Tämän päivän evankeliumissa on kuvattu eräs pyhäpäivän ateriahetki noin kahden tuhannen vuoden takaa. Koolla erään fariseuksen kodissa ovat Jeesus, opetuslapset ja fariseuksen lähipiiri. Tarina ei kerro, tuliko vesipöhöä sairastava mies kutsumattomana vieraana paikalle vai asetettiinko hänet tarkoituksella Jeesuksen läheisyyteen. Lainopettajat ja fariseukset ilmiselvästi tarkkailivat Jeesuksen suhtautumista ja toimia, koska kyseessä oli sapatti – eikä sapattina saanut tehdä työtä.
Juutalaisessa perinteessä ja kymmenen käskyn lain kolmannessa käskyssä ei ollut lupa tehdä työtä. Isien perinnäissäädösten mukaan kolmas kymmenestä käskystä oli aikojen kuluessa saanut tulkinnakseen 39 kieltoa: esimerkiksi ei ollut lupa sytyttää tulta, ei hypellä, ei taputtaa käsiä, ei kulkea enempää kuin 2000 kyynärää eli yhden kilometrin matkaa, ei käydä sairaan luona, ei parantaa sairaita jne.
Paikalla oli vesipöhöä sairastava, rumaksi turvonnut mies, jonka sairaus tuolloin tulkittiin seurauksena epäsiveellisestä elämästä. Fariseuksia ei niinkään kiinnostanut miehen tilanne vaan Jeesuksen suhtautuminen hyypiöön, jonka läsnäolo oli vastakohta pyhäaterian luonteelle ja tunnelmalle. Ohittaisiko Jeesus sairaan vai siirtäisikö hän asian seuraavalle arkipäivälle?
Jeesus havaitsee tilanteen ja oma-aloitteisesti kysyy kirjanoppineilta, onko sapattina lupa parantaa vai ei. Kun vastausta ei kuulu, hän ottaa esimerkin elävästä elämästä. Voi käydä niin, että kenen tahansa poika tai härkä tippuu kaivoon. Jokainen ymmärtää, että tuona hetkenä on pakko toimia riippumatta siitä, onko pyhä- vai arkipäivä. Oma lapsi on ehkä kuoleman hädässä ja oma härkä on omistajalleen arvokas. Lisäksi kaivo voi mennä pilalle. Jos jättää tekemättä hyvää, omatunto voi soimata. Kukapa jaksaisi selittää, että jätin auttamatta, koska sääntökohtakohta sejase kieltää asian. Jokaisen omatunto hyväksyy sen, että sivustakatsojan tai tarkkailijan roolista astutaan auttamaan ja että kärsivän rinnalle asetutaan auttamaan.
Voi olla, että fariseuksilla oli takaraivossaan ja selkäytimessään sapatin vietolle VT:n esimerkkikohtaa: 2. Moos. 31: 14:Pitäkää sen vuoksi kunniassa sapatti; sen tulee olla teille pyhä. Sitä, joka sapatin pyhyyttä loukkaa, rangaistakoon kuolemalla. Jokainen, joka tekee sapattina työtä, poistettakoon kansansa keskuudesta ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava. Tai Jes. 58:13-14: Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.”
Fariseusten ongelma oli se, että kolmannen käskyn tulkintaan oli kehitetty pitkä lista esimerkkitapauksia, joita ei saanut tehdä. Tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta pitkä lista oli kääntynyt ihmistä vastaan. Tarkoitus oli varmaankin oman hurskauden harjoittaminen ja ulkoisten säädösten pikkutarkka noudattaminen sekä oman kilven kiillotus.
Tähän itsetehtyyn hurskauselämään Jeesus ulottaa kritiikkinsä. Hyvin usein hän osoittaa, kuinka lain tulkinta ja kirjain ovat kääntyneet lain henkeä vastaan. Ei ihme, että hän uskaltaa sanoa Luukkaan evankeliumin 11. luvussa: Voi teitä, jotka panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.” Tai: ”Te fariseukset kyllä puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolen, mutta teidän oma sisimpänne on täynnä riistoa ja pahuutta.” Nykyajan kielellä se voisi olla: ”Voi teitä, jotka jynssäätte autonne tuulilasia epätoivoisen puhtaaksi, ettekä huomaa, että tahra on sisäpuolella.”
