Tammikuisena perjantai-iltana Espoon Kilonpuiston koulun kotitalousluokassa palaa valot, rehtorin luvalla. Työn alla on 150 hengen itämainen ateria, joka tarjoillaan seuraavana päivänä Leppävaaran kirkolla. Aterian tuotto käytetään alaikäisten turvapaikanhakijoiden hyväksi Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Pääkokkina toimii koulun kotitalousopettaja Hannu Laaksonen. Kauhan varressa on viime kesän ja syksyn aikana Suomeen saapuneita nuoria turvapaikanhakijoita ohjaajansa kanssa, aikuisia turvapaikanhakijoita, Suomeen asettuneita syyrialaisia, vapaaehtoisia seurakuntalaisia sekä seurakunnan työntekijä. Illan aikana valmistuu muun muassa jugurttipohjaista raita-kastiketta, tabouleh-salaattia, papusalaattia, hummusta, falaveleja ja kuusi pellillistä baklava -leivonnaista.
”Äitini opetti minut kokkaamaan”
Kokkaus jatkuu seuraavana aamuna Leppävaaran kirkolla. Hunajalla maustettu taikina paistetaan leiväksi. Seesamin- ja auringonkukan siemenillä kuorrutettu vehnäinen tarjoillaan alkuruoan, aamulla keitetyn linssikeiton, kanssa.
– Tämä on tuttua ruokaa kotoa. Äitini on opettanut minua kokkaamaan, kertoo irakilainen Jabar,17.
Kun ensimmäiset ruokailijat saapuvat, Jabar ja muut pojat tarjoilevat keiton pöytiin. Ujot hymyt vaihtuvat. Sanotaan kiitos ja ole hyvä. Avuksi on tullut muutama aikuinen turvapaikanhakija ohjaajineen sekä aterian valmistukseen osallistuneet syyrialaiset.
– Suomalaisiin ei ole helppo tutustua. Olen saanut yhden ystävän Helsingistä. Tapasimme kirjastossa, Jabar kertoo.
Tekeminen ja ateriointi, luontevaa kohtaamista
Ajatus hyväntekeväisyysaterian järjestämisestä syntyi viime lokakuussa Leppävaaran seurakunnan järjestämän, pakolaisuuteen liittyvän tapahtuman kahvipöytäkeskustelussa.
– Halusimme tehdä jotain yhdessä näiden nuorten kanssa. Tekemisen kautta syntyy luonteva kohtaaminen. Ateria on juuri sellainen asia, joka yhdistää, seurakuntaneuvostossakin vaikuttava Laaksonen kertoo.
– Tässä meillä on elämämme tilaisuus näyttää, millaista kristinusko on käytännössä. Jos en auttaisi, en voisi arvostaa itseäni. Kun puhun suvaitsevaisuuden ja rakkauden puolesta, minun on elettävä kuten opetan, Ulla- Maija Mannisenmäki perustelee.
16 ruokalajin menu
Suomesta turvapaikan saanut syyrialainen Jewan Abdo sekö vaimosa Nalin Mohammedin suunnittelivat Laaksosen ja tutun syyrialasirouvan kanssa 16 ruokalajin menun.
– Hyvä, hyvä, hyvä. Suomi, Arabia, hyvä maa. Haluan auttaa suomalaisia tuntemaan arabialaisia tapoja, Jewan Abdo, kolmen lapsen isä, sanoo.
– Pidän ruoasta, tämä on erinomaisen hyvää. Tämä on varmaan sellainen tapa, miten ihmisiä voidaan kotouttaa. Luulen, että monet suomalaiset ovat ymmällään ja hämmentyneitä turvapaikanhakijoiden tilanteesta. Pelätään eikä tiedetä, miten voisi ottaa kontaktia. Tämä on erinomainen tapa, ateriasta nautiskeleva Antti Viitasaari pohdiskelee.
Viitasaaren kanssa aterialle saapui saman taloyhtiön kaksi äitiä lapsineen. Suomessa neljä vuotta asunut kurdi Ranja Davot toteaa makujen olevan tuttuja niin hänelle kuin Arianille, 10, Imarille, 3 ja Simelille, 1.
