Pääkirjoitus: Luterilainen seurakunta ulottuu yli kirkon seinien ja valtionrajojen

Rohkeus nousi esille peräkkäisinä päivinä kirkollisissa tilaisuuksissa. Viikko sitten keskiviikkona Kirkon Ulkomaanapu juhli seitsemää vuosikymmentään ja torstaina Suomen Lähetysseura järjesti lähtöjuhlan eläkkeelle siirtyneelle johtajalleen Seppo Rissaselle.

Kirkon Ulkomaanapu toimii monissa maailman hauraimmissa ja vaarallisimmissa maissa, muun muassa Syyriassa ja Somaliassa. Niissä työskentely edellyttää erityistä rohkeutta.

Arkkipiispa Kari Mäkinen korosti juhlapuheessaan Kirkon Ulkomaanavun toiminnan perustana olevaa ajatusta keskinäisestä riippuvuudesta ja vastavuoroisuudesta. Jumalan maailma on yksi, sen toivo ja epätoivo ovat yhteisiä.

***

Torstaina kirkon juhlat jatkuivat Lähetyskirkossa Helsingissä. Seppo Rissanen on luotsannut Lähetysseuraa rohkeasti läpi monilla tavoin vaikeiden muutosvuosien. Keskeistä on yhä lähetyskutsun mukainen rajojen ylittäminen, niin kuin se oli työn alkaessa 158 vuotta sitten.

Lähetysseuran yhteistyökirkoista juhlaan osallistuivat Pakistanin Peshawarin hiippakunnan piispa Humprey Peters sekä palestiinalainen rehtori Suad Younan. He toivat terveisiä todellisuudesta, jossa kristillistä toivoa pidetään rohkeasti yllä väkivallan keskellä.

***

Uutiset eri puolilta maailmaa kertovat kiristyneestä ilmapiiristä ja iskuista. Pohjois-Korean ja Yhdysvaltain välinen jännite on kasvanut, Espanjan poliisi on pamputtanut omia kansalaisiaan, uusnatsit ovat marssineet Göteborgissa, kymmeniä ihmisiä on ammuttu kuoliaiksi Las Vegasissa ja sadat tuhannet ihmiset ovat joutuneet pakenemaan Myanmarista uskontonsa johdosta.

Kirkon Ulkomaanapu ja Suomen Lähetysseura tuovat toiminnallaan valoa synkkenevään maailmaan.

On tärkeää muistaa muulloinkin kuin juhlahetkinä, että luterilaisen seurakunnan jäsen on jäsen rajat ylittävässä rohkeassa yhteisössä. Kirkossa, joka julistaa evankeliumiin perustuvaa pelastusta, toimii rauhan ja ihmisarvon puolesta ja jakaa leipää sitä tarvitseville kotimaassa sekä tämän maan rajojen ulkopuolella.

Jumalan maailma on yksi, sen toivo ja epätoivo yhteisiä.

Kuva: Olli Seppälä

Lue myös:

Kirkon Ulkomaanapu 70 vuotta – juhlapuheissa kiitosta rohkealle toiminnalle

Edellinen artikkeliPohjoismaissa on viisitoista naista luterilaisina piispoina – ”Mikään ei ole tullut ilmaiseksi”
Seuraava artikkeliVäitös: ”Punapappi” Sigfrid Sireniuksella oli vaikutusvaltaisia vanhoillislestadiolaisia tukijoita

Ei näytettäviä viestejä