Tänä vuonna 300-vuotisjuhliaan viettävä Paltaniemen kuvakirkko on poikkeuksellisen hyvin säilynyt aikakautensa kokonaisuus. Pohjalaistyyliin rakennetun puukirkon sisätilojen rokokoohenkiset maalauskoristelut ovat yhä lähes alkuperäisessä asussaan.
Oulunjärven laitamille, korkeiden hiekkaisten rantatörmien läheisyyteen rakennettiin vuonna 1726 Paltaniemen kirkko. Rakennustyö tehtiin vöyriläisen kirkonrakentaja Johan Knubbin johdolla. Tasavartinen ristikirkko edustaa arkkitehtuuriltaan pohjalaista tyyliä ja on hieno esimerkki siitä, miten laajalle alueelle pohjalainen kirkonrakennustaito levisi.
Paltaniemen kirkkoa kutsutaan syystäkin kuvakirkoksi, sillä sen seiniä ja varsinkin laakeaa lautaholvia koristavat maalauskokonaisuudet. Valkoiselle lautapinnalle vuosina 1778–1781 maalatut teokset edustavat tyyliltään rokokoota. Vanhan ja uuden testamentin aiheita esittävien kuvien ympärille on maalattu kullanväriset, koristeelliset kehykset sekä kukkaköynnökset, jotka sitovat eri kuva-aiheet toisiinsa.
Tieto maalausten tekijästä oli ehtinyt painua unohduksiin. Pitkään oletettiin, että teoksista olisi vastannut kuuluisa kirkkomaalari Mikael Toppelius, joka työteliään uransa aikana teki maalauksia yli kolmeenkymmeneen kirkkoon Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Sittemmin on osoitettu, että Paltaniemen kirkon maalaukset olivat Toppeliusta parikymmentä vuotta nuoremman Emmanuel Granbergin (1754–1797) käsialaa.
On huomionarvoista, että Suomessa toimi kaksi niin taitavaa taiteilijaa. He toteuttivat samantyylisiä monumentaalimaalauksia samoilla seuduilla, mikä on herättänyt kysymyksen yhteistyöstä tai opettaja-oppipoika-suhteesta. Ainakaan toistaiseksi tästä ei ole näyttöä.
– Granberg jäi aikanaan tuotteliaamman Toppeliuksen varjoon. Granbergin ura oli melko lyhyt ja hän työskenteli harvakseltaan, yleensä silloin, kun se oli tarpeen taloudellisista syistä. Välissä oli pidempiäkin taukoja, Granbergin vaiheita selvittänyt Paula Mäkelä Jyväskylän yliopistosta kertoo.
Paltaniemen kuvakirkon maalaukset ovat laajimmat, jotka Granbergin tuotannosta ovat jäljellä. Taiteilija oli lähtöisin pappissuvusta. Asialla on saattanut olla vaikutusta työtilaisuuksien saamiseen. Taiteilijana hän oli itseoppinut ja erityisesti siihen nähden hämmästyttävän taitava. Tuohon aikaan varsinaista taidekoulutusta ei ollut saatavilla Suomessa, myös ammatin harjoittamista säädeltiin tarkasti.
– Granberg pestautui sotilaaksi, sillä sotilailla oli lupa harjoittaa käsityöläisammattia lisätuloja saadakseen, Mäkelä kertoo.
Kirkkomaalausten ohella Granberg maalasi muun muassa tapetteja, huonekaluja sekä kauniisti koristeltuja matka- ja kapioarkkuja. Jo ennen Paltaniemen kirkon maalauksia Granberg oli vastannut Muhoksen kirkon kuvakoristelusta. Hän oli silloin vasta 19-vuotias.
– Muhoksen kirkkosalin kuvamaalaukset on valitettavasti sittemmin peitetty, mutta sakariston kuvakoristelu on säilynyt.
Granbergin Muhoksen kirkkoon maalama vaskikäärme-aiheinen alttaritaulu lukeutuu Mäkelän mukaan pohjalaisen kirkkotaiteen parhaimmistoon.
Taiteessaan Granberg jatkoi aiemmilta vuosisadoilta tuttua perinnettä Raamatun tapahtumien esityksessä ja siten hänen teostensa aiheet ovat selkeästi tunnistettavissa. Teoksissa on esimerkiksi Rubensin taiteen vaikutteita, joita välittyi Suomeen asti alankomaalaisen grafiikan kautta.
