Mikkelin piispa emeritus Seppo Häkkinen kehui Perusta-lehden perinteisillä teologisilla opintopäivillä herätysliikkeitä. Teologiset opintopäivät järjestettiin Suomen Raamattuopistossa Kauniaisissa 3.-5.1.2026 teemalla ”Herätys on nyt”.

— Näkökulmani ovat tässä suppeassa esityksessä yleistäviä, joten ne ovat myös alttiita kritiikille, hän sanoi alkuun.

Häkkisen luennon otsikko oli ”Mitä hyvää herätys ja herätysliikkeet ovat tuoneet Suomeen?”

Lista oli pitkä, ja se koski erityisesti sitä, mitä hyvää liikkeet ovat tuoneet kirkkoon.

Herätysliikkeet ovat Häkkisen mukaan vaikuttaneet positiivisesti esimerkiksi diakoniatyöhön, lähetystyöhön, lapsi-, nuoriso- sekä opiskelijatyöhön. Niin ikään herätysliikkeet ovat pitäneet yllä kansalaisyhteiskuntaa kansanopistojen muodossa, harjoittaneet kustannustoimintaa sekä tuoneet Suomen Siioniin hyviä hengellisten laulujen tekijöitä ja laulukirjoja.

— Herätysliikkeet ovat myös olleet protestiliikkeitä, jotka ovat pakottaneet kirkkoa korjaamaan teologista kurssiaan, Häkkinen arvioi. 

Erityisesti herätysliikkeet ovat vaalineet uskon ydintä ja sen henkilökohtaisuutta.

— Niiden asiana on ollut hätä omasta sielusta ja muiden sieluista.  Ne ovat korostaneet sitä, että ihminen on syntinen ja kelpaamaton, ja Kristus on täydellinen pelastaja. Ne ovat painottaneet Raamatun merkitystä ja näin ollen myös raamattuopetusta. Se näkyy tässä talossa ja myös Sleyssä, jonka Raamattu tutuksi -kampanja levisi aikoinaan neljään viidestä seurakunnasta koko kirkossa. Pidin itsekin niitä luentoja pappina Imatralla, Häkkinen kertoi.

— Itse näen herätysliikkeet edelleen osana kirkon seurakuntaelämää, enkä sen vaihtoehtona.

Edelleen kysyn, että kannattaisiko tämä jumalanpalvelusyhteisöasia kääntää myönteiseksi voimavaraksi. Minusta tämä voisi olla realistinen ratkaisu eri tavoin ajattelevien rinnakkaiselolle kirkossa.

HÄKKINEN NOSTI esiin Lutherin lausuman ”kirkko on rakennettu sanalla, ja sanalla sen virheetkin on korjattava”. Herätysliikkeet edustavat piispan mukana kirkossa tämän mukaista jatkumoa.

— Kysynkin, onko tässä herätysliikkeiden keskeisin tehtävä nykyajassa.

Häkkinen korosti myös herätysliikkeiden maallikkoaktiivisuutta. Siinä liikkeet ovat olleet suunnannäyttäjiä.

— Maallikoissa on kirkkomme tulevaisuus. Herätysliikkeet voivat olla kirkossa apuna maallikoiden hyödyntämisessä.

Herätysliikkeet eivät ole mikään erillinen saareke kirkossa. Häkkinen totesi, että yli puolella kirkon päättäjistä ja työntekijöistä on jonkinlaisia yhteyksiä niihin.

— Herätysliikeväki on kirkolle voimavara, Häkkinen kiteytti.

Häkkinen kertoi myös vuonna 2015 tekemästään aloitteesta jumalanpalvelusyhteisöjen puolesta. Idea oli, että erilaiset messuyhteisöt, myös herätysliikkeiden, voisivat olla kirkolle hyödyksi. Piispainkokouksen työryhmä pohti aihetta hedelmällisesti, mutta teki vuonna 2017 asiasta pohdintoja heikomman suosituksen, kuvaili Häkkinen.

— Rohkenin aloitetta tehdessäni ajatella, voisiko se ratkaista ongelman niin, että eri tavoin ajattelevat voisivat elää samassa kirkossa. Suosituksesta tuli kuitenkin käytännössä kontrollin väline, joka näkyy eri hiippakunnissa, Häkkinen sanoi Sleyltä evättyihin ehtoollislupiin viitaten.

— Edelleen kysyn, että kannattaisiko tämä jumalanpalvelusyhteisöasia kääntää myönteiseksi voimavaraksi. Minusta tämä voisi olla realistinen ratkaisu eri tavoin ajattelevien rinnakkaiselolle kirkossa.