– Hienoa, ettemme pelkästään auta näitä nuoria vaan voimme myös tehdä jotain yhdessä. Yhdessä syömisessä on minusta jotakin ihan kristillistä, lastensa, Oonan, 10, Inkan, 7 ja Ainon, 5 kanssa seurueeseen liittynyt Pia Härkönen kiittelee.
Seurakunnan oli huomioitava ennakkoon monia seikkoja
Aikuistyön seurakuntapastori Inkeri Juvela Leppävaarasta kertoo, että aterian järjestäminen on iso homma ja muistettavana on monta käytännön asiaa. Riittävätkö astiat? Paljonko tarvitaan ruokaa? Mistä servietit ja kynttilät kattaukseen? Miten hygienia-asiat?
Vapaaehtoistyöntekijöiden joukkoon kuului keittiöalan ammattilainen, jonka tietotaito oli kullanarvoista. Aterialippujen myynti etukäteen (aikuiset 10 euroa ja lapset 5 euroa) helpotti ruokamäärän arviointia. Kokkauskin luonnistui kertakäyttökäsineet käsissä.
Alkuperäinen ajatus oli hankkia aterian raaka-aineet ja muut tarvikkeet lahjoituksina. Tempaus toteutettiin kuitenkin niin pian joulun jälkeen, etteivät paikalliset kauppiaat syttyneet ajatukselle. Lahjoitusten saanti olisi vaatinut aikaa, henkilökohtaista käyntiä kaupoissa, kohtaamista tai kontakteja.
– Päädyimme siihen, että raaka-aineet hankittiin seurakunnan laskuun tukusta, ja kuluja maksetaan osittain takasin aterian tuotosta. Monet ihmiset myös lahjoittivat aterialle omastaan ja lainasivat astioita ja muuta tarvittavaa, Juvela kertoo.
Seurakunta tarjosi tapahtumalle tilat ja vastasi tiedotuksesta sekä markkinoinnista. Vapaaehtoiset kutsuivat syömään monia ystäviään, jotka harvemmin osallistuvat seurakunnan toimintaan.
Turvapaikanhakijoiden ohjaajat mursivat kulttuurieroja ja toivat turvaa
Ateriaa valmistellessa Inkeri Juvela pohti myös turvallisuuskysymyksiä. Entä jos paikalle tulisi tilaisuutta häiritseviä henkilöitä?
– Vahtimestari oli käytännössä se, joka piti tilannetta silmällä. Kaikki sujui rauhallisesti. Suuri apu oli nuorten ja aikuisten turvapaikanhakijoiden ohjaajista, jotka olivat mukana koko tapahtuman ajan ja osallistuivat työhön. He mursivat kulttuurieroja ja rakensivat yhtyettä, Juvela kiittelee.
Tärkein valtti tempauksen onnistumisessa oli avoin mieli ja valmius tarttua työhön kuin työhön: leipää leikkaamaan, tiskaamaan, siivoamaan.
Ateriasta jäi hyvä mieli
Leppävaaran seurakunnan vs. vapaaehtoistyön ohjaaja, diakoni Eira Salakka paistoi ensimmäistä kertaa elämässään Baklava-leivonnaista yhdessä syyrialaisen pakolaisperheen kanssa. Kuusi pelillistä onnistui erinomaisesti.
– Yhteys syntyi luontevasti siinä tekemisen kautta. Ateriasta jäi hyvä mieli, hän toteaa.
Kaikkiaan tapahtumaan eri vaiheisiin, aterian suunnittelusta loppusiivoukseen osallistui eri-ikäisiä turvapaikanhakijoita toistakymmentä ja vajaa kymmenen vapaaehtoista. Juvelan ja Salakan lisäksi seurakunnan työntekijöistä mukana oli pastori Merja Alanne. Myös Kirkon Ulkomaanavun työntekijä vieraili aterialla kertomassa Ulkomaanavun toiminnasta. Voisiko jotain tehdä toisin?
– Ateria onnistui nyt hyvin vaikka menu oli runsas. Myöhemmin vastaavan voisi ehkä toteuttaa pienemmällä menulla, Salakka pohtii.
Kuva: Karoliina Ek. Syyrialainen Bahira viimeistelee ruokia.