirja ihan tavallista elämää varten. Kerron teille.
Olin opiskelijana kesätöissä puutarharakennusalalla. Oli uusi tekijä ja työkaverit kertoivat, että pomo on ihan epämiellyttävä, koska hän salaa kyttää. Meille annettiin tehtävä kitkeä rikkaruoho. Homma oli tylsää, maa kivikovaa ja kesäpäivän kuumuus lähes sietämätön. Kaverit nojasivat heiluriharan varteen tai istuskelivat varjossa ja kaupan avattua he kävivät hakemassa kylmää olutta.
Minä en tahtonut niin paljon istuskella ja tarjotusta oluesta kieltäydyin viittaamalla siihen, että siitä tulee vain väsyneeksi. Muistin Raamatusta Jeesuksen sanaa: ”Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! … Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! … Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista” (Lk. 12:35-40).
Ajattelin mielessäni, jos kerran pomo salaa kyttää, minun pitää olla valvomassa eli siinä tehtävässä, johon minut on palkattu. Tuli saman viikon perjantai. Tulin hieman ennen työviikon päätyttyä huoltamaan heiluriharaa, teroitin sitä ja voitelin hieman. Pomo tuli selän takaa kysyen mitä teen. Vastasin, että välinehuolto ensi viikkoa varten. Pomo kehotti laittamaan työkalu pois, kun et tarvitse sitä enää ensi viikolla. Kysyin, että tuleeko lopputili? Ei, vastasi pomo, olen katsellut teitä koko viikon aikana ja sinä olet ahkera ja taitava työntekijä. Ensi viikosta lähtien pääset parempiin ja vastuullisimpiin hommiin.
Meidän tulee siis pyrkiä vastuullisesti hoitamaan tylsiäkin hommia niin kuin Herralle Jeesukselle Kristukselle ja olemaan valmiina, koska hän tulee arvaamatta.