Eduskuntavaalit sähköistävät jo ilmapiiriä, vaikka niihin on vielä puolisen vuotta. Niiden varjoon jää vaali, joka ei herätä vastaavanlaista intohimoa, mutta vaikuttaa ihan konkreettisesti monien paikkakuntien arkeen. Kyse on seurakuntavaaleista, joilla valitaan luottamushenkilöitä seurakuntien päättäviin elimiin.

Pientä sähköistymistä seurakuntavaalien osalta on tällä viikolla näkynyt maakunta- ja paikallislehdissä. Nyt haetaan kiiresti viimeisiä ehdokkaita vaaleihin. Ehdokaslistojen pitää olla valmiina 15. syyskuuta. Helppoa ehdokkaiden löytäminen ei näytä olevan, ei etenkään pienillä paikkakunnilla.

On hyvä muistaa, että kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen luottamushenkilöt päättävät paitsi siitä, keitä seurakuntiin työntekijöiksi palkataan, millaisia jumalanpalveluksia ja mitä kaikkea toimintaa seurakunta paikkakunnalla tarjoaa, myös siitä mitä paikkakunnan kirkolle, pappiloille sun muille seurakunnan omistamille rakennuksille tehdään — tai suojellaanko vai hakataanko metsää. Tekevätpä he esityksiä myös siitä, yhdistetäänkö taloudellisesti heikosti toimeen tuleva seurakunta johonkin toiseen tai toisiin seurakuntiin.

Tässä piilee myös tehtävän raskaus. On paikkakuntia, joissa luottamushenkilöt ovat väsyneet riitelyyn vaikkapa nyt kirkon monikäyttöisyyteen tähtäävästä remontista tai seurakuntaliitoksesta. Nämä päätökset herättävät tavattomia intohimoja, koska ne vaikuttavat paikallisidentiteettin. Luottamushenkilöt saattavat saada osakseen ikävää viestittelyä, ellei peräti maalittamista.

Luottamushenkilö voi tukeutua vanhaan viisauteen: päätös ei aina ehkä ole oikea, mutta se on tehtävä oikeaan aikaan.

JONKUN NE päätökset kuitenkin on tehtävä. Luottamushenkilö voi tukeutua vanhaan viisauteen: päätös ei aina ehkä ole oikea, mutta se on tehtävä oikeaan aikaan.

Seurakuntalaisten puolestaan on syytä kunnioittaa sitä, että joku tahtoo ja jaksaa ottaa vastuulleen seurakunnan ja sitä kautta myös paikkakunnan asioiden hoitamisen — ja samalla kokonaiskirkon, sillä luottamushenkilöt valitsevat myös kirkon korkeimman päätäntäelimen eli kirkolliskokouksen maallikkoedustajat.

Mikäli nykyisten luottamushenkilöiden päätökset hiertävät mieltä, paras tapa muuttaa asioita on asettua itse ehdolle.

Vaaleilla valittua luottamushenkilöä odottavat paitsi vakavat päätökset myös ilo siitä, että tulee perehtyneeksi seurakuntaansa perusteellisesti ja pääsee sisälle sen maailmaan. Tutuksi tulevat toiset seurakuntalaiset ja seurakunnan työntekijät. Tekeminen on mielekästä. Luottamushenkilönä oleminen on myös mitä parhainta kristillisyyden harjoittamista sillekin, joka ei ole innokas nousemaan sunnuntaiaamuisin jumalanpalvelukseen.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Eivät asiat mene minnekään, joten älä pui keskellä kesää

Pääkirjoitus: Jos kirkko olisi kuntosali, kyllä siellä mielellään kävisi