Häkkinen mainitsi konventikkeliplakaatin, jonka nojalla kiellettiin 1700—1800-luvuilla herätysliikkeiden seurat.

— Toistammeko kirkossa nyt tätä?

— Jos tahtoa on, keinot kyllä löydetään, Häkkinen painotti.

NORJALAISEN NLA University Collegen apulaisprofessori Rolf Kjøde kuvaili Perustan teologisilla opintopäivillä kuvasi hengellistä herätystä nykyisin hitaammaksi prosessiksi kuin aiemmin.

Pitkään norjalaisen Normisjon-lähetysjärjestön pääsihteerinä toiminut Rolf Kjøde käsitteli teologisten opintopäivien luennoissaan ”nykyistä hengellistä käännettä”, joka esimerkiksi Pohjoismaissa on tullut ilmi nuorten miesten kasvavana kiinnostuksena kristinuskoa kohtaan.

— Tämä kasvu ei johdu pelkästään maahanmuutosta, vaan se on itsenäinen ilmiö, Kjøde sanoi. — Se toteutuu yhdessä erityisessä ryhmässä eli 15—30-vuotiaiden poikien ja miesten keskuudessa. He haluavat etsiä aitoa uskoa, tutustua syvällisesti Jeesukseen. Monet haluavat jopa tutkia perusteellisesti Raamattua.

Se, että herätys alkaa nuorten keskuudessa, ei ole Kjøden mukaan uusi asia.

— Harvoin herätys alkaa sieltä, minne valta on keskittynyt.

— Vanhemmat sukupolvet ovat useimmiten suhtautuneet herätyksiin epäluuloisesti ja kielteisesti.

Kjøden mukaan olemme nyt siirtyneet tiheiden herätysten yhtenäiskulttuurista aikaan, jossa ”etsitään Jumalaa monimuotoisen todellisuuden keskellä”.

Kjøde viittasi vuoden 2023 teologisilla opintopäivilläkin puhuneeseen emeritusprofessori Leif Anderseniin, joka on sanonut, että kulttuurin monimuotoistuminen haastaa myös luterilaisen käsityksen lain ja evankeliumin julistamisesta.

— Samalla kun Andersen pitää kiinni lain ja evankeliumin erottamisesta ja niiden julistamisen merkityksestä hän on vakuuttunut siitä, että tarvitsemme julistukseemme uuden ulottuvuuden.

— Nimittäin opetuksen ihmisestä luotuna.

Kjøde jatkoi, että jos ”luotuisuutta” ei opeteta, laki ymmärretään moralismina, synti häpeänä ja evankeliumi pelkkänä psykologisena lohdutuksena.

— Andersonin näkemys muistuttaa meitä siitä, että olemme lähetystyön kannalta erityisessä tilanteessa, jossa on odotettavissa, että Kristuksen puoleen kääntyminen on entisaikojen herätyksiä pidempiaikaisempi prosessi.

— Emme missään tapauksessa voi odottaa, että hengellinen herätys tapahtuu samalla tavalla kuin ennenkin. Herätystä ei voida saada aikaan käyttämällä tunnettuja julistajia, vaikuttavia metodeja tai voimakasta tunteisiin vetoamista. Sellaisista herätyksistä tulee usein ihmislähtöisiä ja epäaitoja. Jumalaa ei voi kontrolloida.

Nuoret etsivät nyt niitä juuria, joita minun sukupolveni repi irti.

KJØDE KERTOI norjalaisista opiskelijoista, jotka säännöllisissä rukouspiireissään ”puhuvat rehellisesti elämästä ja taisteluistaan, tunnustavat syntejään ja saavat synninpäästön”.

— Ei ole harvinaista, että nämä taistelut liittyvät pornografiaan.

— Melkein kaikki herätykset historiassa ovat alkaneet omien syntien tunnustamisella, Kjøde jatkoi.

— Nuoret etsivät nyt niitä juuria, joita minun sukupolveni repi irti, joten suunta on hyvä. Mutta meidän on oltava kärsivällisiä, koska monilla ei nykyisin ole minkäänlaista taustatietoa kristillisestä uskosta.

Trendien analysoimista tärkeämpää on Kjøden mukaan olla avoin Jumalan työlle.

— Hänen kanssaan meidän on mentävä heidän luokseen, jotka etsivät armoa ja uutta elämää. Tämä on hänen kutsunsa meidän sukupolvellemme, Kjøde sanoi.

Kirjoittaja on Perustaa julkaisevan Perussanoman Elämä-lehden toimituspäällikkö ja Kotimaan free lance -toimittaja.

Ilmoita asiavirheestä