Jeesuksen viesti meille tänä päivänä on, että kristitty on vapaa lain pikkutarkasta ja orjallisesta noudattamisesta. Jeesus vapauttaa meidät ihmissäännöistä. Sapattina on lupa tehdä hyvää. Jumalan laki ei voi olla ristiriidassa inhimillisyyden vaatimusten kanssa.
Kysymys työnteosta ja lepopäivän pyhittämisestä on jatkuvasti ajankohtainen. Jeesukselle sapatti oli myös pyhä. Se oli Jumalan lahja. Me saamme iloita siitä, että sunnuntai on ylösnousemuksen päivä. Saamme levätä ja virkistyä, saamme kokoontua yhteiseen jumalanpalvelukseen ja uudistua sisäisesti – saamme tulla ehtoolliselle Kristuksen palveltavaksi. Jeesuksen opettama linja on sopiva myös nykyajan ihmiselle. Jos pyhäpäivän ainoa tarkoitus on virkistäytyminen ja shoppailu ostoskeskuksissa, olemme helposti omien mielitekojemme orjia ja etsimme pelkästään mielihyvää. Jos taas lepopäivänä jatkamme tavanomaista ansiotyötämme, olemme työn orjia. Jos pyhätyömme tähtää toisten, nimenomaan heikompien kuorman keventämiseen, silloin seuraamme Mestarimme jalanjälkiä.
Kristityn vapauden sunnuntaiksi sopii myös uskonpuhdistaja Martti Lutherin ajatus: ”Kristitty on riippumaton ja vapaa kaikesta eikä kenenkään alamainen. Kristitty on velvollinen palvelemaan kaikessa ja on jokaisen alamainen.” Tällä Luther tarkoittaa sitä, että uskossa kristitty on vapaa, mutta rakkaudessa hän on kaikkien palvelija. Luther sanoo: ”Me määritämme kristillisen elämän uskoksi ja rakkaudeksi. Usko hallitsee kaikkien lakien yli, kristitty tahtoo päästä vanhurskaaksi vain armon välityksellä, siis vapaana kaikista laeista. Mutta valeapostolit tahtovat asettaa lain omaantuntoon: jos teet tämän, olet vanhurskas. Uskon on hallittava omassatunnossa, Paavalin (sanoman) on siellä vaikutettava eikä valeapostolien. Toisaalta kristitty on alistettu kaikkiin lakeihin, hän kantaa lakia ja lain taakkoja vanhan ihmisen tavoin, pyrkii palvelemaan ja etsimään lähimmäisen parasta (WA 26,17)…”
Kristityn vapauden sunnuntaita tarvitaan siksi, että jo alkukirkossa käytiin kiistaa kristityn ihmisen vapauden rajoista. Oli niitä, jotka pyrkivät juutalaiseen perintöön vedoten supistamaan vapautta ja säätämään Kristuksen vapauttamille moninaisia elämän rajoituksia tai taakkoja. Nykyaikana alamme herkästi tutkailemaan hengen hedelmiä ja pyhityselämän korkeatasoisuutta ja sidomme ihmisten päälle vaikeasti kannettavia taakkoja. On tärkeää, että evankelista Luukas on kirjannut tämän tapauksen evankeliumiin. Tämä teksti on tarkoitettu sitä varten, että sanan kuuloon kokoontunut seurakunta kuulisi vapauttavan viestin ja jotta evankeliumin kirkkaus pääsisi jälleen loistamaan. Tämä katkelma ohjaa meidät Jumalan lasten vapauteen ja seurauksena siitä oikeanlaiseen sidottuna olemiseen.
1. Kor. 10: 23: ”Kaikki on luvallista” – mutta kaikki ei ole hyödyksi. ”Kaikki on luvallista” – mutta kaikki ei ole rakentavaa. 24:Kenenkään ei pidä etsiä omaa etuaan vaan toisen parasta. 25:Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. … 31:Syöttepä siis tai juotte tai teettepä mitä tahansa, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.”