Yksi enkeleistä kohdistaa salamoita kadotettuihin sieluihin
PALTANIEMEN KIRKON kuvasarja alkaa Eevan luomisesta ja jatkuu syntiinlankeemusta esittävällä kuvalla. Paratiisikuvassa voi nähdä ketun, joka on suomalaisille tuttu, kun taas esimerkiksi kamelista harvalla oli omakohtaista kokemusta. Vanhan testamentin aiheita ovat myös Aabraham uhraa Iisakin ja Jaakob painii enkelin kanssa. Uuden testamentin tapahtumat alkavat enkelin ilmestymisestä Marialle ja päättyy Kristuksen taivaaseen astumiseen.
Kirkon pääoven yläpuolella on hyvin suurikokoinen viimeistä tuomiota esittävä maalaus. Sen yläosaan on kuvattu Kristus tuomarina, ja tämän rinnalla tuomiopäivän pasuunoihin puhaltavat enkelit. Yksi enkeleistä kohdistaa salamoita kadotettuihin sieluihin.
Maalauksen koko alaosa kuvaa helvettiä rangaistuksineen. Perimätiedon mukaan maalaus olisi ollut erityisesti seurakunnan rouvasväestä liian järkyttävä ja siksi helvetistä koko alin osa on poistettu. Vain keskelle kuvattu Baabelin portto seitsenpäisen hirviön selässä on jätetty kokonaisuudessaan jäljelle.
Emanuel Granberg oli asiakirjalähteiden mukaan tunnettu väkijuomien liiallisesta käytöstä, mihin vedoten häneltä evättiin kaupunginmaalarin virka Raahessa.
– Voi olla, että tauot työskentelyssä liittyvät myös tähän. Taiteilija kuoli Oulun sairaalassa vesipöhöön, eli turvotukseen, joka on yleensä oire sisäelinten vakavasta vajaatoiminnasta. Kuollessaan hän oli 43-vuotias, Mäkelä kertoo.
Kirkossa voi aistia menneiden sukupolvien läsnäolon ja olla osa jatkumoa
KAINUULAISESSA KULTTUURIMAISEMASSA sijaitseva pyhättö sitä ympäröivine kyläasutuksineen oli pitkään alueen merkittävä keskus. Oulujärveen työntyvälle niemelle oli aiempina vuosisatoina rakennettu edelliset kirkot, mutta se osoittautui huonoksi paikkavalinnaksi.
– Erikoisin tapahtuma oli, kun vuonna 1626 paikalla sijainnut kirkko tuhoutui maanjäristyksessä ja tilalle rakennetun kirkon venäläiset polttivat vuonna 1716, Liisa Lehtinen kertoo.
Eroosion ja maansortuman vuoksi ympäröivästä kalmistosta valui vainajien luita järveen. Seuraava kirkko pystytettiinkin mäntykankaalle suojaetäisyyden päähän rannasta.
Lehtinen on matkaopas, ja siinä roolissa perehtynyt kirkkoon ja sen historiaan.
– Paltaniemi oli aikanaan keskuspaikka, jossa on asunut säätyläisiä. Merkittävä osa kirkkokansasta saapui vesiteitse.
Viimevuosikymmeninä Paltaniemen vanhaa kirkkoa on Lehtisen mukaan käytetty vain erityisinä hetkinä, kuten jouluna. Kesäkuukausina se on sekä suosittu vihkikirkko että tärkeä nähtävyys.
Kirkossa voi aistia menneiden sukupolvien läsnäolon ja olla osa jatkumoa. Tunnelmaa korostaa se, että kirkossa ei ole humisevaa ilmanvaihtoa tai lämmitystä. Talvella on niin kylmä, että jouluhartaudessa tarvitaan takkeja.
– Kylmässä ja kynttilän valossa täällä saa käsityksen, millaista kirkonmenojen aikaan on aiemmin ollut. Myös penkkien välit ovat hyvin pienet. 1700-luvun ihmiset ovat olleet meitä lyhyempiä, tai voi olla, että mukavuudesta ei ole silloin välitetty niin paljon, Lehtinen sanoo.
1700-luvulla kirkon lattian alle hautaaminen oli yleistä ja hautapaikan saivat ne, joilla oli siihen varaa. Viimeisen leposijan sai muun muassa kruununvouti ja Kajaanin pormestari Matias Castren, jonka muistotaulu on kirkon seinällä sekä eräät kirkkoherrat ja pitäjän kirjuri. Hajuhaitat olivat etenkin kesällä joskus niin voimakkaita, että jumalanpalvelus oli siirrettävä ulos.
– Meille paikkakuntalaisille kirkko on todellinen aarre. Sen merkitys korostuu myös siksi, että monet muut aikakauden puukirkot ovat vuosien varrella tuhoutuneet ja Paltaniemen kuvakirkko on säilynyt poikkeuksellisen hyvin.
Ilmoita asiavirheestä