1. paastonajan sunnuntai, Matt 4:1-11, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Merikarvian seurakunta

Jumala ei lupaa omilleen helppoa ja vaivatonta elämää. Päinvastoin Jumalan kasvatusohjelmaan näyttää kuuluvan, että hän koettelee meidän uskoamme. Hän antaa meidän kokea vastuksia, jotta harjaantuisimme uskonmukaisiin valintoihin.

Raamatussa on kerrottu monista koettelemuksista, siitä kuinka niissä on kestetty ja ehkä vielä useammin, kuinka niissä on koettu tappioita. Ensimmäiset ihmiset Adam ja Eva joutuivat koetteelle. Paholainen tuli kiusaamaan heitä, houkuttelemaan jumalanvastaisuuteen. Ja hän onnistuikin siinä. Aabraham taas on uskonsankari, joka kesti koetuksen. Hurskas Job murtui paholaisen käsittelyssä.

Kullakin Raamatun henkilöllä on oma kamppailunsa – kuullako Jumalan sanaa vai tehdäkö omien suunnitelmien mukaan. Myös Jeesuksella oli koettelemuksia. Evankeliumit kertovat, että heti julkisen toimintansa alussa, kasteen jälkeen saatana kiusasi Jeesusta. Toinen suuri koettelemus oli viimeisen ehtoollisen jälkeen Getsemanessa.

Kasteessaan Jeesus sitoutui kulkemaan ristintietä, kuuliaisena Isälle. Tämä tie oli ehdottoman rakkauden tie ja se tulisi olemaan hyvin vaikea ja tuskallinen. Kiusaaja halusi houkutella Jeesusta helpompaan tiehen. Hän osoitti mukavan tien, tien jolla voisi välttää ristin ja muut vaikeudet. Jumalan Poikana hänellä toki olisi valtuudet toisinkin. Hän voisi käyttää jumalallisia etuoikeuksia omaksi iloksi ja hyödykseen.

Tällainen oli ensimmäinen kiusaus. Jeesus oli paastonnut 40 päivää ja oli tullut jo heikoksi. Silloin Matteuksen mukaan kiusaaja ilmestyi. ”Jos olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Ajatusta voisi vapaasti jatkaa ”Tokihan Jumalan Poikana voit helpottaa oloasi. Ei se mikään suuri asia ole ja onhan Jumala itse mieltynyt sinuun. Ei hänkään sitä pahana pidä.”

Paholainen sekoittaa aina totuutta ja valhetta keskenään. Hän haluaa tulkita meille Jumalan Sanaa, mutta tosiasiassa hän tulkinnoillaan estää meitä kuulemasta Jumalan ääntä. Jeesus vastasi paholaiselle Raamattuun vedoten: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Vain Jumalan sanat tuovat todellisen elämän, ei oma järkeilymme, ei paholaisen muunneltu totuus.

Toisessa kiusauksessa Jeesus vietiin Jerusalemin temppelin muurin harjalle. Kiusaajaa halusi, että Jeesus koettelee Jumalaa. ”Testaa oletko todella Jumalan Poika – Poika, johon Hän on mieltynyt? Hyppää alas. Jos et loukkaa itseäsi, silloin varmasti olet Jumalan Poika. Siitä on helppo päästä selvyyteen. Jeesus vastasi kiusaajalle hyvin selkeästi: ”Älä kiusaa Herraa Jumalaasi.” Ei ole ihmisen asia koetella Jumalaa. Siinä on järjestys aivan väärä. Jumala koettelee ihmistä, mutta ihminen ei koettele Jumalaa. Me emme voi asettaa Jumalalle ehtoja, vaikka kuinka haluaisimme.

Viimeisenä kiusauksena paholainen paljastaa todelliset aikeensa. Hän ei enää paljon kiertele. Hän näytti maailman loiston ja rikkauden ja sanoi: ”Saat kaiken tämän, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Paholainen pyysi Jeesusta vaihtamaan puolta. Hän pyysi Jeesusta hylkäämään Taivaallisen Isänsä. Paholainen kyllä näyttää oman valtakuntansa loiston Jeesukselle ja lupaa sen hänelle, mutta suostumalla kiusaukseen Jeesus olisi menettänyt kaiken, niin taivaallisen loiston kuin rikkauden, jonka paholainen tarjosi. Miksi kiusaaja olisi luovuttanut valtakuntaansa Jeesukselle.

