Usein toistettu näkemys on, että kirkon tulee olla siellä, missä ihmiset ovat. Nyt ihmiset löytyvät paljolti netistä ja somesta.
Tämä on toki havaittu kirkossakin. Jo Erilaistuva kirkko -katsauksessa (Suomen ev. lut. kirkko 2012–2015) todetaan, että kirkko kohdataan yhä useammin pelkästään median välityksellä. Niinpä kirkko näkyy eri viestintävälineissä keskeisten henkilöidensä kautta. Kasvot ja näkyvyys ratkaisevat.
Sama näkökulma nostettiin esiin parin viikon takaisessa Missiologian tuntemus ja osaaminen kirkon työssä -raportissa. Siinä puhuttiin kontekstuaalisuudesta eli siitä, että uskonilmaisut sovitetaan kulloisenkin kulttuurisen, kielellisen ja jopa uskonnollisen ympäristön mukaiseksi.
Tämä joustavuus on ollut yksi kristinuskon menetyksen perusta halki vuosisatojen ja voi olla sitä vastakin.
Raportti kysyy kuitenkin kirkon tulevaisuutta ajatellen, pystyvätkö kirkon työntekijät ja kirkollinen toimintakulttuuri myös jatkossa uudistumaan ympäristön vaatimusten mukaisesti.
***
Yksi tapa vastata näihin vaatimuksiin on lisätä digitaalista läsnäoloa niin kirkollisissa palveluissa kuin sosiaalisen median yhteisöllisyydessä. Näin on tehtykin, mutta kuten Kerimäen aluekappalainen Toivo Loikkanen huomauttaa Kotimaa24:n
blogissaan, kirkossa monet digitaaliset järjestelmät on kehitetty organisaation sisällä työskenteleviä eli työntekijöitä varten.
Varsinainen suuri digiloikka seurakuntalaisiin päin on vielä tekemättä, vaikka erilaisia askeleita siihen suuntaan onkin otettu, varsinkin sosiaalisessa mediassa. Sometyötä Olarin seurakunnassa tekevä Emilia Turpeinen kiteyttää kokemuksiaan Kotimaa24:n
blogissa:
”Some on todella tuonut Kristuksen kirkon palvelemisen aina ja kaikkialla mahdolliseksi. Kaikkia somessa kohtaamiani ihmisiä en olisi voinut kohdata kasvotusten välimatkan vuoksi, mutta somessa kilometrit menettävät merkityksensä.”
***
Sähköinen kohtaaminen ei korvaa fyysistä kohtaamista, jossa ihminen voi katsoa toista silmiin. Mutta monien asioiden hoitamisessa sähköisyys on kätevää ja hyödyllistä. Tarpeen siihen pitää kuitenkin nousta asiakkaasta eli seurakuntalaisesta käsin.
Missiologian tuntemus ja osaaminen kirkon työssä -raportissa korostetaan, että tietoisuutta yhteisölähtöisistä työtavoista tulee vahvistaa kirkon työkulttuurissa. Sometyötä ja verkostoitumista netissä ei pidä rajata vain yksittäisten ”somepappien” työmaaksi.
Raportti muistuttaa, että kirkon tulee tehdä vaikuttamista median välityksellä. Kirkon tulee panostaa laadukkaaseen strategiseen viestintään, koska suurin osa kirkon jäsenistä ylläpitää kirkkosuhdettaan median kautta – ja yhä enenevässä määrin nimenomaan sosiaalisen median kautta.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä 15.2.
Kuva: Olli Seppälä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.