Viime joulukuussa näyttelijä-muusikko Antti Pääkkönen sai viestin 17-vuotiaalta itseltään.

Oikeasti viestin lähetti Herättäjä-Yhdistyksen viestintäsuunnittelija Kaisa Viitala, joka pyysi Pääkköstä puhumaan heinäkuun puolivälissä Seinäjoella järjestettäville körttien herättäjäjuhlille. Pääkkösestä kuitenkin tuntui siltä kuin menneisyys olisi ottanut häneen yhteyttä.

Puhujakutsu laittoi Pääkkösen miettimään. Hän sanoo, ettei ole teatterin ja viihteen ammattilaisena ”pitänyt mekkalaa menneisyydestään”.

– Olen halunnut pysyä diplomaattisena ja pitää huolen siitä, etten profiloidu minkäänlaiseksi julistajaksi. En myöskään luonteeltani ole sellainen.

Mutta kun 17-vuotias Antti soitti ja sanoi että minä täällä, mene puhumaan ja sano minulta terveisiä, oli selvää, että 42-vuotias Antti vastasi myöntävästi.

– Sain körttiläisyydeltä niin paljon hyvää kriittisessä iässä, että ajattelin yrittää antaa jotain vastapalvelukseksi.

ANTTI PÄÄKKÖNEN kasvoi körttiläiseen sydänmaahan.

Ensin oli Karhunmäen opisto Lapualla. Antti Pääkkösen äiti Paula Pääkkönen varttui herännäisperheessä parinsadan metrin päässä perinteisestä körttiopistosta, joka nykyisin tunnetaan Wanhana Karhunmäkenä.

Paula Pääkkönen lähti opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan Kuopioon ja palasi valmistuneena kanttorina Lapualle yhdessä sotkamolaisen Onni Pääkkösen kanssa.

Vanhempiensa mukana Antti Pääkkönen eli lapsuuttaan Karhunmäessä. Äiti oli opistolla musiikinopettajana, mummola oli opiston naapurissa. Karhunmäessä vietettiin häät ja sukutapaamiset, viimeksi Antin mumman muistoseurat tämän vuoden keväällä.

Vuonna 1988 Karhunmäen opisto muutti Lapuan keskustaan ja siitä tuli Lapuan kristillinen opisto. Pääkkösen perhe oli asettunut asumaan omakotitaloon tien toiselle puolelle.

– Olen miettinyt, että miten äitini elinkaari voi mennä tuolla tavalla, että kansanopisto seuraa perässä, Antti Pääkkönen päivittelee.

Toinen tärkeä körttiläisyyden paikka Antti Pääkkösen elämässä on Nilsiän Aholansaari. Hän lähti sinne rippileirille päästäkseen pois lapualaisten kuvioista.

– Minulla on aina ollut kimurantit välit omaan sukupolveeni. Olen kahden muusikon ainoa lapsi, joka ei ole osannut keskustella samanikäisten kanssa.

Aholansaareen tuli toisilleen ennestään tuntemattomia nuoria eri puolilta Suomea. Pääkkönen tunsi, että sai hengittää vapaasti. Isosena vuotta myöhemmin oli vielä hauskempaa. Ammatilliset haaveetkin nostivat jo päätään.

– Me kaikki isoset olimme esittäviin taiteisiin suuntautuneita. Ensimmäisen illanvieton jälkeen vetäjät sanoivat, että teidän ohjelmannehan on parempaa viihdettä kuin mitä televisiosta tulee. Ajattelin että hetkinen, tämähän voisi olla jotain, mitä voisin tehdä ammatikseni.

SUURI YLEISÖ oppi tuntemaan Antti Pääkkösen lapsitähtenä. Vuonna 1992 hän voitti Seppo Hovin juontaman Tenavatähti-kilpailun, joka lukeutui lama-ajan tv-tarjonnan suursuosikkeihin. 11-vuotias Pääkkönen hurmasi ohjelmassa esittämällä Vanhan holvikirkon ja itse säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen Takapulpetin tyttö.

”Taas sunnuntaina saa isä-kanttori vuoron…”, Pääkkönen lauloi Vanhaa holvikirkkoa, ja sanat poikkesivat totuudesta vain sen verran, että kanttori ei ollut hänen isänsä vaan äitinsä.

Paula Pääkkönen toimi ennen eläkkeelle jäämistään vuosikymmeniä Lapuan tuomiokirkon kanttorina. Kasvaminen kanttorin lapsena vaikutti Antti Pääkköseen yllättävänkin voimakkaasti. Hänen mielestään sen perua on kirkkosuhde, joka ei keskity teologiaan.

