1. paastonajan sunnuntai, Matt 4:1-11, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunta

Hyvät ystävät. Evankeliumi on tänään tuttu ja samalla hämmentävä kertomus Jeesuksen kiusauksista. Hetkeä aikaisemmin Johannes kastoi hänet Jordan virrassa. Pyhä Henki laskeutui Jeeuksen päälle ja taivaasta kuului ääni: tämä on minun rakas Poikani, johon olen mieltynyt. Heti seuraavassa jakeessa sama Henki vei hänet autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Siellä Jeesuksen asema Jumalan Poikana asetetaan kyseenalaiseksi ja hänen kutsumuksensa ja uskonsa lujuus testataan.

Autiomaan kiusaukset ovat kuin pääsykoe, testi tulevaa tehtävää varten. Ei niin, että sen jälkeen helpottaa, vaan kiusaukset paljastavat hänelle samalla mitä tästä lähtien on edessäpäin. Eteenpäin on turha jatkaa, jos tässä kokeessa horjuu.

Samaan aikaan, kun seuraamme Jeesuksen koettelemuksia autiomaassa, paholaisen hyökkäyksiä, meidän on hyvä tiedostaa ja nähdä myös itsemme tuon saman vihollisen hyökkäyksen kohteena. Jeesuksen kiusauksissa kirkko on aina nähnyt jokaista ihmistä kohtaavat peruskiusaukset.

Me koemme myös taisteluita ja tunnemme itsessämme kamppailun vaikka emme henkiä näe. Silti taistelu on todellista. Synnin siteet ovat kiinni meissä, kiusaavat ja vetävät lankeemukseen.

Autiomaa on koettelemusten paikka – demonit käyvät kimppuun. Olkoot demonit minkälaisia tahansa – taistelu on aina sisäistä. Autiomaa on paikka jonne ihminen menee yksinäisyyteen, hiljaisuuteen, rukoukseen. Jeesus jättää mukavan elämän taakseen. Taakse jää ihmisvilinä ja jokapäiväisen elämän huolet. Arkisen elämän keskellä kiusaukset kätkeytyvät, emmekä huomaa niitä, mutta autiomaassa ne tulevat näkyväksi, paljastuvat. Ihminen kohtaa aistiensa eli ruumiillisuutensa palon, (sielunsa) pelot/ pelkonsa, ja lopulta toivonsa ja uskonsa ytimen. Autiomaa kuorii ihmisen meistä esiin. Sen ihmisen joka seuraa Jumalaa tai kääntyy häntä vastaan. Autiomaassa kutsu kirkastuu: kuuntelemmeko Jumalaa vai valtaavatko sielumme toisenlaiset äänet.

Kiusaaja tuli Jeesuksen kimppuun, kun hän oli heikoimmillaan. Ei heti ensimmäisinä päivinä autiomaassa vaan vasta kun Jeesus oli heikko. Kiusaajan kanssa kamppailu ei ole koskaan reilua. Kiusaaja on saalistaja, hän odottaa heikkoa hetkeä. Kysymys ei ole voimien mittelöstä, vaan siitä että sinä lankeat, jäät saaliiksi, vangiksi ja lopulta synti tuhoaa sinut. Mutta Jeesus ei heikkonakaan langennut. Hän kesti kiusaukset.

Jeesuksen kiusauksia on tulkittu monella tavalla. Niissä on nähty milloin mitäkin houkutuksia, joilla Jeesuksen kutsumusta yritetään horjuttaa ja saada häntä lankeamaan. Toiset tulkinnat ovat hyviä ja jotkut taas hämäriä. En halua väittää että minulla on paras ymmärrys asiaan. Jumalan sanasta avautuu eri lukukertoina erilaisia syvyyksiä. Jotakin varmaa kuitenkin voi sanoa 1) kiusaukset koskevat lain ensimmäistä taulua: ihmisen suhdetta Jumalaan. Sitä mikä on kaikkein tärkein. Kiusausten logiikka on siinä, että se syvenee edetessään (jos antaa pirulle pikkusormen…) ja lopulta: että ihminen Jumalan sijasta kumartaakin hänen vastustajaansa Paholaista.

