Kävin mökillä ja laitoin lintujen ruokinta-automaattiin siemeniä ja pähkinämurskaa. Jo muutaman minuutin päästä huomasin liikettä kattamassani buffetpöydässä ja kuulin äänen.

Sydämeni hypähti ilosta. Hömötiainen!

En ollut enää vuosiin kuullut tuota tunnusomaista ääntä ti-ti-tsää-tsää-tsää. Ja nyt se oli tuossa.

Hömötiaiskannan väheneminen on ollut nopeaa erityisesti viimeisien kymmenen vuoden aikana. Syiksi epäillään metsien hakkuita.

Hömötiaisella on Suomessa varsin samannäköinen serkku, lapintiainen. Sitä nähdään silloin tällöin vaellusten seurauksena myös Etelä-Suomessa.

Ja vielä saman näköisempää serkkua, viitatiaista, tavataan maassamme säännöllisesti vuosittain vain muutamia yksilöitä. Viitatiainen pesii jo Virossa.

Viitatiaisen päälaki on kiiltävänmusta, hömötiaisella se on himmeänmusta. Lintujen ääni on erilainen.

TARINA KERTOO suntiosta, joka talvisin ruokki innokkaasti lintuja hautausmaan aidan ulkopuolella. Siinä oli sopiva paikka linnulle hakea einestä ja mennä syömään sitä läheisen kuusen suojiin

Suntio kävi päivittäin katsomassa lintuja ja iloitsi aina nähdessään uuden lajin.

– Nyt siellä on käynyt hömötiainen. Se on kovasti taantunut laji, hän kertoi työntekijäkokouksessa, kun vaihdettiin kuulumisia.

Hiihtolomalla diakonin kummipoika tuli käymään. Hän oli innokas ornitologi ja kuuli suntion lintuinnoista.

Niin kummipoika meni ruokinnalle kiikarinsa kanssa ja aikansa katseltuaan hän huudahti:

– Ei voi olla totta!

Poika soitti kännykällä kaverilleen, joka soitti kaverilleen ja niin edelleen. Parin tunnin kuluttua paikalla oli puolen tusinaa nuoria lintuharrastajia.

Suntion näki outoa liikehdintää ruokinnalla ja meni katsomaan, mitä on tekeillä.

– Mitäs pojat täällä katsoo, suntio kysyi joviaalisti.

– Viitatiaista, vastasi kummipoika.

– Siis mitä? Ei täällä sellaista ole, vain hömötiainen.

– Ei, kyllä se on viitatiainen, ornitologipojat vakuuttivat.

Ja toden totta. Suntion ruokinnalla oli käynyt koko talven harvinainen viitatiainen.

Seuraavassa työntekijäkokouksessa suntio kertoi ylpeänä havainnostaan.

– Ja sisältyy tähän myös hengellinen opetus.

– Kerro, sanoivat työtoverit yhdestä suusta.

– Ei pidä katsoa ihmisiä ylimalkaisesti, pienikin ero voi kertoa suuria asioita. Jumala katsoo ihmistä kuin ornitologi, hän osaa nähdä pienetkin erot.

Kirkkoherra käytti suntion vertausta seuraavan sunnuntain saarnassaan.

Rukous

Jumala, katso / minua kuin yksilöä / ja harvinaista lajia. / Meikäläisiä ei ole monta, / pidä meistä huolta. / Aamen.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä