Kuka olet? Milloin jäit eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit seurakunnan palveluksessa? Missä ja millaisessa tehtävässä?
Olen Tuula Airaksinen Iisalmelta ja jäin eläkkeelle marraskuussa 2013. Sain olla lähes 24 vuotta mielestäni maailman ihanimmassa ammatissa: Iisalmen seurakunnan lähetyssihteerin kokopäiväisessä virassa.
Viimeiset kaksi ja puoli vuotta olin osa-aikaeläkkeellä ja tein töitä kahden viikon jaksoissa. Tuo aika valmensi minua luopumaan työstäni ja sain perehdyttää sijaisiani monipuoliseen, mielenkiintoiseen ja maailmanlaajaan lähetyssihteerin tehtäväkenttään.
Kerro lyhyesti työurastasi
Haaveilin nuorena opettajan ammatista ja toiminkin lähes viisi vuotta opettajien viransijaisena lukion jälkeen. Siitä ei tullut kuitenkaan ammattiani, koska opettajaseminaarin pääsykokeessa jäin yhden pisteen päähän hyväksytystä. Niin tuli eteen uuden ammatin valinta.
Ajattelin, että aina voi olla hyötyä yo-merkonomin sihteerilinjan opeista ja kävin kaksivuotisen koulutuksen Kuopion kauppaoppilaitoksessa. Sitten aviopuolison työn mukana siirryin Posti- ja telelaitoksen palvelukseen postivirkailijaksi. Minua pyydettiin uudella paikkakunnalla seurakunnan luottamustoimiin, jonka jälkeen työura aukeni lähetyssihteerinä.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Pohjakoulutuksena on siis yo-merkonomin sihteerilinjan koulutus ja sitten usean vuoden aikana kaikki seurakuntatyöhön ja lähetystyöhön liittyvät koulutukset ja kurssit. Sain olla mukana ensimmäisten koulutettavien ryhmässä, joka valmistui piispainkokouksen hyväksymällä koulutuksella lähetyssihteerin virkaan. Teoriatietoa sain paljon. Sitä kaipasin ja ahmin. Eväitä käytännön työhön olisi silloin kuitenkin tarvinnut paljon enemmän.
Mikä on ollut työurasi tiukin paikka?
Työteliäimmät ajanjaksot olivat, kun Iisalmessa järjestettiin Suomen Evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen ja Sanansaattajien valtakunnalliset kesäpäivät. Useisiin tuhansiin nousevan juhlavierasjoukon monipuolinen ohjelma ulkomaisine vierailijoineen, ruokailuineen ja majoituksineen sekä kaikkine varauksineen ja järjestelyineen ym. vaatii uskomattoman määrän työtä lähetysjärjestöltä ja paikallisseurakunnan lähetystyöltä! Tarvittiin useita satoja vapaaehtoisia työhön, myös ennen ja jälkeen lähetyspäivien. Jo työtehtävien ja työvuorojen jakaminen oli valtava urakka. Mainittakoon, että meidän lähetysemännät järjestivät ensimmäistä kertaa Sansan ”kesäpäivähistoriassa” lounaspalvelun lähetystyön hyväksi (sitä ei siis tilattu jostakin ulkopuolisesta ruokapalvelusta)!
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Parhainta työssäni oli suuri joukko vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka olivat suuri ilon- ja kiitoksenaihe! Sain tavata päivittäin kirpputorilaisia, lähetysemäntiä, erilaisten työpiirien vetäjiä ym. Heidän sitoutuminen työhönsä oli puhuttelevaa!
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Sain suunnitella ja ideoida työtäni hyvin vapaasti. Nautin jokaisesta työpäivästä sydämeni pohjasta. Jos on pakko sanoa joku huono puoli, niin se oli ajanpuute.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Voimani työhön sain ammentaa hellittämättömistä rukouksista ja uskosta. Pidän koko työtäni ja voimieni riittämistä yksin Jumalan suurena ihmeenä!
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Mielestäni kirkko on alkanut maallistua huolestuttavasti! Liberaaliteologia/teologit ja monet uudet suuntaukset ovat saaneet vankan otteen ja yrittävät kyseenalaistaa sekä horjuttaa kristinuskon perustotuuksia ja oppeja Raamatussa. Seurakuntalaiset ovat ymmällään, ketä uskoa? Kaikenlainen ”touhuilu” ilman hengellistä sisältöä alkaa olla arkipäivää seurakunnissa. Alkaa olla vanhanaikaista rukoilla ja uskoa Raamatun Sanaan!
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän?
Kirkolla on yksi ainut, luovuttamaton tehtävä, jonka vuoksi se on olemassa! Tuo tehtävä on evankeliumin ilosanoman vieminen lähelle ja kauas! Sen tehtävän on uskonut meille Vapahtajamme Jeesus Kristus lähetys- ja kastekäskyssä.
Minkä elämänohjeen haluaisit jakaa kirkossa työskenteleville?
”Rukoile ja tee työtä!” Se on ohjeeni, jossa näkyy asioiden tärkeysjärjestys! Ilman rukousta emme saa työllemme siunausta, emmekä iloa ja voimia. Tee työtä! Niin, että meillä olisi intoa ja oikea asennetta tehdä meille uskottua työtä täydellä sydämellä ja kaikin voimin!
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Minä olen ollut erittäin onnekas esimiesteni suhteen. Heidät molemmat, kirkkoherrat on pakko mainita. Rovasti Martti Nissinen opasti ja ohjasi minua käytännön työhön seurakunnassa. Hänen suuri lahjansa oli rohkaista ja ideoida sekä uskoa vastuuta. Rovasti Arno Toivanen jatkoi samaa linjaa. Nautin suunnattomasti, että sain ”vapaat kädet” tehdä työtäni, ja oli tärkeää, että esimies oli kiinnostunut kaikesta.
Mitä harrastat? Mitä teet eläkeläisenä?
Jotenkin ihmeellisesti pääharrastukseni on ollut lähes 40 vuoden ajan rakentaminen. Olemme Olavi-puolisoni kanssa olleet mukana rakentamassa ja peruskorjaamassa omakotitaloja, kesämökkejä, saunoja ja liitereitä ym. joko itselle tai ulkomailla asuville sukulaisille. Eikä työ näytä loppuvan vielä muutamaan vuoteen.
Minusta on tavattoman mukava tehdä kaikenlaista käsillä ja ihan kumma kuinka paljon sitä osaakin, kun vain uskaltaa tarttua työhön kuin työhön! Olemme peruskorjanneet eläkeasunnoksi mummolaa Nilsiässä. Talossa sekä puutarhassa riittää mukavasti mielekästä tekemistä. Haaveilen nyt myös huonekalujen entisöintikurssille menemistä ja matonkutomisesta naapuritalossa asuvan Aino-siskoni kanssa. Tärkeintä kuitenkin on, jos Luoja suo terveyttä ja elinpäiviä, että saisimme nauttia yhteisistä hetkistä aviopuolisoni Olavin sekä muitten läheisten kanssa.
Ymmärrän niin, että vaikka virallinen työurani lähetyssihteerinä on tullut päätökseen, ei työni pääty, vaan se jatkuu –joskin erilaisena . Siis, voin rohkaista myös itseäni eläkkeelle siirtyessäni ja kaiken tämän uuden edessä: ”Rukoile ja tee työtä!”