2) kiusauksia kannattaa tutkia myös Jeesuksen vastauksista käsin. Ne auttavat ymmärtämään sitä, minkälaisina Jeesus kiusaukset näki. Se miten hän suojautui iskulta paljastaa, mihin häntä yritettiin iskeä.

Jeesus puolustautui hyökkäyksiä vastaan käyttäen Jumalan sanaa. Tässä tapauksessa hän käyttää joka kerran Viidettä Mooseksen kirjaa, sen lukuja 8 ja 6 -joissa Israelin kansaa muistutetaan sen tärkeimmästä käskystä: älkää unohtako Jumalaa. On hyvä myös huomata, että Jeesus ei jäänyt keskustelemaan paholaisen kanssa. Paratiisin Eva jäi ja seuraukset olivat tuhoisat – Jeesus ei keskustellut. Oli vain hyökkäys ja torjunta.

Ensimmäinen isku osui pitkän paaston kuluttamaan Jeesukseen. Evankeliumissa sanotaan, että hänen tuli nälkä. Ruumis ilmaisee tarpeensa ja vaatimuksensa. Ihminen ei ole vain henkeä, vaan lihaa ja verta. Sellaiseen asuun Jumalan Poika oli tullut: ihmiseksi, joka väsyy ja tulee heikoksi, jos ei saa ravintoa.

Jos kerran olet Jumalan Poika – miksi kärsit kuin ihminen. Miksi et ota omaasi, miksi et vaadi parempaa kohtelua.”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Osoita nyt mikä on sinun asemasi ja valtasi. Paholainen tietää mikä keino toimii. Nälkä on merkittävä vaikutin. Nälkä oli keino jota hän käytti Israelin kansaan, silloin kun se kulki autiomaassa Egyptistä vapauduttuaan. Kansa alkoi valittaa ja esittämään syytöksiä. Miksi toit meidät tänne autiomaahan kuolemaan. Egyptissä oli sentään syötävää. Mooses löi vettä kalliosta – kansa sai myös mannaa ja viiriäisiä. Jumala piti heistä huolta. Mutta koettelemuksella oli tarkoitus:

5 Moos 8:3 Tehdäkseen teidät nöyriksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivät myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo.

Paastonsa aikana autiomaassa Jeesus oli tietoisesti elänyt ennen kaikkea Jumalan sanasta ja lupauksista. Hän oli keskittynyt kaikkein tärkeimpään tehtävänsä alkaessa. Kyllä hän ruokaa olisi saanut hankittua – ei siihen ihmeitä olisi tarvittu.

Toinen kiusaus on minulle ollut vaikein ymmärtää ja selittää. Henki vei Jeesuksen autiomaahan – paholainen vei Jeesuksen Jerusalemiin pyhään kaupunkiin temppelinharjalle ja siellä siteeraa yhtä kauneinta psalmia – hän käyttää Raamattua Jeesusta vastaan.
Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä iknä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Ps 91

Mutta mikä on se kiusaus tässä? Mihin tämä isku oikein on kohdistettu, kun Paholainen pyytää Jeesusta hyppäämään alas?
Jotkut puhuvat turhamaisen kunnian kiusauksesta tai ylpeydestä. Ihmisetkin ovat kovia maineensa perään. Koska ei ole mitenkään varmaa, että hänellä olisi edes ollut paljon yleisöä katsomassa ja todistamassa temppua, on vaikea ajatella, että siinä kalasteltiin muiden ihailua, turhaa kunniaa. Jeesus tuli myöhemmin tekemään tunnustekoja, jotka ylittivät moninkertaisesti tällaiset temput.

