Keskiviikkona Porvoossa järjestetty kolmas virallinen piispanvaalipaneeli ei juuri tuonut ehdokkaista esille uusia puolia. Tilaisuuden jälkeen kuulijat sekä kiittivät että harmittelivat keskustelun keskittymistä piispan arkiseen työhön hengellisen suunnannäyttämisen sijaan.
Ehdokkaat, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ja Kallion seurakunnan kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Teemu Laajasalo saivat kertoa, missä he olisivat piispoina hyviä ja mikä olisi viranhoidossa heidän mielestään vähemmän hohdokasta.
Teemu Laajasalo kertoi olevansa innostunut rohkaisijan tehtävästä.
‒ Minulla on motivaatiota tukea seurakuntia ja seurakuntayhtymiä. Monet työntekijät ovat hyvin haastettuja. Minulla on kykyä kuulla ja nähdä epäkohtia, jotka aiheuttavat seurakunnissa surua.
Vähemmän mieluista Laajasalolle olisi kirkon keskushallinnon koneistoon liittyvät monet velvollisuudet.
‒ Täytyisi yrittää kysyä, ovatko prioriteetit ja ajankäyttö oikeassa suhteessa.
Kaisamari Hintikka uskoi olevansa hyvä kokoamaan keskenään erilaiset tekemään yhteistyötä.
‒ Minulla on erilaisten armolahjojen yhteen saattamisen taitoa. Olen ollut paljon tekemisissä oppikeskustelujen ja eri kirkollisten tahojen kanssa.
Hintikan mukaan kirkossa, Suomessa ja koko maailmassa on käsillä aikakauden muutos, joka voi saada vastuulliseen tehtävään pyrkivän kysymään, onko hänestä kantamaan vastuuta tällaisina aikoina.
‒ Tällaisena aikana on jännittävää ja tärkeää olla mukana ja sanoa kyllä, minä olen käytettävissä. Piispan tehtävä synnyttää kiitollista kiinnostusta, Hintikka totesi.
Jaana Hallamaa nosti esille teologisen osaamisensa.
‒ Minulla on rautainen teologinen asiantuntemus, jokainen voi perehtyä siihen, voin lähettää lukemista. Minua harmittaa, ettei paneeleissa ole juuri lainkaan puhuttu teologisista aiheista, ihan kuin piispan työ olisi vain juoksevien asioiden hoitamista. Piispalla pitää olla syvällistä ja painavaa sanottavaa, mikä rakentuu vuosikymmenten kuluessa, Hallamaa sanoi.
Hänen mielestään piispan tulee osata päättää asioista yhdessä toisten kanssa, kestää ristiriitoja ja löytää tapoja sovitella. Laihoihin kompromisseihin hän ei kuitenkaan tyytyisi.
‒ Aikojen murrokseen voi suhtautua pelokkaasti tai kiinnostuneena. Jos alamme poteroitua, pelot alkavat toteutua todennäköisemmin kuin jos tukeudumme toisiimme ja olemme uteliaita. Monet asiat kulkevat myös hyvään suuntaan. Nyt jos koskaan tarvitaan kirkkoa ja evankeliumin sanomaa, Hallamaa innosti.
Laajasalon mielestä alituinen puhe kirkon talouden huonosta tilasta on sumutusta, joka peittää evankeliumin julistamisen haasteen ja mahdollisuudet.
‒ On paljon isompi riski, että meiltä loppuu yleisö ennen kuin rahat, Laajasalo haastoi.
Lue lisää Porvoon piispanvaalipaneelista ensi viikon Kotimaa-lehdestä.
Vaalin ensimmäinen kierros käydään 16.8. ja mahdollinen toinen kierros 1.9.
Kuva: Philippe Gueissaz. Kuvassa vasemmalla paneelin juontaja, Kotimaan toimittaja Meri Toivanen sekä ehdokkaat Teemu Laajasalo, Jaana Hallamaa ja Kaisamari Hintikka.
Lue myös:
Helsingin piispapaneeli reippaasti liikkeelle – pikakysymykset ärsyttivät Hallamaata
Vihkisitkö samaa sukupuolta olevan parin? – Näin Helsingin piispaehdokkaat vastaavat
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***