Valtaosa papeista ja kanttoreista on tyytyväisiä työhönsä, ilmenee Kirkon Akateemiset -jäsenkyselystä. Papeista 88 prosenttia ja kanttoreista 84 prosenttia arvioi olevansa vähintään melko tyytyväisiä työhönsä. Molemmissa ammattiryhmissä erittäin tyytymättömiä oli vain noin puoli prosenttia.
Tutkimuksen mukaan tyytyväisyys työhön lisääntyi lineaarisesti iän lisääntyessä. Alle 35-vuotiaista kanttoreista vain joka kymmenes oli erittäin tyytyväinen työhönsä, mutta yli 55-vuotiaista kanttoreista erittäin tyytyväisiä oli 29 prosenttia. Myös pappien kohdalla tyytyväisimmät työntekijät löytyivät iäkkäimpien ryhmästä, mutta eniten tyytymättömiä oli 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä.
Molemmat ammattiryhmät pitivät ihmisten kohtaamista ja heidän auttamistaan parhaana osana työssään. Muita työn hyviä puolia olivat sen hengellinen ulottuvuus, joustavuus, itsenäisyys ja luovuus sekä kanttoreilla musiikki. Raskainta taas työaikaan, työyhteisöön, byrokratiaan ja kokoustamiseen liittyvät ongelmat.
Työajan hallinta parantunut
Kirkon akateemiset -jäsenkyselyn mukaan pappien ja kanttoreiden työajan hallinta on parantunut. Papeista 30 prosenttia kokee, että saa pitää vapaapäivänsä ja 45 % ilmoittaa, että vapaapäiviä jää säännöllisesti pitämättä. Vuonna 1998 vapaapäivät jäivät pitämättä 66 prosentilta. Myös kanttoreiden, joilta jää vapaapäiviä pitämättä, määrä oli laskenut vuoden 2006 54 prosentista 34 prosenttiin.
Sekä papeista että kanttoreista 64 prosenttia kokee voivansa vaikuttaa työmääränsä riittävästi. Parantuneesta työajan hallinnasta huolimatta 18 prosenttia molemmista ryhmistä kokee, että töitä on liikaa ja välillä ei oikein jaksa.
Apuna työssä jaksamisessa kuitenkin on sekä papeilla että kanttoreilla tunne siitä, että voi olla hyödyksi työssään. Yli 80 prosenttia molemmista ryhmistä nimesi tämän työssä jaksamista tukevana tekijänä. Papeista 86 prosenttia ja kanttoreista 78 prosenttia piti myös kutsumusta jaksamista auttavana tekijänä. Kanttoreilla kutsumusta edelle nousi seurakuntalaisilta saatu palaute. Myös oman hengellisen elämän nähtiin auttavan työssä jaksamisessa.
Mihin työaikaa sitten kuluu? Suurimman osan työajasta sekä papit että kanttorit käyttävät seurakuntalaisten parissa tehtävään työhön, seurakuntalaisten kohtaamiseen ja kirkon ulkopuoliseen suhdetoimintaan. Kanttorien ajasta 7,2 tuntia ja pappien ajasta 9,9 tuntia viikossa kuluu työyhteisön sisäiseen yhteistoimintaan ja hallinnollisiin tehtäviin. Henkilökohtaiseen valmistautumiseen kanttorit käyttävät viikossa 9,7 tuntia ja papit 9,1 tuntia. Keskimäärin työtehtäviin kuluu viikossa kanttoreilla 39,5 tuntia ja papeilla 42,7 tuntia.
Kutsumuskokemus heikentynyt
Nuoret papit ja kanttorit korostavat iäkkäämpiä kollegoitaan vähemmän Jumalan antaman kutsumuksen merkitystä työssään, tutkimuksesta ilmenee. Vastaajia pyydettiin valitsemaan väittämistä yksi, joka parhaiten kuvaa omaa suhdetta työhön. Suurin ryhmä sekä papeista (40 prosenttia) että kanttoreista (31 prosenttia) oli sitä mieltä, että parhaiten suhdetta kuvaa väittämä ”Työ on minulle Jumalan antama kutsumustehtävä”.
Ikä vaikutti kuitenkin siihen, minkä väittämän papit ja kanttorit katsoivat parhaiten kuvaavan suhdettaan työhön. Alle 35-vuotiaista kanttoreista vain joka kymmenes ja papeista joka kolmas korosti työn merkitystä kutsumustehtävänä.
Myös hengellisen elämän ja kutsumuksen merkitys työssä jaksamisen tukena vähenee iän mukaisesti. Yli 55-vuotiaista kanttoreista 82 prosenttia koki hengellisen elämän tukevan työssä jaksamista, mutta alle 35-vuotiaista kanttoreista näin ajatteli vain 33 prosenttia. Vastaava ero näkyi myös eri-ikäisten pappien keskuudessa.
Koulutustarpeita
Kyselyssä tiedusteltiin myös, mitä koulutusta papit ja kanttorit kokivat tarvitsevansa. Kanttorit toivoivat musiikkiin liittyvää koulutusta kuten yksinlaulua, vapaata säestystä, kuoronjohtoa ja urkujen soittoa. Papit kokivat tarvetta sielunhoitoon, johtamiseen, teologiseen osaamiseen ja hengelliseen ohjaukseen liittyvää koulutusta.
Kuvassa juhla-asuiset papit hakevat ehtoollisastioita alttarilta Lapuan Herättäjäjuhlien messussa.
Kuva: Unto Tapio