”On Jumalan armoa, että olemme selvinneet näin pitkään” – Pakistanilaista piispaa suojaa aseistettu vartija vuorokauden ympäri

Pyhän Johanneksen katedraalin aamujumalanpalveluksen väkeä valmistautumassa ehtoolliselle. Kuva: Olli Pitkänen

Joka sunnuntai kristityt saapuvat Peshawarin hiippakunnan jumalanpalvelukseen Pyhän Johanneksen katedraaliin. Aseistetut vartijat seuraavat portilla, ettei kukaan yritä sisään räjähteiden kanssa. Vuonna 1860 valmistuneessa katedraalissa on kolme jumalanpalvelusta sunnuntaisin. Lähes tuhat kristittyä saapuu kuuntelemaan Jumalan sanaa, laulamaan ja kokemaan yhteyttä.

Peshawarin hiippakunta on yksi Pakistanin yhdistyneen kirkon kahdeksasta hiippakunnasta, jotka edustavat kirkollisilta perinteiltään anglikaanista, metodistista, presbyteeristä ja luterilaista kirkkoa. Kirkko perustettiin 1970 ja sillä on noin 800 000 jäsentä. Peshawarin hiippakunta on näistä luterilaisin, johtuen Suomen Lähetysseuran työstä alueella vuodesta 1960 lähtien.

Pakistanissa kristittyjä on arviolta 4,5 miljoonaa, eli 2,5 prosenttia maan väestöstä. Peshawarin hiippakuntaan Khyber Pakhtunkhwan maakunnassa kuuluu 60 000 kristittyä, noin 40 prosenttia alueen kristityistä. Suuri osa kristityistä kohtaa syrjintää. Heitä pidetään usein saastaisina, koska monet työskentelevät matalapalkkaisissa töissä, kuten siivoojina ja tiilen tekijöinä. Koulutus on kuitenkin avannut monille nuorille kristityille uusia mahdollisuuksia.

Kristityt ovat Pakistanin kansalaisia ja perustuslain suojaamia. Heillä ei kuitenkaan ole oikeutta tulla valituksi korkeimpiin poliittisiin tehtäviin, kuten presidentiksi tai pääministeriksi.

– On Jumalan armoa, että olemme selvinneet näin pitkään. Meidän haasteemme on vahvistaa kirkon instituutiota, ajatella strategisesti ja asettaa tavoitteita, jotka eivät välttämättä ole riippuvaisia rahasta, toteaa piispa Humphrey Sarfaraz Peters.

Piispa Humphrey Sarfaraz Peters neuvottelemassa ystävänsä, mulana Muhammad Tayyab Qureshin kanssa. Taustalla piispan henkivartija, jonka kasvot on sumennettu turvallisuussyistä. Kuva: Olli Pitkänen

PIISPA PETERS kasvoi kristityssä perheessä ja hänen isänsä oli pappi. Jo lapsuudessa hän näki läheltä kristittyjen haavat ja kyyneleet kirkossa. Sen, miten he kärsivät sosiaalisesta eristämisestä, taloushaasteista ja syrjinnästä. Hänelle syntyi jo nuorena halu palvella omaa kirkkoaan ja vahvistaa kristittyjen asemaa ja elämää. Peters opiskeli teologiaa Oxfordissa ja palasi Peshawariin 2009 ja hänet vihittiin piispaksi vuonna 2010.

Pakistanin turvallisuustilanne paheni merkittävästi syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen. Khyber Pakhtunkhwan maakunta on yksi pahimpia terrorismin alueita. Huhtikuun loppuun mennessä vuonna 2025 alueella on rekisteröity 245 terrori-iskua. Tammikuussa 2023 Peshawarissa tehtiin poliisiasemalle itsemurhaisku, jossa kuoli 86 poliisia ja yli 200 haavoittui.

Yksi pahimmista iskuista kristittyjä vastaan tapahtui syyskuussa 2013, kun Jundul Hafsa -ryhmän kaksi itsemurhapommittajaa iskivät All Saints -kirkkoon jumalanpalveluksen aikana. 127 ihmistä kuoli ja 250 loukkaantui. Samoina aikoina tapahtui useita iskuja myös moskeijoihin. Terroristit halusivat luoda paniikkia yhteiskunnassa.

Taliban, Isis ja useat muut ryhmät iskevät säännöllisesti poliisiin ja armeijaan. Piispa Petersillä on valtion toimesta järjestetty aseellinen vartija ympäri vuorokauden. Satunnaisella vierailijalla ei enää ole asiaa kävellen Peshawarin idylliseen vanhaan kaupunkiin.

– Meidän on pakko ollut ymmärtää, ettemme pääse karkuun olosuhteitamme. Olemme täällä kotimaassamme pakistanilaisina – ja missä ikinä olemme, olemme Kristuksen kirje. Samoin kuin Kristus kosketti parantaen, meidänkin tulee koskettaa yhteiskuntaamme parantaen.

