Aluksi lähinnä pelotti ja hirvitti, kertoo koulupappi Jussi Houttu Salosta.
– Kun minulle kerrottiin, että ensi syksystä sinulle kuuluu kouluyhteistyö, ajattelin että apua, mitä minulta odotetaan ja osaanko!
Huoli osoittautui turhaksi. Koulutyö imaisi Houtun. Tai paremminkin: koulujen oppilaat ja koko henkilökunta ottivat hänet omakseen.
Monilla paikkakunnilla kouluyhteistyö tarkoittaa vierailuja kouluilla, aamunavauksia, koulukirkkoja ja ryhmäytyksiä niin sanotuissa nivelvaiheissa, kun siirrytään kouluasteelta toiselle. Näin oli myös Salossa, kunnes kolmisen vuotta sitten työhön nimettiin oma päätoiminen pappi.
Salossa koulupappi ei vieraile kouluilla, vaan työskentelee niissä. Jussi Houttu on pystynyt järjestämään työnkuvansa niin, että hän on viikoittain viisi tuntia jokaisessa koulussa, neljällä yläkoululla ja yhdessä lukiossa.
Näin opettajat voivat ennakoida ja oppilaat odottaa, milloin koulupapin apu on saatavilla.
– Kouluille säännöllisyys on tärkeää. Siksi en vain piipahtele siellä ja täällä.
Houtun mukaan koulupappijärjestely vaatii kollegoilta paljon ymmärrystä ennen kaikkea aikataulutuksessa. Ja toki kirkkoherran tuen. Monessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa, kuten päivällä seurakunnan työyhteisön kokouksessa ja koululla koulupappina.
Koulupäivät alkavat aamulla kello kahdeksan, joten koulupapilla ei juurikaan voi olla ilta-aikaan sijoittuvia työtehtäviä.
”Kyllähän tähän jää koukkuun”
Koska koulupapin työnkuvaa ei ollut olemassa valmiina, Houttu loi sen itse. Hän on mukana oppitunneilla, mutta ennen kaikkea välitunneilla.
– Mä vaan menen kaikkeen mukaan. Olen tosi paljon paikan päällä ja tavoitettavissa. Päivittäin on ainakin yksi kävelylenkki jonkun porukan, tai yksittäisen oppilaan kanssa. Siinä sitten jutellaan.
Jussi Houttu syö päivittäin kouluruokaa, viidellä eri koululla viikon aikana
– Ruokailutilanteet ovat tosi tärkeitä. Silloin jutskataan keittäjien, terveydenhoitajien ja siivoojien kanssa. Siivoojat ovat hyvin perillä, mitä oppilaille kuuluu ja monet heistä kokevatkin, että osa heidän työstään on kasvatusta, Houttu kertoo.
Koulupapin löytää myös opettajainhuoneesta ja hän osallistuu tarvittaessa kokouksiin. Sitä kautta työyhteisölle on tullut ymmärrys, että pappia voi pyytää mukaan.
– Minun ei ole tarvinnut enää tarjota mitään, vaan teen sen mitä pyydetään, ja sitä on enemmän kuin ehdin.
– Kyllä tähän jää koukkuun. Koko ajan tekisi mieli pidentää aikaa, minkä on kouluissa, Houttu paljastaa.
Koulun pahikset yllättivät opettajansa ja pitivät upean saarnan
Salossa nuoret tekevät usein itse saarnoja koulukirkkoihin.
– Saarnaa valmistellessamme kirjoitan läppärille, mitä oppilaat ääneen juttelevat, ja he pitävät sitten itse puheen kirkossa, Jussi Houttu kertoo.
Seurakuntien nuorisotyö, kokoava toiminta on vahvaa. Koulupappi pyrkii kuitenkin työssään saamaan mukaan myös niitä, jotka eivät ole mukana perinteisessä nuorisotoiminnassa.
– Kerran valitsin yhdestä koulusta ne pahikset ja lupasin pojille kebabit, kun tulevat mukaan koulukirkon valmisteluun, Houttu nauraa.
– Jätkät rupes vääntään ja tuli tosi hieno puhe. Kuka rakastaa sinua ja ketä sinä rakastat! Se oli mielettömän pysäyttävä saarna! Opettajat herkistyivät täysin.
Toisinaan rehtori on tullut jälkeenpäin kertomaan Houtulle, kuinka pelkäsi kun huomasi, ketkä koulukirkkoa ovat tekemässä.
– Koulupapin tehtävä on juuri tätä, nähdä nuori ihminen eri näkökulmasta, kokonaisena.
”On vaikea olla pahalla tuulella hänen seurassaan”
Jussi Houttu on selvästi lasten ja nuorten kanssa elementissään. Sen huomasivat myös lapset ympäri Suomea, kun hän opiskeluaikoinaan 2000-luvun alussa juonsi Pikku Kakkosta.
Oppilailla on rento suhde koulupappiinsa.
– Jusu-pappi on aina iloinen ja positiivinen. On vaikea olla pahalla tuulella hänen seurassa, sanoo Ville Peltonen.
– Jusu-pappi piristää aina päivää omaperäisillä aamunavauksillaan, kommentoi puolestaan toinen oppilas.