– Äidin vastuualuetta ei ollut huolehtia aatteesta vaan musiikista. Siitä seurasi, että vaikka kirkko on tuttu, minusta tuntuu maailmankatsomusten törmätessä kuin istuisin aidalla kuuntelemassa, että tuleepa molemmilta puolilta sekä nohevia pointteja että käsittämättömiä sammakoita.

Asennoituminen kuuluu myös Pääkkösen puheessa herättäjäjuhlilla. Hänelle on lapsesta asti ollut tärkeää tulla ihmisten kanssa toimeen. Ristiriitatilanteista Pääkkönen sanoo poistuvansa mieluummin näkökantojaan tarkentaneena kuin väittelyn voittaneena.

– Keskustelut polarisoituvat nykyään liikaa. Kun tein puhetta ja kuuntelin omatuntoani, tiesin, että tässä on jotain, mitä haluan sanoa.

Antti Pääkkösen mielestä nuoruus körtti- ja seurakuntapiireissä oli kivijalka, jonka päälle oli hyvä rakentaa elämää, vaikka tie on sittemmin vienyt etäämmäs kirkosta.

– Minun on aina ollut vaikea uskoa, että kaikki olisi vain tässä, mikä meille avautuu viidellä aistilla. Kyllä meidän lävitsemme kulkee muutakin.

VUONNA 1994 Antti Pääkkönen näki elokuvateatterissa Forrest Gumpin. Se alkaa kuvalla, jossa höyhen leijailee taivaasta ja lähtee tuulen mukaan, ja tuosta kuvasta saa alkunsa vaiherikas kerronta amerikkalaisen jokamiehen elämänvaiheista.

Nuoreen Antti Pääkköseen teki vaikutuksen tarina, jossa Forrest Gump kulkee takki auki tilanteesta ja seikkailusta toiseen.

– Myöhemmin ymmärsin, että omakin elämäni on mennyt niin. Suunnitelmiin ei saa lukittua liikaa. Jos johonkin tarjoukseen huvittaisi sanoa ei mutta sanookin kyllä, voi avautua asioita, joita ei voisi aavistaa.

Lukion jälkeen Pääkkönen lähti opiskelemaan Turun Taideakatemian elokuvalinjalle ja jatkoi lapsena aloittamiaan viulunsoiton opintoja konservatoriossa.

Pääkkösestä tuli freelancer, joka on näytellyt ja ohjannut, tehnyt äänikirjoja ja mainosspiikkejä. Hän käyttää töissään taiteilijanimeä Antti LJ Pääkkönen erotukseksi näyttelijäkaimastaan.

Pääkkönen on työskennellyt paljon myös dubbauksen parissa eli ääninäyttelijänä ja ääninäyttelijöiden ohjaajana. Hänet tunnetaan muun muassa animaatiosarja Paavo Pesu-

sienen päähenkilön suomenkielisenä äänenä. Pääkkösen mukaan useimmat hänen työnsä ovat suoraan tai epäsuorasti seurausta tenavatähteydestä. Ensimmäisen dubbausroolinsa
äänitestiin hänet pyydettiin 1990-luvulla Tenavatähden nuorena tenorina.

Pääkkönen ajattelee, että hän on kehittynyt hyväksi dubbaajaksi musiikkitaustansa ansiosta. Se, että on joutunut miettimään laulunsanojen painotuksia, auttaa ääninäyttelemisen painotuksissa. Nuottikorva helpottaa intonaatioiden eli puheen sävelkulkujen hahmottamista.

Rytmitaju taas auttaa saamaan suomenkielisestä repliikistä tismalleen alkuperäisen pituisen. Lisäksi tauot pitää saada oikeisiin paikkoihin, oikean mittaisiksi.

TAUOT OVAT tärkeitä dubbauksessa, ja sitä ne ovat myös körttiläisten Siionin virsissä.

Antti Pääkkönen on lapsesta saakka kokenut Siionin virsien melodiat väkeviksi mutta rauhoittaviksi. Myöhemmin hän on ymmärtänyt taukojen merkityksen veisuussa.

– Oikeaan paikkaan laitettu tauko voi sanoa miljoona asiaa. Körttivirsissä voi hengenvedon aikana miettiä, että mitäs siinä äskeisessä säkeessä sanottiinkaan. Siionin virren tauko, joka pistää poljennon poikki, on veikeä, mystinen ja eeppinen.

Pääkkönen viittaa ruotsalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan yhdessä laulaminen saa laulajien sydänten sykkeen asettumaan lähelle samaa tahtia.

– Se selittää paljon sitä, miksi ihmiset tykkäävät laulaa yhdessä. Sama ilmiö tuo voimaa yhdessä veisaamiseen körttiseuroissa.