PIISPA PETERSILLÄ on ollut aktiivinen rooli uskontojen välisessä vuoropuhelussa. Hän toimii eri uskonnollisten johtajien ryhmässä nimeltä Uskon Ystävät. Mukana on muslimeja, sikhejä, hinduja, bahaita ja kristittyjä.

– On tärkeää vahvistaa yhteyttä eri uskontojen edustajiin eikä paeta haastavaa tilannetta.

Ryhmä järjestää seminaareja ja leirejä, joissa eri uskontojen edustajat kohtaavat ja rakentavat yhteyttä. Samoin järjestetään vierailuja eri uskontojen pyhiin paikkoihin ja juhlitaan yhdessä kunkin uskonnon juhlia.

Erityisesti Peshawarin vanhimman, 1600-luvulla rakennetun Mahabat Khan moskeijan ja maakunnan johtava mulana Muhammad Tayyab Qureshi on ollut merkittävässä roolissa piispa Petersin kanssa tuomitsemassa vähemmistöihin kohdistuvia iskuja. Mulana on imaamia korkeampi islamilainen uskonnollinen johtaja. Qureshi on korostanut, että uskontoa ei tulisi käyttää tekosyynä vähemmistöjen sortamiseen.

Kun elokuussa 2023 Jaranwalassa kristittyjä syytettiin jumalanpilkasta ja Koraanin poltosta, Qureshi ja piispa Peters toimivat aktiivisesti kristittyjen tukemisessa ja heidän oikeuksiensa ajamisessa. Vaikka monet syytökset olivat tekaistuja, mellakoitsijat kerkesivät polttaa 26 kirkkoa sekä ryöstää ja tuhota kristittyjen koteja.

Piispa Petersin mukaan Peshawarissa kristityt ovat sosiaalisesti paremmassa asemassa kuin Punjabissa, jossa suurin osa Pakistanin kristityistä elää. Yhteistyö eri ryhmien kanssa on auttanut siinä, ettei Khyber Pakhtunkhwan maakunnassa ole ollut viime vuosina jumalanpilkkatapauksia, kun koko Pakistanissa niitä oli vuonna 2021 peräti 84 tapausta. Jumalanpilkkasyytöksiä käytetään usein henkilökohtaisten kaunojen selvittämiseen tai vähemmistöjen vainoamiseen.

KIRKKO ON menestynyt ruohonjuuritasolla, mutta hallituksen kanssa heillä on haasteita.

– Miten voisimme yhdessä vahvistaa Pakistanin kirkkoja vihamielisessä ympäristössä? Peters kysyy.

Hänen mukaansa pohjoismaiden kirkkojen, kuten Suomen, tuki on ollut tärkeää vuosikymmenten aikana.

– Lännessä kerätään mielellään rahaa vainotuille kristityille, mutta unohdetaan, että Pakistanissa on valtava määrä haastavissa oloissa toimivia seurakuntia, jotka jatkavat eteenpäin olosuhteista huolimatta ja tarvitsevat tukea.

Peters pohtii, heikentääkö yksilöiden tukeminen seurakuntien kustannukselta lopulta seurakuntia. Lopuksi hän muistuttaa Pakistanin kirkon identiteetistä:

– Kirkko ei ole kansalaisjärjestö vaan elävän Jumalan seurakunta. Meidän tulee keskittyä ennen kaikkea hengelliseen rakentumiseen, jossa palvelu ja parantava kosketus ovat oleellinen osa palvelustehtäväämme.

Haastattelu tehtiin ennen tällä viikolla tapahtuneita Intian ja Pakistanin sotatoimiin johtaneita yhteenottoja. Pakistanin kristityt seuraavat tilannetta pelolla. Vaikka Peshawarista on pitkä matka varsinaisille sotatoimialueille, drooni-iskut eri puolille Pakistania herättävät pelkoa vaikkei suurempaa paniikkia vielä ole näkyvissä. Elämä jatkuu ainakin toistaiseksi ennallaan. Monet ovat ostaneet varastoon tarvikkeita epävarman tilanteen takia ja varsinkin kun sen kestoa on mahdoton ennustaa.

Kristityt kokevat, että vähemmistönä heidän on tärkeää seisoa Pakistanin valtion rinnalla ja he haluavat vahvistaa yhteyksiä Pakistanin muslimiväestöön konfliktin keskellä ja osoittaa solidaarisuutta. Erilaisia rukouskampanjoita on järjestetty, joissa rukoillaan konfliktien nopeaa päättymistä ja rauhaa. Toistaiseksi Peshawarin lentokenttä on ollut auki, kun useita muita kenttiä on suljettu.

Kirjoittaja on perehtynyt Pakistanin kristittyjen asemaan ja vieraili viimeksi Pakistanissa maaliskuussa 2025.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliAnalyysi: Paavi Leo XIV aloittaa — tuntematon kirkonmies uudesta maailmasta astui maailman suurimman uskonnollisen yhteisön johtoon
Seuraava artikkeliMuistokirjoitus: Aino Mömmö 1933–2025

Ei näytettäviä viestejä