Ehkä kuitenkin on niin, että kiusaus liittyi todistamiseen: “Todista että olet Jumalan Poika. Mutta todista se itsellesi – hanki varmuus. Olet kuullut vain joitakin sanoja taivaasta. Etkö haluaisi ottaa selvää? Hyppää ja osoita olevasi Jumalan Poika. Jos taas et sitä tee, se on sama kuin luopuisit uskostasi.” Jeesuksen vastaus viittaa myös tähän suuntaan: On kirjoitettu: älä kiusaa Herraa Jumalaasi. Raamatun kohta mitä Jeesus lainaa: älkää koeteltko Herran, Jumalanne kärsivällisyyttä, niin kuin teitte Massassa. Ihmisen ei pidä asettaa Jumalaa kokeeseen. Jumala koettelee ihmistä, mutta ihminen ei Jumalaa. Se olisi kapinointia. Kristittyinä meillä on myös kiusaus vaatia Jumalaa todistamaan itsensä – yritämme ikään kuin ajaa hänet tuon saman jyrkänteen reunalle, jossa hänen on todistettava itsensä meille. Pakotamme Jumalaa toimimaan oman ajatuksemme mukaan eikä niin, että me toimimme hänen tahtonsa mukaan. Se on kiusaus hallita Jumalaa, käyttää häntä omiin tarkoituksiimme.

Kolmannessa kiusauksessa Jeesuksen asemaa ei epäillä. Kiusaus ei ala sanoilla: Jos kerran olet Jumalan Poika, mutta herätetään kysymys, riittääkö Poikana oleminen.
Kun Jumala vei Jeesusta alemmas: kieltäymykseen ja kärsimykseen, paholainen vei Jeesusta ylemmäs: temppelinmuurin harjalle ja lopulta korkealle vuorelle. Paholaisen viesti on selvä. Urakehitystä ei ole odotettavissa Jumalan Poikana. Se on surkea asema, mutta vastapuolen leirissä on etenemismahdollisuus, parempi palkka ja paremmat edut. Katso maailmaa kerrankin minun silmilläni ja vaihda puolta. Jeesus ei luopunut Jumalasta ei ryhtynyt kapinaan ja liittolaiseksi Pahan kanssa. Riittääkö sinulle Jumalan lapsena oleminen? Riittääkö se tarkoitus, jonka Jumala sinulle antaa? Haluatko enemmän, haluatko olla suurempi.

Mikä on sinun autiomaasi. Mitkä on sinun kiusauksesi. Onko autiomaa paljastanut valheelliset yrityksesi tarrautua kiinni maailmaan paljastuneet. Oletko katsonut pelkojasi, ahneuttasi, himojasi, vallanhaluasi, kateuttasi silmiin – ja sanonut: minä tunnen sinut ja tiedän mitä haluat minulle tehdä.
Onko sinun uskoasi koeteltu – oletko kestänyt kiusaukset, oletko langennut. Me ihmiset olemme usein heikkoja. Kiusaaja on tuhansien juonten mestari – ja hän osaa hommansa. Mutta niin osaa myös Jeesus. Hän voitti kiusaukset ja Pahan hyökkäykset ja vielä enemmän. Hän voitti meidän lankeemuksemme. Hän teki tyhjäksi kaikki paholaisen työt. Paholaisen työ on ollut saada meidät lankeamaan syvälle ja vielä syvemmälle. Tämän kaiken Jeesus on tehnyt tyhjäksi. Synti ei syytä meitä enää Jumalan edessä.

Sama Henki, joka johtaa meidät omaan autiomaahamme kamppailemaan ja kasvamaan uskossa, sama Henki johtaa meidät lankeemuksesta takaisin ristin juurelle ja palaamaan sinne yhä uudelleen. Jos olet langennut lihan pyyteisiin, kunnianhimoon, valtaan, nouse ylös, katso ristiin. Kristus on voittanut synnin – myös sinun syntisi.