Piispainkokous ei näe sille mitään estettä, että kristitty on läsnä toisen uskontoperinteen mukaisessa rukouksessa. Kristitty voi vapautuneesti olla tarkkailemassa toisen uskontoperinteen rukoushetkiä tai rituaaleja, opas sanoittaa. Toinen kysymys on, voivatko eri uskontojen edustajat rukoilla omien perinteittensä mukaan samassa tilanteessa. Tähän oppaassa vastataan varovaisen myöntävästi, jos rukoukset pidetään erillään. Sen sijaan kirkon tunnustuksen näkökulmasta ei pidä järjestää uskontojen yhteistä rukousta.
Oppaan esillenostamia erilaisia monikulttuurisia tilanteita voi ilmetä esimerkiksi hautaan siunaamisen, lapsen kasteen, avioliiton siunaamisen tai perheen nuoren rippikoulun yhteydessä. Eri toimituksissa on erilaiset soveltamismahdollisuudet.
Voiko muista kulttuureista ja uskonnoista lainata aineksia, opas kysyy. ”Ainoa edellytys on, että tällaiset elementit eivät ole ilmeisessä ristiriidassa kirkkomme tunnustuksen ja kristillisen lähimmäisen rakkauden periaatteeen kanssa”. Esimerkiksi toisen uskontoperinteen jumalallisia erisnimiä sisältävää tekstiä ei ole syytä ottaa kristillisen liturgian yhteyteen.
Esimerkiksi avioliiton siunaamista pyytävän pariskunnan toinen osapuoli voi olla buddhalainen ja toinen kristitty.
Oppaan ohjeita voi soveltaa myös kristityn ja uskonnottoman yhteisen juhlan järjestämisessä.
Opas perustuu ekumeeniseen uskontoteologiaan, joka pitää periaatteinaan kristillistä rakkautta ja vieraanvaraisuutta.
Toisesta uskontoperinteestä lähtöisin olevia elementtejä ei oppaassa sinänsä määritellä kristilliselle uskolle vieraiksi, vaan näitä voi harkiten myös lainata erityistapauksissa. Kirkon perinteet ovat aina muotoutuneet kulttuurisessa kontekstissa.
Opas korostaa, että tapauskohtaisen harkinnan tulee noudattaa kirkon järjestystä. Monikulttuuristen sovellusten paikka on siksi siellä, missä käsikirja antaa mahdollisuuden vaihtoehtoisiin toimintatapoihin kuten esimerkiksi johdantosanat, vapaamuotoiset rukoukset ja valinnaisen musiikin.
Ohjeistuksen tulee seurata kristillisen rakkauden ja vieraanvaraisuuden periaatteita, mutta taata samalla riittävän etäisyyden säilyminen eri uskontojen käytäntöjen välille vääränlaisen synkretismin välttämiseksi, oppaassa todetaan. Synkretismi viittaa uskontojen sekoittumiseen.
Kyetäkseen vastamaan seurakuntatyöstä asianmukaisesti monikulttuurisella alueella, oppaan mukaan kirkkoherrojen on solmittava suhteita alueensa uskonnollisiin johtajiin.
Opas muistuttaa myös, ettei kirkkojärjestys säädä sitä, miten seurakuntalaiset toimivat kirkollisten toimitusten ulkopuolella. Esimerkiksi avioparilla on vapaus päätyä omassa harkinnassaan siihen, että luterilaisessa kirkossa toimitettua avioliiton siunaamista seuraa myöhemmin toisen uskontoperinteen seremonia.
Toiseen uskontokuntaan kuulumista ei nähdä esteenä luterilaiselle hautaan siunaamiselle. ”Vainajan elämässä tulee kuitenkin olla riittävä yhteys luterilaiseen kirkkoon esimerkiksi elämänvaiheiden tai lähiomaisen kautta.
Tutustu oppaaseen (pöytäkirjatarkastamaton pdf-versio)
Lue myös: Luterilainen siunaustilaisuus – islamilainen rukous haudalla?