Ennen maailman luomista Jumala mietti tulevan luomakunnan rakennetta. Hän piirteli työpöytänsä ääressä erilaisia vaihtoehtoisia malleja. Yhteistä kaikissa malleissa oli, että Jumala näki itsensä kaiken keskuksena, aurinkona, jota muut planeetat kiertävät.
Niin Jumala piirsi kuvan, jossa keltaisen auringon ympärillä tanssi enkelten kuoro.
– Tämä on hyvä, Jumala sanoi ja maailmankaikkeus alkoi syntyä ja kehittyä.
Mutta mitä yksityiskohtaisemmaksi elämän luominen meni, sitä kauemmaksi alkuperäisestä kuvasta siirryttiin. Jumalaa oli vaikeampi tunnistaa vuorten takaa, sademetsien siimeksistä tai muurahaispesän uumenista. Luonnon monimuotoisuus hämäsi ihmistä luulemaan kaikkea sattumaksi.
Lopulta Jumala totesi, että jokin pieni muistutus luomisen alusta, ensimmäisestä ideasta, olisi hyvä jättää tuleville sukupolville muistutukseksi.
– Tee kukka, sanoi graafikkoenkeli.
– Hyvä idea, sanoi Jumala ja alkoi suunnitella graafikkonsa kanssa maailmakaikkeuden mallia, joka toimisi kukkana.
Niin syntyi päivänkakkara.
Sen keltainen keskiosa kuvaa aurinkoa ja valkoiset terälehdet enkeleitä, jotka tanssivat ja ylistävät Luojaansa.
Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) kuuluu asterikasveihin ja se on yksi rakastetuimmista kukista. Itse asiassa päivänkakkarassa on kahdenlaisia kukkia. Keltainen keskiosa, mykerö, muodostuu jopa sadoista pienistä kehräkukista. Ulkolaidalla on erilaisia kukkia, joiden teriö on valkoinen ja kielimäinen.
Päivänkakkara ei viihdy liian ravinteikkaassa ympäristössä, vaan suosii niukkaravinteisia, usein hiekkapitoisia maita. Se kasvaa 20–60 senttimetriä korkeaksi. Kukkaa tavataan Euroopan, Siperian ja Pohjois-Amerikan keskiosissa. Suomessa se viihtyy perinteisesti Kemin korkeudelle saakka. Tulokaslajina se on levinnyt Lappiin.
Kukan teriöitä yksi kerrallaan repimällä ja hokemalla ”rakastaa, ei rakasta…” moni nuori on kokenut romantiikan ja epätoivon hetkiä.
Päivänkakkarasta on olemassa myös puutarhoihin jalostettuja muotoja. Joskus kasveja tuntematon sekoittaa päivänkakkaran ja peltosaunion, jolla on hyvin samantapainen kukka.
Selkeydellään päivänkakkara herättää hyviä ajatuksia.
Tien penkalla tai niityllä kasvavat kelta-valkoiset kukat ovat totisesti muistutuksia maailman asioiden järjestyksestä: tärkeimmät asiat ovat keskellä ja sivuseikat siipinä reunoilla.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.