Kirkko ja kaupunki -lehden tämän viikkoisessa pääkirjoituksessa otetaan voimakkaasti kantaa avaran kirkkonäkemyksen puolesta. ”Aikansa kirkollista elämää, ilmapiiriä ja julkisuuskuvaa hallinneiden on vaikea tottua siihen, ettei kirkko enää tanssikaan heidän pillinsä mukaan”, kirjoittaa päätoimittaja Seppo Simola.
Simolan mielestä muutos kirkoksi, jossa on helpompi hengittää, on muhinut jo pitkään.
”Se ei ole mikään vuoden tai hetken murros. Aste asteelta kirkollinen ilmapiiri on tuulettunut. Ratkaiseva askel otettiin 80-luvulla, kun pappisvirka avattiin myös naisille. Naisteologit ovat keskimäärin miespuolisia kollegojaan avarammin ajattelevia. Heidän osuutensa kasvaessa kirkko on muuttunut hyvään suuntaan.”
”Kaikki eivät iloitse kehityksestä kohti avarampaa uskontulkintaa ja haluaisivat kääntää kelloa taaksepäin. Yllättävän suuri osa esimerkiksi nuorista miesteologeista ei vieläkään hyväksy naisia pappisvirkaan. Heillä ei kuitenkaan ole kirkossa tulevaisuutta, sillä piispat eivät vihi näin ajattelevia papeiksi. Aika entinen ei koskaan enää palaa”, Simola kirjoittaa Helsingin seurakuntien lehdessä..
Simolan mukaan avarampi kristinuskon tulkinta syntyy siitä, että tämän päivän oloissa ja tämän päivän tietämyksen valossa pohditaan, mitä Jumalan armo ja lähimmäisen rakastaminen merkitsevät tämän päivän ihmiselle.
Lue keskiviikkona ilmestyvän Kirkko ja kaupungin pääkirjoitus
Ilmoita asiavirheestä