Notaari vihkisi kirkossa kaikki kihlakumppanit

Helsingin hiippakunnan notaari Heikki Hämäläinen ottaa hiippakuntansa nettisivuilla kantaa kirkollisiin vihkimyksiin. Hän kysyy, miksi kirkko rajaa avioliittoon vihkimistä rippikoulun käyneisiin jäseniinsä. Kirjoitus on otsikoitu Naimalupa – kirkkokurin viimeinen linnake.

Kirkkojärjestyksen mukaan kirkollisen vihkiminen edellyttää kirkon jäseniltä rippikoulun käymistä. Vihkiminen on myös mahdollinen, jos toinen kihlakumppaneista kuuluu johonkin kristilliseen kirkko tai uskontokuntaan. Muutoin avioliitot voidaan pyydettäessä siunata.

Kirkkojärjestyksen mukaan kirkollisen vihkiminen edellyttää kirkon jäseniltä rippikoulun käymistä. Vihkiminen on myös mahdollinen, jos toinen kihlakumppaneista kuuluu johonkin kristilliseen kirkko tai uskontokuntaan. Muutoin avioliitot voidaan pyydettäessä siunata.

Vuoteen 1910 saakka avioliittoon kuuluttaminen edellytti sen, että kihlaparin tuli olla osallistunut ehtoolliselle. Rippikoulua ei vaadittu avioliittoa vaan ehtoollista käymistä varten. Ehtoollisella käyminen oli naimalupa.

Siinä, että kirkko rajaa yhä vihkimisen vain rippikoulun käyneisiin jäseniin, on Hämäläisen mukaan kyse kirkon omasta päätöksestä. Hämäläisen mielestä vihkiminen on porkkana, jonka avulla nuoret voidaan saada käymään rippikoulu. Taustalla on pelko siitä, että riparin käymismäärät romahtaisivat, jos naimalupaa ei enää erikseen tarvitsisi kirkolta hankkia.

Hämäläinen huomauttaa kirkollisesti solmittujen avioliittojen määrän romahtaneen alle puoleen kaikista solmituista avioliitoista. Entistä useammin on myös tilanteita, joissa toinen puolisoista ei kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Vaikka siunaus on kirkon ydinaluetta, niin valitettavasti seurakuntalaisten näkökulmasta maistraatin vihkimys ja kirkon siunaus vaikuttaa enemmän b-luokan toimitukselta kuin koko paketin vastaan ottaminen alttarilla, hän jatkaa.

Kirkko puhuu mielellään perheen ja heteroseksuaalisen avioliiton puolesta. Olisiko nyt aika pyrkiä tukemaan kristillistä avioliittoa vihkimällä ja siunaamalla ne liitot, joissa toinen puolisoista on kirkon jäsen? Vai olisimmeko vielä rohkeampia ja vihkisimme ja siunaisimme kaikki, jotka sitä kirkolta pyytävät? hän päättää kirjoituksensa.

Lue Heikki Hämäläisen kirjoitus täältä

Edellinen artikkeliKirkkohallituksesta hämmästellään ulkopoliittisen johdon vaikenemista
Seuraava artikkeliEi Jumalan käskystä vaan ihmisen tarpeesta

Ei näytettäviä viestejä