Tero Pulkkisen mukaan vitsa-sanan voisi poistaa.
Pulkkisen nykykielisessä versiossa sananlasku kuuluu ”Joka jättää lapsensa kasvattamatta, vihaa lastaan”. Hän kertoo, että vanhempien väkivaltaisuus nousee esille kirkon perheneuvonnassa. Keskusteluissa sivutaan myös ruumillisen kurittamisen uskonnollisia perusteita.
– Jotkut ajattelevat uskonnollisen vakaumuksensa perusteella, että kuritus on lapselle hyväksi. He saattavat noudattaa lainsäädäntöä, mutta ajattelevat silti, että kurittaminen ei olisi pahaksi lapselle, sanoo Pulkkinen.
Tällainen vakaumus liittyy Pulkkisen mukaan usein konservatiiviseen uskonkäsitykseen.
– Liberaalin uskonnollisen vakaumuksen omaavat taas tekevät asioita, joita pitävät vääränä.
Mannerheimin lastensuojeluliiton MLL:n vanhempienpuhelimeen ja vanhempainnettiin tulee vuosittain tuhatkunta yhteydenottoa erilaisista lapsia ja vanhemmuutta käsittelevistä kysymyksistä. Suunnittelija Anna Puusniekka kertoo, että viidesosa vanhemmuutta käsittelevistä kysymyksistä liittyy rajojen asettamiseen lapsille.
– Rajojen asettamiseen liittyy monenlaista pohdintaa yhteyttä ottavilla vanhemmilla. Joskus mietitään myös, toimiiko luunappi tai tukistus kasvatuskeinona.
MLL:n vanhempien puhelimeen ja nettiin tulevien keskustelujen perusteella väkivalta on harvoin varsinaisesti kasvatuskeino.
– Yleensä väkivaltaisessa käytöksessä lasta kohtaan on kyseessä hetkellinen hermojen menetys, ei tietoinen kasvatuskeino. Vanhemmat kokevat syyllisyyttä ja haluavat puhua siitä. Toiseksi yleisin syy ottaa yhteyttä onkin riittämättömyys vanhempana, sanoo Puusniekka.
Lasten oikeuksien päivän teemana 20.11. vuonna 2011 on kuritusväkivalta. Suomi kielsi kuritusväkivallan toisena maana maailmassa jo vuonna 1984, silti neljännes suomalaisista hyväksyy yhä lasten kurittamisen osana kasvatusta, kertoo päivää järjestävä lastenjärjestö UNICEF nettisivuillaan.
(Kuva: Wikipedia)