Tulee mieleen tarina poliitikosta, joka oli kuollut. Hän tuli taivaan portille ja viisaana neuvottelijana pyysi Pietaria näyttämään, minkälaista siellä taivaassa oikein oli. Hyvä on, sanoi Pietari. Hän kuljetti poliitikkoa taivaassa, jotta tämä olisi saanut käsityksen mahdollisesta viihtymisestään siellä. Poliitikko näki, että siellä on rauhallista, valoisaa. Valkopukuiset hahmot seurustelivat toistensa kanssa ja välillä soittivat harpulla hartaita säveliä. Poliitikko mietti hetken ja pyysi sitten, että voisiko hän myös nähdä sen toisen paikan. Paholainen riemastui. Hän mielellään esitteli, minkälainen onnellisten ihmisten joukko helvetissä oli. Iloinen puheensorina täytti paikan ja palvelu pelasi. Ihmiset elivät siellä nautintojen keskellä ja kaikilla oli hauskaa. ”Tämähän on hieno paikka”, poliitikko sanoi, ”Tänne minä haluan tulla.” Ja tapahtui niin. Kun poliitikko sitten huomasi, että hän olikin joutunut piinaan ja vaivaan, hän valitti paholaiselle, että eihän täällä tällaista pitänyt olla. Hänelle vastattiin: ”Kyllähän sinä poliitikkona tiedät, että lupauksiin ei voi aina luottaa.” (vaihtoehtoinen vitsin loppu: Kyllähän sinä tiedät eron: eilen oli rekrytointipäivä, tänään olet osa henkilökuntaa)

Me tiedämme sen, että paholainen on valehtelija alusta asti, valheen isä. Kun hän valehtelee hän puhuu omiaan. Kauniista houkutuksista ja lupauksista huolimatta todellisuus on toisenlainen. Lupaukset kääntyvät irvikuvikseen.
Kiusauksiin liittyy helpon tyydytyksen houkutus (osta nyt maksa myöhemmin). Houkutus välttää vaikeudet ja valita helppo elämä, mutta hintana on asettuminen Jumalan tahtoa vastaan ja lopulta luopuminen Jumalasta. Jeesus valitsi kuuliaisuuden Isälleen, vaikka se tiesi hänelle kipua ja kärsimystä. ”Vain Jumalaa tulee kunnioittaa ja palvella.”

Kristityn elämään kuuluvat koettelemukset ja kiusaukset. Koetuksen ydin on siinä, että epäilemme Jumalan hyvyyttä. Epäilemme onko Jumalan tahto myös meitä kohtaan hyvä. Koetuksissa Jumalan Sana tulee helposti sivuutetuksi ja omantunnon ääni vaimennetuksi.

Mikä on se kiusaus, joka houkuttelee sinua pois hyvän elämän polulta, epäilemään Jumalaa. On sanottu, että kiusaaja on jäänyt kokonaan työttömäksi, kun ei ole enää ihmisiä, jotka kilvoittelisivat ja kamppailisivat hyvän elämän puolesta. Kaikki ovat valinneet helpon tien. Se joka ei seuraa Jeesusta, ei luonnollisestikaan koe kiusausta poiketa tieltä. Mutta varmasti on niitä, jotka vielä kilvoittelevat ja kamppailevat.

Eräs vanha kirkon opettaja (Johannes Klimakos) sanoi, että eri vaiheissa kulkevia kristittyjä kiusataan eri asioissa. Vasta-alkajat lankeavat melkein yksinomaan nautinnon takia. Keskivaiheessa olevat ylpeyteen, mutta täydellisyyttä lähenevät vain lähimmäisten tuomitsemisesta. Kiusauksiin suostuminen on meille ihmisille hyvin tavallista ja vielä kaikissa ikävaiheissammekin. Emme suostu Jumalan Hengen kuljetettaviksi, vaan valitsemme helpon tien. Mutta mitä teemme silloin, kun olemme langenneet? On sanottu, että suurin kiusaus tulee juuri silloin, lankeemuksen hetkellä. Kiusaus jättää Kristuksen seuraaminen kokonaan. Miksi seurata Kristusta, kun se on niin vaikeaa. Helpommallakin elämässä pääsee.

Todellinen elämä, mihin meidät on luotu, ei saa ravintoa vain maidosta ja pullasta. Vain elämä Kristuksen yhteydessä, vaeltaminen hänen seurassaan tuo meille ravintoa todellista elämää varten. Siksi emme saa jättää vaeltamistamme kesken lankeemuksenkaan hetkellä. Jumala nostaa langenneet. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan, kuinka juuri Hänen läsnäolonsa on virvoitusta ja ravitsevaa. Mutta me vaivumme epätoivoon ja kapinaan lankeemuksissamme. Silloin on rohkaistava mielensä ja nostettava katse Jeesukseen. Hän oli kiusattu niin kuin mekin. Hän on kokenut meidän vaikeutemme ja ahdistuksemme. Mutta hän on voittanut kiusaajan ja tehnyt tyhjäksi paholaisen työt.

Meillä jotka lankeamme ja kompuroimme on turva Hänen voitossaan. Jeesus on kiusausten voittaja juuri siksi, että me olemme niissä häviäjiä. Sen missä Adam ja Eva epäonnistuivat ja heidän mukanaan koko ihmissuku, sen Kristus korjasi. Jeesus voitti kiusaukset, jotta me saisimme osaksemme hänen voittonsa hedelmän.

Kiusauksissa pysy siis lujana ja seuraa Jeesuksen esimerkkiä. Kiusauksissa tappiolle joutuneena katso Kristukseen.

Rukoilemme