Viime viikonloppuna Turussa pidetyillä Jaetut eväät -jumalanpalveluspäivillä muistettiin Nikean uskontunnustuksen 1700-vuotisjuhlaa seminaarilla, ekumeenisella juhlajumalanpalveluksella ja paneelikeskustelulla.
Paneeliin osallistuivat Nikean uskontunnustukseen perehtyneet Rantasalmen aluekappalainen Emiliana Skoog, Turun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Ioannis Lampropoulos, Kuopion piispa Jari Jolkkonen ja Turun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Miika Ahola. Paneelia juonsi liturginen konsultti Mika K T Pajunen.
Nikea, nikealainen, Nikealais-Konstantinopolilainen uskontunnustus – rakkaalla lapsella on monta nimeä teologien kielessä. Se on yksi kolmesta varhaiskirkon uskontunnustuksesta. Ne kaksi muuta ovat useimmiten luterilaisissa jumalanpalveluksissa Suomessa käytetty ja varhaiskirkossa kasteen yhteydessä lausuttu Apostolinen uskontunnustus sekä Athanasiuksen uskontunnustus, joka on kahta muuta pitempi.
Nikean uskontunnustus laadittiin vuonna 325 pidetyssä Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa, ja sitä täydennettiin Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381.
– Työskentely oli traagista, kovaa väittelyä ja vääntämistä, jopa nyrkkitappelua, Jari Jolkkonen luonnehti syntyprosessia, jossa vedettiin rajaa juutalaiseen ajatteluun ja kreikkalaiseen filosofiaan.
Uskontunnustuksen laadintaan ajoi tarve vetää tiivistetysti rajoja sille, mitä kristinuskoon kuuluu.
– Nikea on merkki synodaalisuudesta, kirkon kyvystä päättää jostain, Ioannis Lampropoulos totesi ja jäi pohtimaan, mihin päädyttäisiin tänä päivänä, jos kirkot joutuisivat yhdessä päättämään Kristuksen määrittelystä.
PANELISTIT KESKUSTELIVAT siitä, mikä merkitys Nikean uskontunnustuksella on ja mihin se nykykristittyä velvoittaa.
– Jokaisen kristityn on hyvä miettiä Nikeaa siitä näkökulmasta, että se pitää meidän uskon tasapainossa. Muuten voi sitten keskittyä asioihin, jotka on itselle samaistuttavia, Emiliana Skoog sanoi.
Miika Ahola totesi ajattelevansa, ettei Nikean uskontunnustus ole täydellinen esitys uskosta.
– Ei ole mielekästä ruveta sellaista lausumaan. Uskontunnustus ja oppi ei ole looginen korttittalo, vaan meriväylä jossa on väylämerkkejä, jotka osoittaa selkeät karikot. Siellä väylällä luovitaan monissa paikoissa.
Lampropoulos puolestaan muistutti Nikean uskontunnustuksen olevan liturgisena tekstinä olennainen osa ortodoksista jumalanpalvelusta, jolloin se korostaa ykseyttä.
– Ykseyden täyteys tulee julki uskontunnustuksessa. Miten voi osallistua ehtoolliselle, jos ei ole ensin sovittu asiat tai jos ei tunnusta mitä uskontunnustus sanoo? Ilman sitä tekstiä liturgia, kaste tai kirkkoon liittyminen on vaillinnaista. Se palauttaa alkulähteeseen.
Jari Jolkkonen näki Nikean uskontunnustuksessa oikean opin rajapyykin mutta liturgian osana myös jotain muuta.
– Liturgiassa se on kiitoslaulu. Luther liittää ajatukseen Jumalasta itsensä antavana rakkautena. Olisi kiva, jos se olisi laulu, Jolkkonen sanoi.
– On siihen olemassa sävelkin, Emiliana Skoog ilahdutti piispaa
* * *
Luterilaisen ja ortodoksisen kirkon käyttämät sanamuodot Nikean uskontunnustuksesta poikkeavat hieman toisistaan.
Nikean uskontunnustus luterilaisessa kirkossa
Me uskomme yhteen Jumalaan,
Kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,
Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta,
syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä
ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,
joka meidän ihmisten
ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista,
tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta
ja syntyi ihmiseksi,
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana,
kärsi kuoleman ja haudattiin,
nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella
ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.
Nikean uskontunnustus ortodoksisessa kirkossa
Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.