Tänä vuonna maataloustuottajien kirkkopyhä osuu kiitollisuuden sunnuntaille. Yhteensattuma on varsin osuva. Vuoden sadosta kiittäminen on juuri sitä, mihin kiitollisuuden sunnuntai on kehottamassa.
”Kiittäkää aina ja kaikesta Jumalaa, Isää, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Ef. 5:20)
Miksi Jumalaa pitäisi kiittää? Jaakobin kirjeessä muistutetaan: ”Jokainen hyvä anti ja täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan Isältä.” (Jaak. 1: 17)
Luonnon parissa työtä tekevä ymmärtää, että pelloilta korjattava sato ei ole pelkästään ahkeran työn ja viljelijän tietotaidon ansiota.
Hiipivä ilmastonmuutos on muistuttanut, että hyvät kasvuolosuhteet eivät ole itsestään selvä asia. Ilmaston lämmetessä päiväntasaajan seudulla kuivuudesta kärsivä maapinta-ala kasvaa jatkuvasti.
Ilmaston lämpenemisen seurauksena kasvukausi näyttäisi Suomessa pitenevän. Vastaavasti voimakkaat säätilavaihtelut ovat lisääntyneet. Rankat sateet ja myrskyt voivat hetkessä kylvää suurta tuhoa. Tai kevään kuivuuden jatkuminen pitkälle kesään voi meilläkin suuresti heikentää satotoiveita.
Luonnon olosuhteilla on suuri vaikutus viljelijän työn tulokseen. Puhumattakaan terveydestä, joka on jokaiselle työtä tekevällä ratkaisevan tärkeää. Terveys on suuri lahja, suuri kiitoksen aihe.
Aihetta kiitollisuuteen on niin paljon, että kiitollisuuden soisi kulkevan elämässä mukana joka päivä, ei vain kerran vuodessa kiitollisuuden sunnuntaina.
Ihmisluonteet ovat erilaiset, mutta ajattelen, että kiitollista mieltä, positiivista ajattelua, voi kyllä kehittää ja kasvattaa.
Päivän työt ovat raskaat ja uni saattaa yllättää heti vaakatasoon siirryttäessä. Ihmismielelle olisi kuitenkin hyvä päivän päätteeksi käydä läpi päivän tapahtumia aamusta iltaan. Hyvistä asioista on hyvä kiittää ja vaikeiden asioiden puolesta voi rukoilla.
Ajattelen, että tällainen päivän katselu voi päivittäin avata silmiämme näkemään kuinka paljon hyviä asioita meillä sittenkin elämässä on. Elämä ei ole vain jatkuvaa työn tekemistä ja uusien töiden suunnittelua.
Suurta lahjaa ovat läheiset, ystävät, terveys, jokapäiväinen ruoka.
Siunattu leipä muistuttaa meitä, että jokapäiväinen leipä ei ole kaikille itsestään selvyys tänäkään päivänä. Useimmilla suomalaisilla on ruokaa yltäkyllin, herkutteluun, ylensyöntiin saakka, ruoan roskiin heittämiseen saakka.
Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ruokahävikkitutkimuksen mukaan suomalaiset kotitaloudet heittivät viime vuonna ruokaa roskiin 500 miljoonan euron arvosta.
Käsittämättömän suuri summa. Henkeä kohden hukkaan heitetyn ruoan määrä on yli 20 kg ja ruoan arvo 125 euroa.
Kun me tuhlaamme ruokaa maailman 7,2 miljardista ihmisestä noin 1 miljardi kärsii nälästä tänäkin päivänä.
Kiitollisuuden aiheita on, mutta helposti olemme niille sokeita. Kiitollisuudesta on tarpeen muistuttaa itseä ja toisia.
Te nuoret tuottajat teitte meille suuren palveluksen, kun toitte leivän siunattavaksi ja muistuttamaan suurista kiitoksen aiheista.
Jokapäiväisen leivän tärkeydestä kertoo se, että Jeesus liitti sen Isä meidän rukoukseen, tärkeimpään rukoukseen. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Tätä pyyntöä selittäessään Luther opettaa, että Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.
Kiitollista mieltä on hyvä pyytää itselleen.
Se mitä Luther sisällyttää jokapäiväiseen leipää on yllättävänkin laaja tärkeiden asioiden kirjo.
Saksassa 1500 –luvulla eläneen Lutherin mukaan jokapäiväiseen leipään kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sen kaltainen.
Jos ei nyt palvelusväki tunnu useimmille ajankohtaiselta kiitoksen aiheelta, niin muuten elämän tärkeät rakennuspalikat ovat pysyneet paikoillaan 500 vuoden ajan. Kiitoksen aiheita on. Rukouksen aiheita on.
Päivän epistolasta kuulimme Paavalin sanat korinttilaisille: ”Hän, joka antaa kylväjälle siemenen ja moninkertaistaa sen, hän sallii teidän hyvyytenne sadon karttua. Te saatte kaikkinaista rikkautta ja voitte osoittaa runsaasti anteliaisuutta.”
Jumala on antanut meille rikkauksiaan, lahjojaan, että me niitä jakaisimme lähimmäisillemme ja näin meidän hyvyytemme sato karttuisi.
Meidät ihmiset on kutsuttu tekemään hyvää toisillemme. Paavali kutsuu tätä hyvyyden sadoksi. Hän lupaa, että kun me jaamme hyvyyttä, se moninkertaistuu. Jaettu hyvyys moninkertaistuu, niin kuin kylvetty viljaa moninkertaistuu.
Lapsuudestani muistan, kuinka leipomisen jälkeen lämpimäisiä vietiin naapuriin. Tämä ja monet muut hyvyyden jakamisen keinot ovat edelleen käytettävissä.
Hyvyyden sato karttuu jakamalla.