Vanhoillislestadiolaisuutta kutsutaan eksklusiiviseksi liikkeeksi eli se rajaa pelastuvien joukkoa omasta uskonkäsityksestään käsin. Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että vain vanhoillislestadiolaiset voivat pelastua, vaikka liike itse ei asiaa näin muotoile. Harvempi kuitenkin muistaa, että vanhoillislestadiolaiseen uskoon kuuluu myös ajatus siitä, että kaikki maailmaan syntyvät lapset ovat pelastettuja.
Vanhoillislestadiolaisuutta paljon tutkinut, itsekin vanhoillislestadiolainen filosofian tohtori Seppo Lohi vastasi Kotimaa Pron kysymyksiin vanhoillislestadiolaisesta pelastuskäsityksestä.
Onko vanhoillislestadiolainen käsitys se, että kaikki ihmiset ovat syntyessään vanhoillislestadiolaisia?
– Vanhoillislestadiolainen käsitys on, että kaikki lapset, jotka syntyvät maailmaan syntyvät vapahdettuina ja lunastettuina Jumalan lapsina. Tästä syystä heille kuuluu kaste, joka on uuden liiton sakramentti. Sakramenttien, sekä kasteen että ehtoollisen tehtävä on vahvistaa uskoa.
– Eihän tämä poista sitä, etteivätkö kaikki synny perisynnin alaisina, mutta he ovat lunastettuja äidin kohdusta lähtien. Kristus lunasti ihmisen äidin kohdusta lähtien, siis ihmisen elämänkaaren idusta kuolemaansa saakka ihminen kuuluu lunastusarmon piiriin. Kun Kristus sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Neitsyt Mariasta, hän vapahti ihmisen myös perisynnin syyllisyydestä.
Miten selittyy sitten se, että lapset syntyvät vapahdettuina ja lunastettuina mutta ovat kuitenkin perisynnin alaisia?
– Eihän perisyntiä ole poistettu, mutta sen aiheuttama syyllisyys on poistettu. Kristus lunasti ihmisen kaikista synneistä, myös perisynnistä. Syntisyys säilyy niin kauan kuin ihmisiä ollaan, mutta me saamme olla vapaita ja lunastettuja. Se ei silti tarkoita sitä, että meissä ei perisynti vaikuttaisi ja että emme tekosynteihin lankeaisi. Perisynti on pois ottamaton, mutta meidät on lunastettu sekä perisynneistä että tekosynneistä.
Onko vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa eroa kirkon opetukseen?
– Tunnustuskirjoissa on kaksi käsitystä sakramenttiopista. Toisaalta siellä opetetaan, että sakramentit edellyttävät aina uskoa ja näin opetetaan vanhoillislestadiolaisuudessa. Toisaalta siellä opetetaan, että lapsi uudestisyntyy kasteessa. Tässä mielessä Tunnustuskirjat itsessään ovat ristiriitaisia.
Kirkon opetuksen mukaan kaste lahjoittaa uskon?
– Kirkon yleinen opetus taitaa olla se, että lapsi uudestisyntyy kasteessa. Vanhoillislestadiolaiset eivät opeta niin.
Luterilaisen kirkon piispat eivät taida ajatella myöskään niin, että Tunnustuskirjoissa olisi kaksi käsitystä sakramenttiopista?
– Siihen minä en osaa vastata, siihen pitää piispojen vastata.
Mutta onko siis niin, että jos kenestä tahansa tulisi vanhoillislestadiolainen, niin se opillisesti oikeastaan olisikin paluuta vanhoillislestadiolaisuuteen?
– En sano, että se on paluuta vanhoillislestadiolaisuuteen, mutta se on paluuta lapsen uskoon ja samalla kasteen armoliittoon, joka on nimenomaan hyvän omantunnon liitto.
Mitä eroa sitten on vanhoillislestadiolaisuudella ja lapsen uskolla?
– Vanhoillislestadiolaisuus on kirkkohistoriallinen nimitys herätysliikkeestä. Elävä kristillisyys on hirveän paljon vanhempi, lestadiolaisuus on vain 150 vuoden ilmiö. Liikkeen nimitys johtuu vain sen perustajasta Lars Levi Laestadiuksesta. Se on sitten Jumalan suuri salaisuus, missä elävä kristillisyys on kulkenut. Jumalan salaisuutta ja vanhoillislestadiolaisuutta ei noin vain samaisteta. Jos joku vanhoillislestadiolainen ei kuulu Jumalan valtakuntaan, niin minkäs mahdat. Jumalan valtakunta on suuri salaisuus ja sen rajat piirtää varmasti Pyhä Henki.
Vanhoillislestadiolaisten seurakuntakäsitys on eksklusiivinen eli rajaava? Onko se kuitenkaan sitä, jos kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia syntyessään? Onko pelastuskäsitys jostain kulmasta katsottuna jopa avarampi kuin valtakirkolla?
– Parannus on paluuta lapsen uskoon. Jos joku on kasteen jälkeen tehnyt syntiä, synnit saa anteeksi, jos on tehnyt parannuksen. Seurakunta ei voi synninpäästöä kieltää. Jos valtakirkko on sitä mieltä, että kasteessa uudestisynnytään, vanhoillislestadiolainen pelastuskäsitys on avarampi. Vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan maailmassa ei ole ainoatakaan lasta, joka ei olisi Jumalan lapsi. Eikö se ole melko avara käsitys?
Mutta onko se sitten toisaalta myös kireämpi, koska moni ei vanhoillislestadiolaisten tarkoittamassa mielessä lapsen uskoon palaa?
– Se on sillä tavalla, että jos joku lapsi jää vaille kasteen sakramenttia, se ei ole lapsen syy. Se on vanhempien vika, jos eivät saata lasta kasteelle. Mutta jos ihminen luopuu lapsen uskosta, hän lähtee pois elävästä uskosta, vaikka syntyisi vanhoillislestadiolaiseen perheeseen tai Borneon ja Sumatran viidakkoon. Tämä eksklusiivisuus tarkoittaa viime kädessä sitä, että maailmassa on vain yksi elävä Jumalan seurakunta, johon kaikki Jumalan lapset täällä kuuluvat, ja sen Jumalan seurakunnan rajat piirtää Pyhä Henki.
Jos kaikki ovat syntyessään Jumalan lapsia, ovatko kaikki ihmiset syntymänsä hetkellä lähtökohtaisesti vanhoillislestadiolaisen käsityksen mukaan pelastettuja?
– Passaahan se näin sanoa. Jumala lupasi Abrahamille, että tämän siemenessä kaikki maailman sukukunnat tulevat siunatuiksi ja Kristus on tämä siemen eli kaikki ihmiset on lunastettu varmasti.