Parran kasvattaminen on auttanut Lontoon muslimikaupunginosissa työskenteleviä pappeja saamaan paremmin yhteyden alueidensa muslimiväestöön, kertoo englantilainen anglikaanipiispa Richard Chartres
Church Times -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan.
Hän suosittelee parran kasvattamista muslimimaahanmuuttajien kanssa työskenteleville, koska monissa Lähi-idän kulttuureissa parta liitetään pyhiin, hurskaisiin miehiin tai arvostettuihin filosofeihin.
The Telegraphin haastattelema itälontoolaisen seurakunnan kirkkoherra Adam Atkinson vahvistaa piispan sanat. Hänen seurakuntansa alueen asukkaista 85 prosenttia on muslimeja. Kun Atkinson kasvatti kunnon parran, on yhteydenpito muslimeihin vilkastunut ja helpottunut. Jopa teinipojat ovat alkaneet jutella hänelle kadulla.
Kirkkohallituksen pian eläkkeelle jäävä uskontokasvatussihteeri Pekka Yrjänä Hiltunen on ollut vannoutunut partamies vuodesta 1973. Hän ei kuitenkaan näe erityisen perustelluksi suositella suomalaisille papeille parrankasvatusta paremman uskontodialogin toivossa.
– Meillä ei ole sellaisia muslimikaupunginosia kuin Lontoossa. Ystävällisyys on täällä oikein hyvä parran korvike muslimien ja muidenkin turvapaikanhakijoiden kohtaamisessa.
– Kunnioittava asenne toista kohtaan kutsuu luokse ja houkuttelee keskustelemaan. Tärkeintä on, ettei pyri manipuloimaan toista. Välineellinen ystävällisyys ei sovi hengellisyyteen, aitoutta kannattaa viljellä. Parasta evankeliointia on ystävällisyys ilman käännytysagendaa, Hiltunen sanoo.
Kun Hiltunen liikkuu maailmalla, hänelle huikataan usein muslimitervehdys.
– Minua luullaan partani vuoksi heikäläiseksi. Jos lentokentän siivooja toivottaa rauhaa, toivotan takaisin enkä lähde oikomaan, että olen muuten kristitty. Vastaan vain arkiseen ystävälliseen tervehdykseen, Hiltunen kertoo.
Parran ajaminen luonnotonta
Pekka Yrjänä Hiltunen ei ole tietoinen parrankasvattaja vaan kuvaa itseään lähinnä laiskaksi.
– Eivät ihmiset päivittäin leikkaa hiuksiaankaan, en ymmärrä miksi naama pitäisi repiä ruvelle. Ihminen ei synny parranajokone kädessä. Parran ajaminen on oikeastaan luonnotonta. Onneksi vaimokin tykkää parrastani.
Hiltunen vietti keväällä kolme kuukautta Intiassa. Siellä parta antoi hänen kokemuksensa mukaan ihmisille viestin, että tuon tyypin kanssa voi keskustella. Hänet noteerattiin.
– Intiassa guruilla ja imaameilla on aina parta. Toki länsimainen hapatus parranajoineen on jo hiukan alkanut vaikuttaa sielläkin.
– Itse en kyllä ajattele, että parta tekisi minusta pyhän. Olen ihastunut luterilaiseen näkemykseen, jonka mukaan pyhyys ei tule minusta itsestäni.
Kaksi kertaa elämässään Hiltunen on leikannut pakon edessä partansa pois. Molemmilla kerroilla perustelut osoittautuivat heiveröisiksi.
– Kun rakastuin tulevaan vaimooni, menin hetkeksi sekaisin. Kuvittelin, että minun pitää kaunistautua leikkaamalla partani. Sittemmin selvisi, että vaimo pitää parrastani.
Toisen kerran Hiltunen oli sileäleukainen lähtiessään Thaimaahan lähetystyöhön.
– Minulle kerrottiin, että kaakkoisaasialaisessa kulttuurissa vain demoneilla on parta. Myöhemmin huomasin, että aivan hyvin voin pitää partaa sielläkin.
Kuva: Olli Seppälä. Kuvassa Pekka Y. Hiltunen.