Pääkirjoitus: Voimia ja viisautta kirkolliskokousedustajille

Kuva: Jani Laukkanen

Kirkolliskokoukseen on valittu jälleen edustajat. Mukana on uusia edustajia ja uudelleen valittuja konkareita. Seuraavaksi ryhdytään analysoimaan heidän näkemyksiään ja laskemaan kirkkopoliittisia voimasuhteita.

Sitä ennen kuitenkin paljon onnea valituille ja Jumalan siunausta vaativaan ja vastuulliseen tehtävään!

Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Se päättää opillisista asioista, hallinnosta, lainsäädännöstä ja taloudesta. Voisi sanoa, että kirkolliskokouksen ja Kaikkivaltiaan välissä ei ole väliporrasta suojana toisin kuin kuningas Englannin kirkossa, joten edustajien on syytä vakavin mielin hoitaa tehtävänsä.

Tulevalla nelivuotiskaudella edustajat saavat eteensä ainakin selvityksen Kirkon keskusrahaston rahoittaman toiminnan ja talouden sopeuttamisesta, mitä todennäköisimmin jälleen aloitteita tasa-arvoiseen avioliittoon vihkimisestä sekä yllättäen uudelleen henkiin nousseen prosessin diakonaatista. Mikäli Sley ja Kansanlähetys eivät kevään aikana korjaa toimintaansa Inkerin kirkon pappisvihkimysten suhteen, niiden erottaminen virallisen lähetysjärjestön asemasta saattaa tipahtaa kirkolliskokousedustajien pöydälle.

Kirkollisissa piireissä usein päivitellään kirkolliskokouksen jäykkyyttä ja tylsyyttä. Kotimaan toimitus todistaa muuta: kirkolliskokouksen seuraaminen on ollut mieluinen ja innostava tehtävä. Täysistunnossa käydään usein sähäkkää keskustelua ja ruokapöydissä kiinnostavaa juonittelua.

Kirkolliskokous on myös tutustumisen ja verkostoitumisen paikka. Kaksi kertaa vuodessa viikon verran Linnasmäen opistolla kokoontuva joukko tekee hyvin, jos tutustuu myös niihin, jotka ajattelevat toisin kuin itse. Se lisää ymmärrystä ja siis kirkon yhteyttä.

Vaikka edustajat ryhmittyvät edustaja-aloitteiden taakse usein näkemyksellisistä syistä, kirkolliskokouksessa syntyy myös aloitteita, joiden taakse yhdistyy edustajia yli kirkkopoliittisten rajojen. Viimeisimpiä tällaisia on ollut aloite, jossa pyydetään piispainkokousta pohtimaan keinoja kirkon rukouselämän vahvistamiseksi.

Rukouselämää vahvistaaksemme rukoilkaamme paitsi kirkolliskokousedustajille myös uudelle presidentillemme Alexander Stubbille voimia ja viisautta tehtävään.

Edellinen artikkeliMari Parkkinen: Tarvittaessa säästää pitää ”ehdottomasti seinistä” – jos ulkopuolista rahoitusta ei löydy, myös Kolmen ristin kirkko saa mennä
Seuraava artikkeliNeuvostoliiton perustaja Vladimir Iljitš Lenin käynnisti uskonvainot – Neuvostomaasta haluttiin luoda marxilainen paratiisi maan päälle

Ei näytettäviä viestejä