Moraalisen universumin kaari saattaa taipua kohti oikeudenmukaisuutta, mutta se ei taivu itsestään. Se taipuu vain, jos taivutamme sen. Tällä Barak Obaman sitaatilla Diakin toimitusjohtaja ja rehtori Elina Juntunen sekä avasi että päätti keskiviikkona 26.3. juhlaseminaarin, jonka teemana oli Ihmisen hyvä ja maailman muutos. Dosentti Mikko Malkavaara on nyt jäänyt eläkkeelle myös Diakin erityisasiantuntijan tehtävästä ja seminaari juhlisti hänen pitkää uraansa diakonian kysymysten parissa.

Seminaarissa kuultiin useita lyhyitä puheenvuoroja tutkijoilta, joiden ura ja elämä on sivunnut Malkavaaran uraa ja elämää.

Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaan mukaan ihmisen hyvän määrittäminen on jatkuva prosessi, joka ei ole aina rauhanomainen, vaan pikemminkin ristiriitaisten näkemysten temmellyskenttä ja poliittisten intohimojen kohde. Näkyväksi se tulee arjen valinnoissa. Hallamaa painotti, että ihmisen hyvää elämää määrittävät sekä halut, tarpeet että ihanteet. Pelkkien halujen varassa elämä menee pilalle, pelkkien tarpeiden varassa elämästä tulee ankaraa ja pelkkien ihanteiden varassa armotonta.

Yhteiskunta voi edistää Hallamaan mukaan ihmisen hyvää elämää kolmella toisiaan täydentävällä tavalla. Varjeleva yhteiskunta estää pahaa tapahtumasta esimerkiksi perustuslain, poliisin ja pelastuslaitoksen avulla. Huolehtiva yhteiskunta luo ja vahvistaa ihmisten toimintaedellytyksiä ja tasoittaa ja kompensoi lähtökohtien eroja esimerkiksi sosiaaliturvan avulla. Vertaistava yhteiskunta edistää ihanteita luottamukseen perustuvan keskinäisriippuvuuden ja esimerkiksi vapaan kansalaistoiminnan kautta.

– Emme ole koko ajan matkalla kohti parempaa, vaan eteen voi tulla myös äkkikäännöksiä ja romahduksia. Huojuntaa on ollut kautta historian, Hallamaa sanoi.

Hän kritisoi nykytilannetta, jossa monet tuntuvat toivovan, että joku pelastaja vetää mutkat suoriksi ja ratkaisee näin ongelmat.

– Luullaan, että kurilla saadaan ongelmat pois, vaikka sekä tutkimuksesta että kokemuksesta tiedämme, ettei se näin mene. Paha on nopeaa ja hyvä hidasta.

DIAKIN TUTKIJA, dosentti Sakari Kainulainen totesi, että köyhän osa ei ole koskaan ollut helppo, mutta aiemmin sitä helpotti se, että lähes kaikki olivat köyhiä. Varhaisissa yhteisöissä eriarvoisuutta ei ollut yhtä paljon kuin nyky-yhteiskunnissa.

Kainulaisen mukaan ihmisillä on taipumus selviytyä hyvinkin kurjista oloista ja tilanteista. Myös suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on hänen mukaansa siinä mielessä selviytynyt, että suomalaisten elämäntyytyväisyys on pysynyt korkealla. Asteikolla 1–10 suomalaisten elämäntyytyväisyys on ollut noin 7,5:n tasolla 1970-luvulta nykypäivään ja jopa 1990-luvun lamankin aikana. Valtion sosiaaliturva on kyennyt tukemaan ihmisiä ja loiventamaan suhdanteiden vaihtelusta aiheutuneita ongelmia.

”Talouden lainsäädäntö ja sosiaalilainsäädäntö on laitettu vastakkain riitelemään keskenään, ja valtiovarainministeriö näyttää voittavan.”

Nyt raha ja talouselämä ovat kuitenkin alkaneet Kainulaisen mukaan heiluttaa ihmisten hyvinvointia. Päättäjät ovat kiinnostuneita vain luvuista, heitä eivät niinkään liikuta ihmiskohtalot.

– Valtiontaloudella voidaan perustella, mihin ihmisten on tyytyminen. Talouden lainsäädäntö ja sosiaalilainsäädäntö on laitettu vastakkain riitelemään keskenään, ja valtiovarainministeriö näyttää voittavan.

Kainulainen kiinnitti huomiota myös siihen, että suomalaisten nuorten elämäntyytyväisyys on viime vuosina laskenut, vaikka keski-ikäisten tyytyväisyys on pysynyt samana ja vanhojen ihmisten tyytyväisyys jopa parantunut. Erityisesti nuorten tyttöjen mielenterveys on tutkimusten mukaan heikentynyt myös globaalisti.

Kainulaista huolestuttaa kansainvälisesti myös sääntöpohjaisen järjestelmän horjuttaminen, tieteellisen tiedon perusteeton solvaaminen ja se, ettei kansainvälisen oikeuden periaatteita enää noudateta.

PIISPAINKOKOUKSEN PÄÄSIHTEERI Kari Kopperi puhui diakonian historiasta osana kristinuskon historiaa. Kaiken pohja on Jeesuksen opetuksissa ja vertauksissa. Jeesus itse sanoo, että hänet on lähetetty ilmoittamaan köyhille hyvä sanoma ja julistamaan vangituille vapautusta. Laupeudentyöt, hyvän tekeminen, huolenpito ja vähäisessä asemassa olevien ihmisten arvostaminen olivat Kopperin mukaansa osaltaan syynä kristinuskon nopeaan leviämiseen Rooman valtakunnassa.

