”Oman kylän seurakuntatalon myyminen oli vaikea paikka”

Seurakunnissa tarvitaan niin suurten linjojen päättäjiä kuin yksityiskohtien viilaajiakin, sanoo lypsykarjatilan emäntä Marja Soukkio-Salminen Orivedeltä. Hän arvioi, että seurakuntavaaleissa puoluepolitiikasta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska se saattaa karsia ehdokkaiden joukosta parhaita. Kaikki eivät halua leimautua poliittisesti, vaikka haluaisivatkin vaikuttaa seurakuntansa asioihin.

Kuka olet? Millaisessa luottamustehtävässä palvelet?

Olen 49-vuotias lypsykarjatilan emäntä Marja Soukkio-Salminen. Olen Oriveden seurakunnan kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen. Kuulun kasvatuksen vastuuryhmään ja kirkkoneuvoston edustajana kiinteistöjohtokuntaan. Puoluetaustani on Suomen Keskusta.

Miksi lähdit seurakunnan luottamushenkilöksi? Mihin haluat vaikuttaa?

Lähdin vajaa kahdeksan vuotta sitten mukaan seurakuntani päättäjäksi äidin roolista. Minulla on neljä nyt 13-23-vuotiasta lasta, joiden kautta seurakunnan toiminta on tullut koko perhettä lähelle: ensin päiväkerho, sitten varhaisnuorten kerhot ja leirit, rippikoulut, isoskoulutus, nuorisotyö.

Halusin varmistaa, että seurakunta panostaa lapsiin ja nuoriin. On ollut hienoa seurata omien lasten vahvistumista ja kasvamista itsenäisiksi persooniksi Nuisku-kursseilla ja muussa toiminnassa. Seurakunnan nuorisotyössä jokainen on saanut olla aivan oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan.

Armo ja Jumalan huolenpito ovat oman uskoni pohjalla. Seurakunnan luottamushenkilönä saan olla vaikuttamassa omien arvojeni mukaisesti.

Kuinka kauan olet ollut seurakunnan luottamushenkilönä?

Olen ollut seurakunnan luottamushenkilönä pian kahdeksan vuotta. Olen saanut kasvaa luottamustehtävieni myötä. Olin ensin rivivaltuutettuna ja silloisen lapsi- ja nuorisotyöjohtokunnan jäsenenä. Nyt olen toista vuotta kirkkoneuvoston jäsenenä.

Millaiset ominaisuudet ovat luottamushenkilölle tärkeitä? Kenelle tehtävä sopii?

Ihmisten erilaisuus on eduksi päätöksenteossa. Tarvitaan niin suurten linjojen päättäjiä kuin yksityiskohtien viilaajiakin. Joillakin on talousosaamista, toisilla kirkollista tuntemusta. Itse koen edustavani tavallista seurakuntalaista.

Luottamustehtäviin tarvitaan aikaa ja joustavuutta. Kokousten ajankohtien sopiminen on välillä hankalaa, kun luottamushenkilöiden työajat ovat erilaisia. Välillä olenkin huokaillut, että helpointa olisi, jos kaikki olisivat eläkeläisiä. Omassa seurakunnassa on onneksi hyvin eri-ikäisiä päättäjiä. Vastuullisuutta ja halua toimia yhteisen hyvän eteen vaaditaan jokaiselta.

Mitä ajattelet uskonnon ja politiikan yhdistämisestä?

Seurakunnassamme on päättäjät valittu puolueisiin perustuvien listojen kautta. Käytännön toiminnassa puolueilla ei ole kuitenkaan ollut merkitystä. Ryhmäkokouksia olemme pitäneet, mutta emme ole tehneet yhteisiä päätöksiä. Selkeästi koen, että esimerkiksi yrittäjähenkisyys näkyy päätöksenteossa puoluetaustaa enemmän. Päättäjien kesken meillä on hyvä yhteishenki.

Seurakuntavaaleissa puoluepolitiikasta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Se saattaa karsia ehdokkaiden joukosta parhaita. Kaikki eivät halua leimautua poliittisesti, vaikka haluaisivat kenties vaikuttaa tärkeäksi kokemansa seurakunnan asioihin.

Mikä on ollut sinulle vaikein päätös luottamushenkilönä? Entä mieluisin?

Vaikein tehtäväni luottamushenkilönä on ollut päättää oman kylän seurakuntatalon myynnistä. Juuri siellä on kaikkien lapsieni yhteys seurakuntaan alkanut. Tunneside oli vahva, mutta toimintaympäristö ja resurssit muuttuivat. Jouduin miettimään, petänkö äänestäjäni. Toisaalta haluan olla sopeutuva, enkä jättänyt eriävää mielipidettä. Arvostan paljon niitä päättäjiä, jotka aikanaan saivat kylällemme seurakuntakodin ja mahdollistivat toiminnan siellä. Myös seurakuntamme varhaisnuorisotyön resurssien vähentäminen on ollut vaikea hyväksyä.

Mieluisinta ovat olleet tulevaisuuteen kantavat päätökset kuten aikanaan kirkkoherran vaali, sitten kirkkojen remontit ja tuoreimpana tämän talven päätös Juupajoen seurakunnan liittämisestä Oriveden kappeliseurakunnaksi. Kirkkojen ylläpitäminen on kunnianosoitus menneille sukupolville. 

Mitä kirkon jäsenyys sinulle merkitsee?

Kirkon jäsenyys merkitsee tätä päivää, mennyttä ja tulevaa. Kirkko tarjoaa turvaa ja pysyvyyttä. Usko elävään Jumalaan antaa elämälle kestävän perustan.

Oletko mukana jossain seurakunnan vapaaehtoistoiminnassa? Missä?

Vapaaehtoistyötä korostetaan paljon. Podenkin huonoa omaatuntoa, kun en luottamustehtävien lisäksi pysty osallistumaan enemmän. Vuosien varrella olen saanut koristella kirkkoa sadonkorjuun kiitosjumalanpalveluksiin. Olen lukenut epistolatekstejä jumalanpalveluksissa ja ollut tervehtimässä kirkon ovella. Lypsän lehmiäni niin arkena kuin pyhänä. Myös perhe sitoo.

Kuvassa olen puolen kilometrin päässä kotitalostani seurakunnan metsässä, jonka halki lenkkeilyreittini kulkee. Metsät (530 hehtaaria) tuovat Oriveden seurakunnalle taloudellista turvaa.

Edellinen artikkeliEntinen vanhimmiston jäsen: Jehovan todistajat säilyttävät yhä tietoja erotetuista
Seuraava artikkeliUdmurtinkielinen Raamattu Suomen Pipliaseuran kesäjuhlan tulokas

Ei näytettäviä viestejä