Suomen kielen lautakunnan päätös hyväksyä evankelis-luterilaisen kirkon nimessä sekä yhdysviivallinen että viivaton kirjoitustapa sopii hyvin reformaation merkkijuhlan kynnykselle, ajattelee keskustelun tänä keväänä uudelleen avannut Seppo Salo.
Eläkkeellä oleva teologian maisteri ja toimittaja kertoo havainneensa yhdysmerkin pois jättämisen vähitellen yleistyneen erityisesti päivälehdissä. Hän arveli sen johtuvan lähinnä kiireestä ja huolimattomuudesta, kunnes erään toisen jutun yhteydessä päätyi selailemaan Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuja.
– Sattumalta törmäsin suomen kielen lautakunnan suositukseen. Ilmeni, että lautakunta oli jo 1986 suositellut yhdysmerkin poistamista. Ehkä se olikin suositus, joka vaikutti yhdysmerkin vähenemiseen.
– Hämmästyin, kun en muistanut ennen lukeneeni tai kuulleeni suosituksesta. Kiinnostuin vähitellen yhä enemmän ja aloin ottaa selvää.
Salo kertoo kysymyksen kirkon nimen kirjoitusasusta olleen lyhyesti esillä jo 1960-luvun lopulla tai -70 -luvulla, kun hän oli kirkolliskokouksen tiedottajana.
– Jonkin asian sivujuonteena täysistunnossa kysyttiin, voisiko yhdysmerkin kirkon nimestä jättää pois. Arkkipiispa Martti Simojoki tähdensi silloin molempien nimen osien itseisarvoa, jota yhdysviiva parhaiten tukee. Enempää asiasta ei silloin keskusteltu ja asia jäi siihen.
Salo hämmästeli yhdysmerkin käyttöä selvitellessään sitä, miten iso valta suomen kielen lautakunnalla voi suosituksia antaessaan olla. Kun eduskunta joutuu hyväksymään kirkolliskokouksen esittämän kirkkolain siitä sanaakaan muuttamatta, kielilautakunta voi määritellä virheelliseksi samassa laissa olevan kirkon nimen.
Selviteltyään kirkon nimen kirjoitusasun näkökohtia ja yhdysviivan perusteluja Salo kirjoitti asiasta Kotimaisten kielten keskuksen Kielikello-lehteen.
– Toivoin, että kielenkäyttäjä, tässä tapauksessa evankelis-luterilainen kirkko saisi itse päättää yhdysmerkin käytöstä muiden välimerkkien tapaan ja Kielitoimiston yleisiä ohjeita noudattaen. Pyysin, että lautakunta harkitsisi nimiasian uudelleen ja suosittaisi kirkosta ja sen jäsenistä käytettäväksi muotoa evankelis-luterilainen.
Yhdysmerkin sisältö
Seppo Salo ajattelee, että yhdysviivan käytöllä kirkko on halunnut korostaa reformaation merkitystä uskonnäkemyksessään, armahtamisen ja anteeksiantamisen viestiä niin ihmisen ja Jumalan kuin ihmisten välillä.
– Siinä on yhdysviivan sisältö, tehtävä ja arvo tässä yhteydessä.
Suomen kielen lautakunta kysyi asiaa Kirkkohallitukselta. Yhdysmerkkiä puoltavan lausunnon saatuaan lautakunta teki päätöksen toukokuussa. Uudessa suosituksessa todetaan, että kirkon nimi tukee viivallista kirjoitustapaa, vaikka myös viivattomalle asulle on perusteita. Molemmat kirjoitustavat ovat mahdollisia.
– Tulkitsen lautakunnan ilmaisun ”kirkon nimi tukee viivallista kirjoitustapaa” tarkoittavan, että muoto evankelis-luterilainen on kahdesta vaihtoehdosta ensisijainen, kun on kysymys Suomen luterilaisesta kirkosta ja sen jäsenistä, Salo sanoo.
Hän viittaa viivallisen asun perusteluna myös siihen, että useimmissa kielenhuollon oppaissa on hänen mukaansa tähänkin asti suositettu yhdysmerkkiä.
– Arvostan lautakunnan ratkaisua hyväksyä kirkon 167 vuotta käyttämä yhdysmerkillinen muoto. Se merkitsee, että kielenhuolto, kirkkolaki ja yleinen lainsäädäntö perustuslakia myöten käyttävät kirkosta samaa kirjoitusasua.
Ajankohta suosituksen päivittämiseen oli Salon mielestä myös mitä parhain, kun uskonpuhdistuksen alkamisesta on ensi vuonna kulunut 500 vuotta.
Kuva: Noora Wikman-Haavisto
Lue myös:
Kirkko ei taivu kielitoimiston linjaan – käyttää jatkossakin nimessään yhdysmerkkiä
Kielitoimisto perää kirkolta: Miksi evankelis-luterilaisessa käytetään yhdysmerkkiä?