Rehtori Lisa Paavilaisen mukaan Houttu on opettajillekin ”meidän Jusu”, vaikkei hän varsinaisesti kuulu koulun henkilökuntaan. Koulupapin työ täydentää rehtorin mukaan koulun oppilashuoltotyötä tärkeällä tavalla.
– Ihmisen elämään kuuluu aina fyysisen ja psyykkisen puolen lisäksi henkinen aspekti, johon varsinainen oppilashuolto ei ota kantaa. Koulupappi ei saarnaa eikä pyri käännyttämään ketään koulussa, mutta hän on valmis keskustelemaan, jos jotakuta askarruttaa jokin asia. Ja hän kuuntelee ja lohduttaa vaikeissa tilanteissa, Paavilainen kuvailee.
– Jusulle on helppo puhua. Hän ei arvostele eikä luokittele ketään, vaan on jokaista nuorta varten läsnä taustasta tai maailmankatsomuksesta riippumatta, hän jatkaa.
Oppilaita kuunnellaan ja oppilashuoltobändissä soitetaan porukalla
Koulut ovat perinteisesti olleet yksinomaan oppimisen paikkoja. Nyttemmin kouluilta odotetaan yhä suurempaa panostusta sosiaaliseen ja emotionaaliseen osaamiseen.
Tutkimuksissa todetaan, että opettajat kokevat, että heidän osaamisensa ei tähän riitä. Kouluilla onkin yhä enemmän kysyntää eri ammatillisille toimijoille, kuten nuorisotyölle ja koulukuraattoreille. Salossa tilaa on annettu myös koulupapin työlle.
Yhteistyön toimivuutta eri ammattiryhmien kanssa kuvaa hyvin Jussi Houtun toteamus: Haliväleissä ollaan kaikkien kanssa.
Hän kertoo, kuinka yhdessä Salon yläkouluista toimii Oppilashuoltobändi, jossa soittavat niin terkkari kuin keittäjä, pappi ja psykologi, kuraattori ja opokin.
Nuorista pidetään huolta yhdessä. Koulukuraattori, terveydenhoitaja tai opettaja saattavat soittaa Houtulle, jos jollain lapsella tai nuorella on paha mieli.
– Häntä ei haluta laittaa yksin kotiin, mutta juuri sillä hetkellä tunnilla oleminen ei onnistu. Käyn sitten hänen kanssaan tarkkaan läpi, mistä on kyse, mikä painaa. Työ on paljon kuuntelua. Sielunhoitoa. Tarvetta tähän on todella paljon.
Jussi Houttu miettii kysymystä, onko hänen työnsä kasvatustyötä.
– Olen ehkä enemmänkin aikuinen, joka ennen kaikkea hyväksyy, ei yksinomaan neuvo tai opasta, ainakaan enempää kuin nuori haluaa, vaan kuuntelee, on hiljaa. Nuoria kuunnellaan yllättävän vähän.
Tavallinen riittää!
Jussi Houttu on murheissaan siitä, että nykyisessä populaarikulttuurissa ja ajan ilmapiirissä on vallalla mantra, jonka mukaan jokaisen täytyy löytää joku erikoinen ja erityinen oma juttunsa.
– Nuoret kokevat turhautumista siitä, että ei mulla ole mitään isoa juttua. Mä oon tavallinen. Lähden sitten yhdessä nuoren kanssa miettimään, mitkä ovat hänelle tärkeitä asioita elämässä. Aika usein esiin nousevat äiti tai isä, sisarukset. Juttelemme, että ei tarvitse hakea suuria intohimoja. Se hyvä, mitä elämässä on, se riittää.
Sosiaalisen ja emotionaalisen tuen tarve on kouluissa hyvin tunnistettu nykyisin, mutta lasten ja nuorten hengellisyys on alue, josta harvoin puhutaan. Valtakunnallisissa kouluterveyskyselyissä selvitetään hyvin yksityiskohtaisesti nuorten elintavat, terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin ja seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset, mutta hengellisyyttä ei sivuta lainkaan.
– Jos nuorilta itseltä kysyy, usein he ajattelevat, että he eivät ole millään tavalla hengellisiä ihmisiä. Mutta kyllä sitä on paljon, iltarukousta ja luottamusta korkeampaan voimaan, koulupappi kuvaa.
– Aika usein törmää nuoreen, joka kertoo kokeneensa jotain sellaista, mitä on järjellä vaikea selittää. Ehkä hengelliset asiat usein tapahtuvat jopa papeiltakin salattuna, hän jatkaa pilke silmäkulmassa.
Työ ja läsnäolo ovat tuottaneet tulosta. Jussi Houttu ei ole kokenut ennakkoluuloja. Papin läsnäolo koulussa ei ole aiheuttanut vastustusta. Tuttuus hälventää ennakkoluulot.
– Joku henkilökunnasta saattaa sanoa, että en muuten kuulu kirkkoon, mutta kiva kun oot täällä.
Oppilaille Houttu on Salaisuuksien mies. He tietävät, että Jusulle voi kertoa omia salaisuuksiaan. Häneen voi luottaa.
– Kyllä mulle tulee hyvä mieli, kun kuulen oppilaiden puhuvan, että meidän pappi.
Kuva: Jussi Houttu. Maahanmuuttajaoppilaiden kanssa Houttu on muun muassa tutustunut kirkkoon ja tehnyt saunaretkiä seurakunnan leirikeskukseen.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***