Seurakunnan perhekerhoissa on Luumäellä vilkasta. Kerhoja järjestetään vuorotellen eri kylillä, myös kunnalta vuokratuissa tiloissa.
– Joskus kunnassa olemme miettineet avoimien varhaiskasvatuspalvelujen järjestämistä, mutta olemme todenneet, ettei niille ole tarvetta, koska seurakunta hoitaa sen tontin hienosti, kertoo Luumäen seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Outi Kiviranta.
Kiviranta työskentelee kunnan keskustaajamassa Taavetissa kunnallisen päiväkodin johtajana. 43-vuotiaalla on kirkkovaltuutetun uraa takana jo lähes parikymmentä vuotta.
Vuoden 2012 alusta saakka Kiviranta on toiminut myös kirkkoneuvoston varapuheenjohtajana. Kun omat lapset olivat pieniä, hän ei olisi halunnutkaan sitoutua valtuustoa tiheämpään kokoustahtiin.
– Koen mielekkäämpänä kirkkoneuvostotyöskentelyn kuin pelkän kirkkovaltuustotyöskentelyn, koska voin olla jo aiemmassa vaiheessa valmistelemassa asioita tai miettimässä isompia linjoja.
Kunnan luottamustehtäviin Kivirannalla ei ole ollut halua.
– Olen vetänyt rajan siihen, että kun olen kunnassa töissä, en halua olla kunnan luottamushenkilö, varsinkin kun olen väliportaan johdossa viranhaltijana.
Innovatiivisuus sopii sekä päiväkotiin että seurakuntaan
Kiviranta etsii mieluummin ongelmiin ratkaisuja kuin jää valittelemaan niiden vaikeutta.
– Päiväkoti on oppiva organisaatio, jossa on jatkuva kehitys menossa. Sama ajattelu leviää muuallekin elämässäni. Miten asiat voisi tehdä toisin, että kaikilla olisi vielä parempi olla täällä?
Talouden tasapainottaminen on teettänyt paljon työtä Luumäelläkin, mutta viime vuoden tilinpäätös näyttää positiiviselta. Työntekijöitä ei ole haluttu vähentää.
– Vien työntekijöille viestiä, ettei joka kohdassa voida jatkaa niin kuin aina ennenkin on tehty, vaan täytyy löytää luovia ratkaisuja.
Innovatiivisuudesta Kiviranta kiittää erityisesti vastaavaa lastenohjaajaa ja uutta seurakuntamestaria, joka huolehtii kolmen hautausmaan hoidosta. Luumäen seurakunnalle on myönnetty kirkon ympäristödiplomi, ja sen saavuttaminen on vaatinut paljon kehitystyötä.
– Seurakuntamestari on tehnyt vaikka mitä innovatiivisia juttuja ja kehittänyt uudenlaisia työtapoja. Kesätyöntekijöiden määrää on saatu vähennettyä ja kuitenkin hautausmaat ovat ihan yhtä kauniita kuin ne olivat aikaisemmin. Kun on löytynyt oikea ihminen oikeaan paikkaan, niin on alkanut tapahtua.
Seurakuntalaisen ja työntekijän edut voivat olla ristiriidassa
Luottamushenkilöiden tehtävä on mahdollistaa työntekijöiden työn tekeminen, mutta ei puuttua siihen liikaa.
– Toivon, ettemme ainakaan omilla päätöksillämme tapa innostusta. Olemme työntekijöiden puolella. Vaikka olisi kysymys säästöjen etsimisestä, niin tehtäisiin se heidän kanssaan yhdessä eikä katsottaisi vain lukuja ja vedettäisi punakynällä, Outi Kiviranta pohtii.
Kiviranta haluaa tehdä seurakunnan ja seurakuntalaisten kannalta parhaita mahdollisia päätöksiä. Vaikeimmiksi päätöksiksi hän on kokenut sellaiset henkilöstöratkaisut, joissa seurakunnan ja seurakuntalaisen edun on joutunut pistämään yksittäisen työntekijän edun edelle.
– Ne voivat tuntua ikäviltä työntekijän tai työalan näkökulmasta, mutta luottamushenkilön pitää ajatella aina kokonaisuutta ja katsoa tulevaisuuteen. Ei voi katsoa vain tätä hetkeä.
Kirkkoneuvoston kokoukset ovat värikkäitä
Viranhaltijat eivät pääse Luumäen seurakunnassa helpolla, sillä valtuutetut eivät suostu kumileimasimiksi. He haluavat ymmärtää, mitä ovat päättämässä.
– Meillä kaikki haluavat ja hankkivat tietoa. Olemme sopineet, että jos on jotain kysyttävää esimerkiksi asioiden valmistelusta, niin on reilua viranhaltijaa kohtaan kysyä häneltä jo ennen kokousta, tai kertoa hänelle, että aikoo ottaa tämän tai tämän asian puheeksi kokouksessa.
Suoraa keskustelua riittää silti vielä neuvoston kokouksiinkin.
– Keskustelemme, miksi näin ja miksi näin, jolloin neuvostossa istuvat tai viranhaltija pääsevät selittämään asioita auki. Päätökset tehdään vasta, kun varmasti ymmärretään, mitä päätetään.
Kokouksissa saattaa sanan säilä välillä lentää.
– Välillä ojennetaan toinen toisiamme asiallisesta käyttäytymisestä, mutta ehdottoman hyvässä hengessä. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta on myös hyvä, että valtaosa luottamushenkilöistä vaatii tietynlaista asiallisuutta toimintaan, ettei anneta tunteen liikaa viedä.
Kokouksen venyttäminen ei nosta luottamushenkilöiden palkkiota
Neuvoston kokouksia Kiviranta kuvaa paitsi värikkäiksi myös hirvittävän pitkiksi, jopa neljätuntisiksi. Siksi neuvosto poisti vuoden 2017 alusta itseltään ylipitkien kokousten palkkiokorotukset.
– Meistä jokainen pystyy vaikuttamaan siihen, kuinka kauan kokous kestää, ja tuntuu hölmöltä, että ensin venytettäisiin kokousta ja sitten saataisiin siitä lisää palkkiota.
Kirkkovaltuuston kokoukset sen sijaan eivät yleensä kestä tuntia kauempaa, ellei käsittelyssä ole harvinaisen hankala asia.
– On viisaampaa olla oikeassa kokouksen päättyessä kuin sen alkaessa, lainaa Kiviranta vanhaa viisautta.
– Koska kukaan ei voi olla kaikkien alojen asiantuntija, niin luottamushenkilöiden tulee kuunnella asiantuntijoita ja heillä pitää olla valmius muuttaa omaa kantaansa.
Uteliaisuus on Kivirannan mielestä ehkä kuuntelemistakin tärkeämpi luottamushenkilön ominaisuus.
– On tärkeää, että on halua, aikaa ja kykyä ottaa asioista selvää ja kykyä nähdä kokonaisuus, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitään mustavalkoista ei ole olemassa.
Kuva: Virpi Nurmilaukas