Kirkkoa voi verrata kenkään. Ihminen on jalka. Kenkä auttaa kulkemaan elämässä eteenpäin, mäkiä ylös ja alas laaksoihin.
Liturgiaa ja ylipäätään järjestäytyneen uskonnonharjoituksen muotoja voi verrata kengännauhaan. Ne pitävät jalan kengässä eli yksilön kirkon seinien sisällä. Jos kengännauhat ovat auki, jalka hiertyy tai kulkija kompastuu nauhoihin ja löytää itsensä pitkin pituuttaan.
Nyt kirkolle on käymässä vanhanaikaisesti. Kengännauhat on solmittu vähän sinnepäin, ja itse aiheutettu kömmähdys on ajan kysymys. Syy on uusi avioliittolaki ja kirkon yritykset reagoida muuttuneeseen tilanteeseen.
***
Sateenkariparien vihkiminen tai siunaaminen ei kirkon virallisten papereiden mukaan ole sallittua. Kyse on isossa kuvassa pienestä sivujuonteesta, mutta sen symbolinen merkitys on monin verroin suurempi. Se, miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko selvittää tilanteen, vaikuttaa sen muuhun uskottavuuteen sekä ihmisten käsitykseen kirkosta ja halusta kuulua siihen.
Kyse on paitsi pilkun paikasta hallinnossa myös mielikuvista suuren yleisön silmissä.
Nyt on helppo nähdä, että kirkon lähihistorian yksi kohtalokkaimmista virhepäätöksistä tehtiin vuonna 2010, kun luotiin rukoushetki samaa sukupuolta olevien parien kanssa ja puolesta. Joku ehkä oikeasti luuli, että tilanne oli ratkaistu sillä. Ei ollut. Rukoushetkestä tuli kirkollisen pilkunviilauksen ja käsitetanssin vertauskuva.
Rukoushetken tarkoitus oli hyvä, ja se oli parasta, mihin kirkollisen vastakkainasettelun keskellä päästiin. Uusi avioliittolaki teki parisuhderukouksesta tarpeettoman, vaikka kirkko siihen ripustautuukin.
Helsingin tuomiokapitulilla on käsiteltävänään kantelu papista, joka on vihkinyt samaa sukupuolta olevia pareja. Lapuan kapituli on omaehtoisesti käynnistänyt selvityksen tietoonsa tulleesta papista, joka on toiminut samoin. Tällä hetkellä tiedossa on yli 30 sateenkaariparin kirkollista vihkimistä tai avioliiton siunaamista. Kapituleilla pitää kiirettä, jos ne aikovat Lapuan tavoin juosta kaikkien kiellettyihin toimituksiin osallistuneiden pappien perässä.
***
Olemalla liian sääntöuskovainen kirkko kompastuu ja joutuu pahimmassa tapauksessa naurunalaiseksi. Kirkollinen varvastanssi liturgisten yksityiskohtien kanssa on kiusallista katsottavaa.
Kirkko tarvitsee kengännauhat. Ne eivät saa olla auki, mutta eivät myöskään puristaa jalkaa kengässä tunnottomaksi.
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Pääkirjoitus: Ensi viikolla äänestetään piispasta, mutta miten valitaan hyvä piispa?