Maanantaina iltapäivällä Helsingin Seurakuntien talossa käytiin vapautunut ja asiapitoinen piispanvaalipaneeli. Ehdokkaat, Luterilaisen maailmanliiton apulaispääsihteeri Kaisamari Hintikka, Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa ja Kallion seurakunnan kirkkoherra, Helsingin seurakuntayhtymän johtaja Teemu Laajasalo, kehuivat ja kannustivat kilvan toisiaan.
Kun he olivat yksimielisinä vastanneet sarjatulella esitettyihin kysymyksiin pääkaupunkiseudun muutoshaasteista, kirkon heikoimmista jäsenistä, moskeijoiden rakentamisesta (ei suurmoskeijaa) ja ympäristökysymysten kuulumisesta piispan tehtäviin (kyllä kuuluvat), Hallamaa protestoi paneelin hengästyttävää minuuttipeliä.
‒ Tämä on epäkommunikaatiota. Osoitamme johtajuutta ja otamme tämän omiin käsiin, hän ehdotti saadakseen aikaiseksi perusteellisempaa keskustelua.
Paneelin juontajat eivät hätkähtäneet ehdotuksesta, vaan jatkoivat kysymällä kunkin haasteista ja vahvuuksista johtajana.
Kaisa-Mari Hintikka kertoi olevansa nopea ymmärtämään, mistä kenkä puristaa ja mikä saa ihmisen innostumaan ja ilahtumaan.
‒ Olen oikeudenmukainen johtaja, mutta en kone. Asiat selviävät yhdessä keskustelemalla, Hintikka totesi.
Hallamaa sanoi olevansa johtaja, jota saa arvostella.
Laajasalo piti vahvuuksinaan kokemusta ja epävarmuuden sietämistä.
Kaikki ehdokkaat mainitsivat haasteekseen rauhallisen kuuntelemisen.
Ykseyden pitää kestää ristiriitoja
Kolme tärkeintä tavoitetta piispana olisivat Kaisamari Hintikalle kirkon ykseyden vaaliminen moniäänisyyttä vaalimalla, toivon ja uuden vision luominen jäsenkadon ja talousongelmien keskellä sekä asiantuntemuksen tuominen piispainkokoukseen ekumeenisista ja kansainvälisistä kysymyksistä.
Jaana Hallamaa mainitsi piispan tärkeimpänä tehtävänä evankeliumin palvelemisen yhdessä toisten kristittyjen kanssa.
‒ Voimme olla iloisin ja vapain mielin armon asialla, pitää esillä armon sanomaa ja pyhiä toimituksia ilman mitään temppuja, Hallamaa totesi.
Ykseyden varjelemiseen hän halusi liittää uuden ajattelun ristiriidoista: niitä ei tule väistää.
‒ Ristiriidat pakottavat etsimään uusia mahdollisuuksia.
Teemu Laajasalo toisti aiemmin esittämänsä sloganin: Olisi hyvä pysyä Sanassa, ajassa ja kasassa.
‒ Kirkon tehtävä on kertoa Jeesuksesta, joka on meistä kiinnostunut. Meidän pitää olla kiinnostuneita niistä, jotka ovat meistä vähiten kiinnostuneita. Meidän pitää viedä evankeliumia sinne, missä se on vaikeaa.
Laajasalo mainitsi piispan tärkeänä tehtävänä myös monella tavalla haastettujen kirkon työntekijöiden tukemisen ja yhteyden vaalimisen Jeesuksen jäähyväisrukouksen hengessä.
‒ Jos me hirveästi riitelemme, aika menee keskinäiseen keskusteluun ja maailman ulkokehät jäävät vähemmälle huomiolle, Laajasalo sanoi.
Ripeästi kohti kaikkien parien vihkimistä
Kaikkien ehdokkaiden mielestä kirkon tulisi kulkea ripeästi kohti mahdollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Hallamaa toivoi, että maaliskuun alussa voimaan tulleesta avioliittolaista ei käytettäisi ilmausta tasa-arvoinen avioliittolaki, vaan vain avioliittolaki.
‒ Työskentelisin sen hyväksi, että voisimme noudattaa voimassa olevaa avioliittolakia. Vaikka en tiedä miten se tapahtuu, on olemassa teitä eteenpäin ilman, että bunkkeroidumme pitämään kiinni omista näkemyksistämme. Elämä kulkee eteenpäin ja oppi mukautuu siihen, Hallamaa totesi.
Elämää kristittynä hän vertasi matkaan joukkoliikennevälineessä.
‒ Kuljettaja on paikalla, ihmisiä tulee kyytiin eri pysäkeiltä. Välillä matkanteko on raivostuttavaa, ja tekee mieli nousta pois väärällä pysäkillä. Matkakortti on kuitenkin voimassa koko elämän ajan.
Kaisamari Hintikka korosti kirkon uutta asemaa. Se ei ole hänen mielestään enää keskellä kylää, niin kuin Teemu Laajasalo totesi, vaan kyläläinen.
‒ Emme voi puhua norsunluutornista. Kirkko on osa kansalaisyhteiskuntaa, todistamme Kristuksesta samalta tasolta. Evankeliumin sanoman todeksi eläminen puhuu vähintään yhtä paljon kuin sanat, Hintikka sanoi.
Media saarnastuolina
Kysymys suhteesta mediaan toi esille hiukan eroja ehdokkaiden välillä. Hallamaa ja Hintikka mainitsivat vahvuuksikseen asiantuntemuksen.
‒ Olen mediassa vain silloin, kun minulla on jotakin sanottavaa, pyydettynä. Silloin ei tarvitse tuoda esille asiaankuulumattomia juttuja, omaa persoonaa. Kun keskitytään asiaan, suhde mediaan on ongelmaton, Hallamaa sanoi.
Teemu Laajasalo kysyi, voisiko media olla saarnastuoli.
‒ Näen, että ei tarvitse vastata vain kysyttäessä. Voisiko median valjastaa Kristuksen pasuunaksi, halleluuja! Laajasalo heitti.
Paneelin olivat järjestäneet Helsingin seurakuntien yhteiskunnallinen työ ja Helsingin papit.
Piispanvaalipaneeleita on tiedossa lisää ainakin 24.5. Helsingissä, 31.5. Vantaalla ja 7.6. Porvoossa.
Kuvat: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
**
Lue myös:
Vihkisitkö samaa sukupuolta olevan parin? – Näin Helsingin piispaehdokkaat vastasivat