Mukana vai ulkona, yhdessä vai eristäytyneenä? Siinäpä kysymys, joka vie katsomaan suurempaa kuvaa kahden meneillään olevan konfliktin takana. Lähi-itään erikoistunut New York Timesin pitkäaikainen näkökulmatoimittaja Thomas L. Friedman on analysoinut asiaa kiinnostavasti.

Ukrainan sota alkoi siitä, kun Ukraina halusi liittyä lähemmäksi länttä – siis mukaan maailmaan, missä käydään kauppaa yhdessä ja torjutaan maailmanlaajuisia uhkia yhdessä. Sen liittyminen EU:hun olisi tuonut ison lisän lännen maataloudelle, teknologialle ja sotilasvoimalle. Samalla se olisi jättänyt Venäjän entistä eristäytyneemmäksi.

Lähi-idässä taas USA oli onnistuneesti lähenemässä alueen suuren mahdin Saudi-Arabian kanssa. Se olisi tarkoittanut Saudi Arabian ja Israelin suhteiden normalisoimista ja vakavaa keskustelua palestiinalaisvaltion mahdollisuudesta. Se olisi tarkoittanut paitsi Israelille turvallisia naapurisuhteita myös arabimaille laajempaa yhteyttä länteen. Tämä olisi horjuttanut Iranin synkkää mahtia ja jättänyt sen Lähi-idän kehityksen ulkopuolelle.

Niinpä Putinin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Iranin asiamiehet Hamas ja Hizbollah puolestaan Israeliin – eristäytyneen maailman puolesta.

Friedman muistuttaa, että Venäjä ja Iran ovat läheisiä yhteistyökumppaneita, koska niiden tavoitteena on samanlainen maailma. Siinä maailmassa kukoistavat, yksinvaltius, teokratia, korruptio. Siitä puuttuvat yksilönvapaus, oikeusvaltioperiaate ja sananvapaus. Siinä Venäjä ja Iran hallitsevat pelolla koko maailmaa.

Friedmanin analyysi tilanteesta on hyvin selventävä. Mutta miksi näin on? Mikä järki on olla haluamatta yhteistyötä ja mukana oloa?

Liekö siihen suurempaa syytä kuin se, että absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Iranin tapauksessa, missä poliittinen valta kietoutuu uskontoon, se turmelee vielä absoluuttisemmin. Länsimaiset vaikutteet ovat sellaiselle vallalle rajattomuutta.

Äkillisiä loistoratkaisuja tilanteeseen ei ole. Ainut vastaus tällä hetkellä on tukea Ukrainaa ja Lähi-idän alueen maita sekä sotilaallisin että diplomaattisin keinoin kohti suurempaa yhteyttä ja yhteistyötä lännen kanssa.