Ryhmän ulkopuolelle jättäminen on kaikkein yleisin kiusaamisen muoto lapsiryhmissä. Pienellekin lapselle syntyy tällaisessa tilanteessa massiivinen yksinäisyyden tunne. Mikäli kiusaamistilanteisiin ei puututa, kiusatun – tai kiusaajan – osa voi seurata ihmistä jopa läpi elämän. On muistettava, että kiusaajakin tarvitsee apua.
Pienten lasten keskuudessa tapahtuvan kiusaamisen ehkäisyyn löytyy nyt konkreettisia apuja.
”Piki oli innoissaan. Se oli menossa ensi kertaa metsään, jonne muut lapset olivat rakentaneet majan.”
Näin toiveikkaasti alkaa kertomus pienestä Pikistä.
Vaan miten sitten kävikään? Uudet kaverit eivät ottaneetkaan Pikiä mukaan leikkiinsä. Ne läimäyttivät oven kiinni sen nenän edestä.
Kyseinen Piki on keskushahmo kuvataiteilija Katri Kirkkopellon kuvittamassa ja sanoittamassa kuvakirjassa. Valitettavan usein pikejä löytyy oikeastakin elämästä.
Piki on paitsi kuvakirja, myös kokonainen toimintamalli ja materiaalipankki pienten lasten kiusaamisen ehkäisyssä. Pakettia ovat olleet laatimassa Katri Kirkkopellon lisäksi varhaiskasvatuskouluttaja ja draamapedagogi Tiina Haapsalo sekä kasvatustieteen tohtori Laura Repo. PIKI-paketin on kustantanut Lasten Keskus.
Kukaan ei synny kiusaajaksi
Kiusaamisen ehkäisyyn tarkoitetuille työkaluille on tarvetta. Päiväkodeissa peräti 12 prosenttia 3-vuotiaista lapsista on joko kiusannut toisia tai ollut itse kiusaamisen kohteena. Tämä kävi ilmi Laura Revon väitöskirjassa, jota varten hän haastatteli satoja lapsia.
– Kukaan ei synny kiusaajaksi. Se on opittua, korostavat Piki-materiaalin laatijat.
Kiusaamisessa korostuu ryhmädynamiikka, sillä kiusaaja tarvitsee yleisönsä. Ryhmässä on siten niitä, jotka myötäilevät kiusaajaa vaikkapa nauramalla tilanteelle. Jotkut omaksuvat puolestaan hiljaisen hyväksyjän roolin.
Vanha viisaus, että lapset selvitelkööt omat välinsä, on aikansa elänyt. Aikuisen rooliin kuuluu huomata tilanteen kehkeytyminen ja pitää huolta siitä, että asia selvitellään.
Lapsiryhmissä kiusaaminen tapahtuu yleensä vapaan leikin aikana.
– Siksi aikuisen on tarkkailtava myös vapaata leikkiä. Ohjaajan vastuu on oleellinen eikä kiusatun lapsen siirto pois ole ratkaisu, sanoo Tiina Haapsalo.
Riitelyä vai kiusaamista?
Lapset vasta opettelevat sosiaalisia taitoja. Se tapahtuu usein kinastelun kautta. Riitely onkin taito, jota pitää opetella, mutta kiusaamisesta se pitää erottaa.
– Piki-materiaalin kautta kiusaamisen tunnistusta ja sosiaalisten taitojen vahvistamista voi harjoitella, sanoo Tiina Haapsalo.
Piki-pakettiin kuuluva Mun ja Sun juttu! -ohjaajan materiaali on tarkoitettu aikuisille. Kirja antaa vinkkejä myös siihen, miten kiusatun tai kiusaavan lapsen vanhempien kanssa voidaan toimia. Netistä löytyy lisäksi verkkomateriaalia vanhemmille.
Lapsille leikki ja draama ovat luontaisia keinoja harjoitella tunteiden käsittelyä. Pöytäteatterinuket ja tarinakortit tarjoavat siihen oivan mahdollisuuden.
Pienen Pikin tarinalla on onnellinen loppu. Karvakorvien joukosta löytyy Iso, jolla on lämmin syli. Iso auttaa Pikiä löytämään ystävän ja pääsemään leikkiin mukaan.
– Lastenkirjan pitää päättyä hyvin, jotta lapselle jää voimaantunut olo, sanoo Katri Kirkkopelto.
Piki-materiaalia on pilotoitu viidellä paikkakunnalla koko päiväkoti-ikäisten ikäryhmissä: Orimattilassa, Kirkkonummella, Ylöjärvellä, Leppävirralla ja Ilmajoella. Piki-toimintamalliin voi tutustua myös verkossa.
Kuva Piki-materiaaleista: Päivi Karjalainen. Kirjan kansikuva: Skannattu.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***