Kotimaa kertoi viime viikolla, että kymmenien luterilaisten pappien arvioidaan harkitsevan siirtymistä katolisen kirkon jäseneksi. Yhdysvalloissa ja muissa Pohjoismaissa muutamia heistä on vihitty perheellisinä katolisen kirkon papeiksi.

Myös anglikaanikirkosta siirrytään papeiksi katoliseen kirkkoon, mutta liikettä on toiseenkin suuntaan, kertoo Helsingin anglikaanisen Saint Nicholasin seurakunnan kirkkoherra Tuomas Mäkipää.

Britanniassa uutisoitiin vuonna 2014, että kymmenen prosenttia maan katolisista papeista on entisiä anglikaaneja. Osa heistä on vaihtanut kirkkokuntaa vasta toimittuaan pappeina anglikaanikirkossa.

Tämän vuoden syyskuussa Britannian media kertoi laajasti anglikaanisen kirkon piispan Jonathan Goodallin liittymisestä katoliseen kirkkoon. Jo aiemmin, Englannin kirkon valmistautuessa hyväksymään naisten piispuuden, kirkkokuntaa vaihtoi useampi anglikaanipiispa. Naisten piispuus tuli mahdolliseksi vuonna 2014.

Tuomas Mäkipää avustaa Englannin kirkon Gibraltarin hiippakunnan pappiskandidaattien haastatteluissa, kun kirkkoon valitaan uusia pappeja. Kandidaattien joukossa on säännöllisesti myös katolisia pappeja.

– Anglikaanisen kirkon käsitys pappeudesta, seurakuntalaisen asemasta, avioliitosta ja seksuaalietiikasta tuntuu joistakin kandidaateista omalta, Mäkipää kertoo syistä vaihtaa kirkkokuntaa.

Kirkkojen linjaukset avioliittoteologiasta ja seksuaalietiikasta saavat nykyään liikkeelle hyvin erilaisia pappeja. Katoliseen kirkkoon hakeutuu kirkon perinteiseen opetukseen sitoutuvia pappeja ja sieltä lähtee teologian modernisointia toivovia pappeja.

– Me anglikaanit saamme säännöllisesti tiedusteluja liberaaleilta katolilaisilta sekä liberaaleilta ja konservatiivisilta luterilaisilta.

Mäkipää kertoo, että liberaalien luterilaisten kyselijöiden joukossa on myös pappeja.

Anglikaanikirkon sisällä parhaillaan käytävä keskustelu esimerkiksi avioliittoteologiasta on hyvin samanlaista kuin luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa.

– Tämä voi tulla monelle konservatiiville yllätyksenä. Walesin ja Skotlannin anglikaaniset kirkon ovat jo menneet sallivampaan suuntaan.

”Olisi hyvä, että vetovoima olisi suurempi kuin työntövoima”

Tuomas Mäkipää arvelee, että hänen kirkkonsa vetovoimaisia asioita luterilaisille ovat vahva rukouselämä, siihen sisältyvät hetkirukoukset sekä evankeliumin kirkas läsnäolo kaikessa kirkon elämässä.

Mäkipään mielestä olisi hyvä, että kirkkokunnan vaihtajan mielessä hyvien asioiden vetovoima olisi suurempi kuin hankalien asioiden työntövoima.

– Usein taustalla on pettymys omaan kirkkoon. Olisi parempi ajatella sitä, mitä hyvää toiseen kirkkoon liittyminen voi tuoda itselle ja ammatti-identiteetille.

Mäkipää on syntyjään luterilainen. Hän sai Helsingissä suorittamiensa teologian opintojen jälkeen kutsun palvella pappina anglikaanikirkossa.

Luterilaisen ja anglikaanikirkon välillä solmittu Porvoon sopimus mahdollistaa anglikaaneille ja luterilaisille palvelemisen pappeina toistensa kirkoissa. Ne siis tunnustavat toistensa virat.

– Porvoon sopimus on merkittävimpiä ekumeenisia sopimuksia, Mäkipää kiittää.

Katolinen kirkko ei sen sijaan tunnusta kummankaan kirkon virkaa, vaikka se tunnustaa niissä palvelevien pappien aseman ja koulutuksen.

Mäkipää kertoo, että katolista pappia ei vihitä uudelleen papiksi, kun hän siirtyy papiksi anglikaaniseen kirkkoon. Anglikaaniset papit sen sijaan vihitään aina katolisessa kirkossa, ja vasta perusteellisen harkinnan ja katolisen teologian opintojen jälkeen.

Oikaisu 10.12. kello 21.30. Englannin kirkko hyväksyi naisten piispuuden, ei pappeuden, vuonna 2014, ei vuonna 2010, kuten jutussa aiemmin väitettiin.

Lue myös:

Kymmenet luterilaiset papit pohtivat liittymistä katoliseen kirkkoon, arvioivat katolinen pappi Oskari Juurikkala ja entinen luterilainen pappi Juho Sankamo

Papit vaihtavat kirkkoa eri suuntiin, ja yksi syistä on seksuaalietiikka, kertoo anglikaaninen kirkkoherra Tuomas Mäkipää