Luther opetti, että kirkko on hengellisruumiillinen yhteisö, jossa ihmiset ovat toisilleen Kristuksia. 1800-luvun diakoniaherätys puolestaan johti diakonialaitosten perustamiseen ja käytännöllisen kristillisyyden korostumiseen. Nykyään diakoniassa on Kopperin mukaan olennaista se, että ei ylhäältä päin tiedetä, mitä joku toinen tarvitsee, vaan kysytään häneltä itseltään.

KIRKON TUTKIMUS ja koulutus -yksikön johtava asiantuntija Jyri Komulainen painotti omassa puheenvuorossaan, että teologian tehtävä on muuttaa maailmaa. Hän viittasi puheenvuorossaan latinalaisamerikkalaisen teologian kolmeen askeleeseen. Ensin pitää nähdä, on analysoitava konteksti käyttämällä apuna esimerkiksi sosiaalitieteitä ja kulttuurientutkimusta. Sitten pitää arvioida, miten tuota kontekstia tulisi lukea Jumalan sanan valossa, mitä tilanne vaatii. Kolmanneksi tulee toimia Jumalan valtakunnan edistämiseksi.

”Olemmeko me niin keskiluokkainen kirkko, että myös meidän Jumalamme on keskiluokkainen?”

Komulainen peräänkuulutti suomalaisia avaamaan ikkunat ekumeenisille vaikutteille, jotka voivat hedelmöittää suomalaista teologista ajattelua. Hän kiitti Mikko Malkavaaraa siitä, että tämä on tuonut Intiasta aktiivisesti Suomeen dalit-teologian näkökulmia.

Myöhemmässä paneelikeskustelussa Komulainen nosti esiin tutkimustuloksen, jonka mukaan kaupungeissa asuvat uskovat Suomessa enemmän Jumalaan kuin maalla asuvat, ja hyvin toimeentulevien kotien nuoret uskovat enemmän kuin taloudellisesti huono-osaisten kotien nuoret.

– Olemmeko me niin keskiluokkainen kirkko, että myös meidän Jumalamme on keskiluokkainen?

DIAKIN HALLITUKSEN puheenjohtaja Hannu Harri esitteli seminaarissa Mikko Malkavaaran juuri ilmestynyttä kirjaa Elämäni käsitteet. Kirja on 512-sivuinen ja pitää sisällään esseitä sanoista ja merkityksistä. Harrin mukaan teos on perusteellinen ja täsmällinen merkkiteos erityisesti käsitehistorian tutkimuksessa.

– Mikkoa luonnehtii systemaattinen, suunnitelmallinen ja perusteellinen tapa tehdä työtä. Hän on ahkera ja tuottelias kirjoittaja ja keskustelija.

Diakin yliopettaja Minna Valtonen ja lehtori Päivi Thitz olivat koonneet opiskelijoiden ja työtovereiden ajatuksia Malkavaarasta. Selväksi kävi, että hän on ollut kunnioitettu ja raskastettu opettaja, tutkija ja kollega. Malkavaara aloitti Diakin Järvenpään yksikön johtajana 2002 ja on toiminut sen jälkeen Diakonia-ammattikorkeakoulussa muun muassa tutkimuspäällikkönä, tutkijayliopettajana, lehtorina ja erityisasiantuntijana aina vuoteen 2024.

Kehuja Malkavaara sai poikkeuksellisesta kyvystään ajatella sanoittaa ja kirjoittaa, tuotteliaisuudesta ja aikaansaavuudesta, lämpimästä ja kunnioittavasta tavasta suhtautua työtovereihin, Diakin kirkollisen koulutuksen kehittämisestä, uskalluksesta nostaa esiin myös kriittisiä äänenpainoja sekä laajasta asiantuntemuksesta ja siitä, että elää itse diakoniaa todeksi.

Joku oli tituleerannut Malkavaaraa myös yli-ihmiseksi ja radikaaliksi. Yllätyspuheenvuoron isälleen pitäneet Erkka Malkavaara ja Annikka Itkonen tyrmäsivät nämä väitteet. Erkan mukaan Mikko oli ”aika tylsä iskä”, johon sai lapsena pettyäkin. Isän ahkeruus työssään näkyi kyllä, ja niinpä tietokoneen rummuttava naputus oli kotona lapsuuden tuttu taustaääni.

Annikka totesi, että työnteon ja tiedon arvostaminen näkyi kotona. Olennaisimpana arvona hänelle on isältä periytynyt hyvän tekeminen toiselle.

– Takaraivoomme on iskostettu, että toisen asemaan asettuminen on vähimmäisvaatimus, josta ei voi laistaa.

LOPUKSI SEMINAARISSA pääsi ääneen myös Mikko Malkavaara itse. Hän oli ilmeisen liikuttunut kaikesta kuulemastaan. Hän kertasi lyhyesti Diakin perustamiseen liittyviä asioita ja totesi, että nyt 30 vuotta myöhemminkin kirkollinen ammattikorkeakoulutus on Diakin kansallinen erityistehtävä, vaikkei sitä enää korosteta yhtä paljon kuin alkuvuosina.

Hän kehui Diakin työyhteisön poikkeuksellista yhteishenkeä ja kertoi oppineensa työvuosinaan ylittämään rajoja, saaneensa varmuutta ja aikuistuneensa. Hän kiitti pitkäaikaista työnantajaansa myös mahdollisuudesta tutkia ja kirjoittaa monipuolisesti.

– Diak on kohtaamisen korkeakoulu, jossa keskitytään ihmiseen ja uskalletaan katsoa myös ihmisen haavaan. Se on ihmisen hyvä. Monesti kaikkein tärkeintä on tulla nähdyksi.

Lue myös:

Dosentti Mikko Malkavaara: Uskonnollisuus on palannut julkiseen elämään konservatiivisena voimana

Ilmoita asiavirheestä