Juuri remontoitu työsuhdeasunto maakuntakeskuksessa. Oma työhuone ja tilaa lapsille.
Kuulostaa hyvältä, mutta tuntuu pahalta.
Näin voisi kuvata Kuopion hiippakunnan piispan virasta kolmisen vuotta sitten eläkkeelle jääneen Wille Riekkisen muuttoa juuri remontoituun piispalaan vuonna 2001.
– Mä olen oikeesti sairas, Riekkinen sanoo ja naurahtaa. Hän viittaa parhaillaan käynnissä olevaan Terve sisäilma ry:n sosiaalisen median #oikeestisairas-kampanjaan, jonka suojelijaksi ja yhdeksi kampanjakasvoksi hän on lupautunut.
Kampanjan tarkoitus on levittää tietoa sisäilmaongelmista niin ongelmista kärsiville kuin poliittisille ja taloudellisille päätöksentekijöillekin. Taustalla on ajatus siitä, että huono sisäilma on yksi tämän hetken suurimpia kansanterveydellisiä uhkia.
Vahvoja tunteita ja ristiriitaisia lausuntoja
Sisäilmaongelmat eivät näy silmällä ja ihmiset reagoivat niihin hyvin eri tavoin. Samoissa tiloissa vuosia työskennelleistä vain toinen saattaa saada vakavia oireita. Ehkä juuri sen vuoksi sisäilmaongelmat herättävät voimakkaita tunteita. Ongelmista kärsivät kokevat tulevansa leimatuiksi luulosairaiksi.
Myös osa tutkijoista ja lääkäreistä pitää joitakin sisäilmaongelmia enemmän psykologisina kuin ulkoisista ärsykkeistä johtuvina. Osa pitää ongelman laajuutta liioiteltuna. Edes erilaisten home- tai muiden sienikasvustojen terveysvaikutuksista ei ole täyttä yksimielisyyttä.
Käytännössä kukaan ei kiellä esimerkiksi homeista johtuvien sisäilmaongelmien olemassaoloa. Lähinnä niiden laajuudesta, hoidosta ja ongelman ratkaisuista on repiviä erimielisyyksiä.
Oireille naurettiin ja kirkkohallitus hyssytteli
Koko #oikeestisairas-kampanja perustuu sisäilmaongelmista kärsivien kokemukselle vähättelystä. Se on myös Riekkiselle tuttua.
Varsin pian perheen muutettua remontoituun piispalaan Riekkinen, hänen vaimonsa ja kaksi lastaan alkoivat oireilla. Kun he kertoivat Kirkkohallituksen ja Kuopion kaupungin virkamiehille homeenhajusta asunnossa, heille naurettiin.
Oireet paranivat kesäisin perheen asuessa kesämökillä. Heidän palattuaan kaupunkiin myös oireet palasivat.
Riekkisen itse teettämissä sisäilmatutkimuksissa rakenteista löytyi runsaasti homehtunutta rakennusjätettä. Lisäksi vuotava katto ja ilmastointiin kuolleet linnut aiheuttivat ongelmia.
Ongelmia yritettiin aluksi hoitaa tuulettamalla rakenteita. Työterveyslääkäri kuitenkin kehotti Riekkistä muuttamaan pois talosta, nopeasti.
Vahinko oli jo tapahtunut. Riekkiselle muodostunut pysyvä astma todettiin ammattitaudiksi, minkä ansiosta hän oli oikeutettu saamaan korvaukset lääkitykseensä vakuutusyhtiöltä.
Sen jälkeenkin virkamiehet hyssyttelivät ongelmaa.
”Minulta kiellettiin ongelmista tiedottaminen”
Syyllistä sisäilmaongelmiin johtaneisiin virheisiin voi olla vaikea saada vastuuseen. Riekkisen käsityksen mukaan kukaan ei edes ollut halukas kysymään tosissaan, kuka kaikesta oli vastuussa.
– Ei muka haluttu syyllisiä, vaan ainoastaan pohtia, miten talo saataisiin kuntoon. Ei kukaan ollut kovin pahoillaan siitä, että joku oli sairastunut, hän muistelee.
– Minun tulkintani on, että remontti oli tehty hätäisesti. Minua kiellettiin tiedottamasta mitään koko asiasta. En saanut kertoa avoimesti edes sisäilmatutkijan raportista, jonka olin saanut.
Seurakunnissa tyypillisin sisäilmaongelmainen kohde on seurakuntatalo. Useimmat ihmiset käyvät tiloissa vain harvakseltaan, jolloin ongelmat voivat pysyä pitkään piilossa. Ensimmäisenä kärsivät todennäköisesti työntekijät.
Riekkinen muistuttaa, että oireet voivat puhjeta vasta paljon myöhemmin altistuksesta. Hänen mielestään esimerkiksi lasten kerhojen pitäminen homeisissa tiloissa vaarantaa lasten terveyden.
– Minun vanha mottoni on, ettei kirkon pidä satsata seiniin vaan ihmisiin. Jos seinät vielä pilaavat ihmisten terveyden, niin sen huonompi seinille.
Tilojakin kuitenkin tarvitaan. Siksi on harkittava, mitkä tilat todella ovat tarpeellisia. Riekkisen mielestä kirkkorakennuksetkaan eivät saa olla tämän harkinnan ulkopuolella.
”Ihmisillä ei saa leikkiä”
Ongelmien ratkaisussa keskeisessä asemassa ovat esimiehet. Riekkinen toivoo, ettei seurakunnissa vähäteltäisi työntekijöiden kokemuksia sisäilmaongelmista, vaan esimerkiksi piispat ohjeistaisivat kirkkoherroja ottamaan asian vakavasti.
– Pitää antaa selkeä viesti, että näihin pitää puuttua. Samoin pitää ottaa vakavasti, jos joku valittaa olevansa väsynyt tai masentunut, hän pohtii.
Jos esimies ei ota asiaa vakavasti, työntekijät voivat yrittää käyttää joukkovoimaa tilanteen korjaamiseksi.
Ennen kaikkea kirkolla voisi Riekkisen mielestä olla esimerkin näyttäjän rooli.
– Kuten jenkit sanovat, ihmiset ovat meidän bisneksemme. Jos ajatellaan yhteiskunnan köyhiä, heillä ei välttämättä ole varaa tai uskallusta lähteä selvittämään asiaansa kalliille erikoislääkäreille, Riekkinen pohtii.
Avainasemassa seurakuntien tiloista päättämässä ovat luottamushenkilöt. Riekkinen toivoo, että he olisivat aloitteellisia ja tarttuisivat ilmenneisiin ongelmiin ja ennaltaehkäisisivät uusia.
Ensisijaisesti pitää hankkia tietoa sisäilmaongelmista. Kyseessä on niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin merkittäviä kustannuksia aiheuttava asia. Oli ongelmien syy mikä tahansa, ne eivät selviä vähättelemällä.
– Tässä asiassa on pakko tulla asennemuutos. On pakko havahtua rakentamisen ongelmiin. Jokaisen turhan sairastumisen pitäisi puhua tämän puolesta. Kyse on ihmisestä ja sillä ei pidä leikkiä.
Kuva: Joona Raudaskoski
Muokattu 4.5.2015 klo 12.20: Korjattu Terve Sisäilma ry:n nimi.