1. sunnuntai pääsiäisestä, Luuk. 24:36-49, Freija Özcan

Pala paistettua kalaa erottaa ylösnousseen kummituksista ja kokemuksen hallusinaatiosta tässä evankeliumin kohdassa. Aaveet eivät syö eikä kokonainen joukko voi hallusinoida samaa suuhun katoavaa kalapalaa, näyttävät tapahtuman todistajat ajatelleen. Täytyy siis olla kyse todellisesta tapahtumasta.

Kuollut ja haudattu Jeesus on noussut kuolleista. Voittanut kuoleman, saarnannut tuonelaan vaipuneille, ja nyt maailma ei ole enää entisensä. Käärme joka vietteli, hedelmä joka syötiin, nainen joka toi synnin maailmaan on pois pyyhitty. Ihmiskunta ja Kaikkeuden luoja ovat jälleen löytäneet toisensa.

Nyt avautuvat kirjoitukset opetuslapsille ja samalla se kauhea totuus, että tästä pitäisi lähteä kertomaan kaikille näissä synagogapoliittisissa olosuhteissa ja tällä varsin vaatimattomalla joukolla.

Tässä piilee kristinuskon outo paradoksi. Jos Jumala tulisi ihmiseksi 2020-luvulla, miten paljon suuremmat resurssit hänellä olisikaan käytössään: internet, somemaailma, suoratoistokanavat, viestintä- ja markkinointitoimistot.

Joku ehkä sanoo, että olemme huonompia uskomaan kuin ihmiset 2 000 vuotta sitten. En oikein usko. Messiaan kaipuuta on ilmassa, kun vääryys ja sodat valtaavat maailmaa. Kirjallisuus ja elokuvat tarjoavat kerta toisensa jälkeen messiastoivoa. Haluamme toivon, jonkun joka johdattaa meidät vihreille niityille tästä kaikesta.

Mutta kristinusko on paradoksien usko. Vähäisin on suurin, suurin vähäisin. Mikä ei ole mitään, siitä tulee jotain Luojan käsissä. Luojan, joka omituisesti luottaa luomaansa ihmiseen, toisin kuin me ihmiset itse.

Kristinusko ei tipahtanut taivaasta ihmisen käsiin valmiina, ei sitä saneltu eikä automaattikirjoitettu. Se tuli ihmisenä keskellemme, eli ihmisen tavoin ja kuoli niin kuin ihminen kuolee. Ja ylösnousi ihmeellisesti niin kuin Jumala vain voi.

Eivät opetuslapset sitä täysin ymmärtäneet eivätkä he pilkuntarkkoja ohjeitakaan saaneet, vain ilosanoman ja Jeesuksen esimerkin miten toimia. Siitä piti lähteä levittämään Jumalan valtakuntaa.

Sen enempää ei meilläkään ole. Pala leipää, tilkka viiniä muistona Jeesuksen ja opetuslasten aterioista ja ristintyöstä. Usko siihen, että he todella näkivät miten pala kalaa katosi ylösnousseen suuhun. Edelleen vajavainen ymmärrys kaikesta, mistä tässä oikein on kyse ja miten pitää toimia.

Silti ratkaisu on yksinkertainen, yhtä yksinkertainen kuin Luojalla itsellään: on vain luotettava. Luotettava siihen, että voima korkeudesta ohjaa meitä. Luotettava siihen, että Luoja itse luottaa meihin, vaikka tietää, että erehdymme paljon.