Helvetistä puhuminen on poliittisesti epäkorrektia, mutta helvettiä käsitteleviä raamatunkohtia ei pitäisi selittää liian nopeasti pois, sanoo Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen. Hänen mukaansa Raamatun helvettipuhe sisältää ruutia, joka haastaa nykyihmiset terveellä tavalla.
Keskustelu helvetistä ryöpsähti runsas viikko sitten liikkeelle sosiaalisessa mediassa. Taustalla oli Kotimaan
uutinen, jossa herätysliikejärjestöjen edustajat ottivat kantaa lasten oikeuksiin uskonnollisissa yhteisöissä.
Jari Jolkkonen kommentoi asiaa pikaviestipalvelu Twitterissä. Myöhemmin hän pohti blogissaan, onko puhe kadotuksesta aina vihapuhetta.
Kotimaa24 kysyi Jolkkoselta, pitääkö helvetistä puhua ja miten siitä voi puhua niin, ettei puhe ole hengellistä väkivaltaa.
”Jumalan hyvyys vetää puoleensa tehokkaammin kuin rangaistuksen pelko”
Jari Jolkkonen sanoo, että hän ei törmää helvettipuheeseen seurakuntien elämässä juuri lainkaan. Hän ei myöskään kaipaa nykyistä enempää puhetta helvetistä.
– Helvetin asettaminen julistuksen keskiöön kertoo väärästä opista. Jeesuksen opetuksen ytimessä oli Jumalan valtakunta. Herää kysymys, onko hiilihangolla tökkijän mieli sairastunut.
Toisaalta myös täydellinen helvetistä vaikeneminen on Jolkkosen mielestä ongelma.
– Vaikenemalla sivuutetaan itselle kiusalliset ja vaikeat raamatunkohdat. Samalla Jeesuksesta tehdään harmiton kukkahattutäti, jonka ainoa sanoma on, että kissalle ja mummolle pitää olla kiltti. Tämä kiiltokuva on irtautunut evankeliumien Jeesuksesta. Se on myös epäkiinnostava, Jolkkonen sanoo.
Uudessa testamentissa juuri Jeesus näyttää puhuvan helvetistä kaikkein eniten, Jolkkonen toteaa.
– Ultraliberaalina tunnettu Uuden testamentin eksegetiikan professori Heikki Räisänen väitti aikanaan, että Jeesus pelotteli helvetillä. Räisänen halusi varmasti härnätä ja kärjistää, mutta siitä huolimatta hän oli oikeilla jäljillä.
Jeesuksen puheet kadotuksesta ovat esillä myös luterilaisen kirkon kirkkovuoden teksteissä. Jolkkonen ottaa kolme esimerkkiä.
Tuomiosunnuntaina kirkoissa luetaan Matteuksen evankeliumin tekstiä, jossa Jeesus lähettää iankaikkiseen rangaistukseen ne, jotka suhtautuvat kovasydämisesti köyhiin ja muukalaisiin.
– Vertauksen sanoma osuu kipeästi omaan aikaamme. Se ei ole mielivaltainen, vaan puhuttelee oikeustajuamme. Köyhille, sairaille, kärsiville ja vangeille ei saa olla kovasydäminen. Muukalaiset torjuva saa itse käännytyspäätöksen.
Seitsemäntenä sunnuntaina helluntaista Vuorisaarnan kohta toteaa, että toista hulluksi sanova on ansainnut helvetin tulen.
– Mikkelinpäivän tekstissä puolestaan Jeesus asettaa lapsen keskelleen ja käskee ottamaan heidät rakkaasti vastaan. Sitten hän sanoo aikuisille, että joka viettelee yhden näistä pienistä, niin semmoiselle myllynkivi kaulaan ja meren pohjaan. Se on kovaa puhetta. Ja silloin on usein perhekirkko.
Jolkkonen huomauttaa, että Jeesus asettaa lapset taivasten valtakunnan esikuvaksi ja ryydittää sanomaansa aikuisille osoitetulla kärjistyksellä.
Lapsille Jolkkonen ei puhuisi helvetistä mitään. Lapsille pitäisi kertoa pelkästään Jeesuksen hyvyydestä, ja aikuisillekin sen pitäisi olla pääasia.
– Sekä aikuisia että lapsia Jumalan hyvyys vetää puoleensa tehokkaammin kuin rangaistuksen pelko. Pelosta tapahtuva kääntyminen on usein pinnallista.
”Helvetistä pitäisi puhua ongelman ratkaisusta käsin”
Vaikka helvetistä puhuminen ei ole Jeesuksen julistuksen keskiössä, ei sitä saa Jeesuksen puheista poiskaan, Jolkkonen sanoo. Hän kutsuu Jeesuksen sanoja kehotuspuheiksi, jotka varoittavat suhtautumasta leväperäisesti Jumalan tahtoon.
– Paavi Benedictus sanoi, että nykyihminen on tullut immuuniksi Jumalalle eikä suostu enää hänen arvioitavakseen. Moderni ihminen on tiputtanut Jumalan valtaistuimeltaan syytetyn penkille.
Jolkkonen myöntää, että monen ihmisen elämä on maanpäällistä helvettiä. Hänen mukaansa vertauskuvalliseen luentaan ei kuitenkaan voi paeta sitä, että helvetillä tarkoitetaan Uudessa testamentissa kuolemanjälkeistä tilaa.
Helvetistä puhumisen ja sillä pelottelun erottaa Jolkkosen mukaan siitä, että pelottelija mässäilee helvetillä ja asettaa sen julistuksen keskukseen. Pelottelu voi myös kohdistua tiettyyn ihmiseen.
– Jos oma auktoriteetti ei riitä, on halpa kikka turvautua helvetillä pelotteluun.
Jolkkosella on ehdotus: helvetistä pitäisi puhua ongelman ratkaisusta käsin. Mitä se tarkoittaa?
Piispa ottaa kaksi esimerkkiä.
Ensimmäinen on pienoisevankeliumi. Se kuuluu näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
– Tätä rippikoululaiset opettelevat ulkoläksynä. Kun ihminen kokee olevansa turvassa, hänen on helpompi kuulla ankaraltakin kuulostavia varoituksen sanoja.
Toinen on pääsiäisyö. Jolkkonen lainaa pääsiäisvirttä 84:
– Missä on nyt valtikkanne / helvetti ja kuolema? / Käärme, viekas ruhtinaanne, / menetti jo valtansa. / Voiman Kristus ryösti teiltä, / synnin kahleet särki meiltä.
– Silloin nauretaan vahingoniloisesti kaikille pahoille voimille, hän sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Herätysliikkeen nuorisosihteeri: ”Helvetillä pelottelu on hengellistä väkivaltaa”