Namibian luterilainen teologinen seminaari sinnittelee talousvaikeuksien keskellä

Namibian pääkaupungin Windhoekin laitamilla sijaitsee Paulinum, virallisesti Yhdistynyt luterilainen teologinen seminaari. Monien suomalaisten tunteman tai tietämän seminaarin ylläpitäjinä ovat sekä Namibian evankelisluterilainen kirkko (ELCIN) että Evankelisluterilainen kirkko Namibian tasavallassa (ELCRN).

Tämä merkitsee sitä, että oppilaitoksen taustavoimina on noin 1,2 miljoonaa luterilaista kristittyä. Periaatteessa se on paljon.

Maineikkaan, nykyisessä muodossaan jo 1963 Otimbingwen kaupungissa toimintansa aloittaneen ja vuonna 1997 Windhoekiin siirtyneen teologisen seminaarin taloustilanne ei tällä hetkellä kuitenkaan ole aivan hyvä.

Näin kertoo Paulinumin rehtori Daniel Ndemuweda.

– Meillä on tällä hetkellä pahoja ongelmia varsinkin sähkön ja veden saamisen kanssa. Ei ole ollut rahaa maksaa laskuja. Kaupunki on kerran katkaissut sähkön- ja vedentulon maksamattomien laskujen vuoksi.

– Olemme protestoineet ja sanoneet, että sellainen on epäinhimillistä, mutta turhaan, Ndemuweda sanoo.

Vesi- tai sähkökatkoksen aikana Ndemuweda kertoo opiskelijoiden lähteneen koteihinsa.

Rehtori Ndemuweda toteaa, että Namibian valtio ei tue Paulinumia taloudellisesti. Oppilaitoksen ylläpitävät kirkot itse. Lisäksi tukea saadaan ulkomaisilta kirkoilta ja lähetysjärjestöiltä, muun muassa Suomen Lähetysseuralta.

– Valtio voisi tukea meitä, jos opettaisimme myös joitakin ”maallisia” aineita. Teologia ei ole valtion näkökulmasta kovin hedelmällistä. Olemme joutuneet pyytämään toiminnan rahoittamiseen lisää rahaa kirkon seurakunnista.

Rehtorilla on syytä huoleen. Rahaa erilaisiin kuluihin tarvittaisiin miljoonia Namibian dollareita. Rehtori kertoo, että energian turvaamiseksi Paulinumin katoille haluttaisiin asentaa aurinkopaneelit. Namibiassa paistaa ympäri vuoden ja aurinkoenergiassa on valtava potentiaali. Paneelit tuottaisivat jokseenkin ilmaista sähköä, mutta niiden hankkiminen tulisi aluksi melko kalliiksi.

Opetuksen tarkoituksena on saada kirkkojen palvelukseen pappeja

Paulinumissa on alle 50 opiskelijaa. Enemmistö heistä on naisia. Uusi vuosikurssi aloittaa nelivuotiset opinnot joka toinen vuosi. Opiskelijat tulevat eri puolilta Namibiaa. He puhuvat äidinkielinään yleensä ndongaa, nkuanjamaa, hereroa, kuangalia, namaa tai muita paikallisia kieliä.

Oppilaitoksen ainoa opetuskieli on kuitenkin englanti, joka on Namibian virallinen kieli ja kaiken korkeamman opetuksen kieli maassa.

Paulinumin opetushenkilökuntaan kuuluu viisi vakituista opettajaa, joista kolme on kokoaikaisia. Kaksi muuta työskentelevät Windhoekin seurakunnissa pappeina ja opettavat Paulinumissa osa-aikaisesti.

Rehtori Ndemuweda kertoo opetuksen tähtäävän nimenomaan siihen, että nuoret saavat valmiudet seurakuntatyöhön. Teologian tutkijan valmiuksiin nykyinen diplomitasoinen tutkinto tai hieman laajempi Bachelor-tasoinen (vastaa suunnilleen suomalaista teologian kandidaattia) koulutus ei tähtää.

Paulinumista valmistuneet vihitään miltei poikkeuksetta papeiksi. Ordinoimattomille teologeille maan kirkoilla ei ole käyttöä.

”Haluaisimme kyllä laajentaa opetuksen sisältöä”

Yksi nykyajan tosiasia on, että jo perinteikäs Paulinum on nykyisin epätarkoituksenmukaisen pieni opetusyksikkö. Eivätkö kaksi kohtalaisen suurta luterilaista kirkkoa tarvitse enemmän pappeja?

– Osa kirkkojen piispoista on sitä mieltä, että Paulinum voisi kouluttaa nykyistä enemmän pappeja, mutta osa on toista mieltä, rehtori sanoo.

Paulinum on täysin itsenäinen oppilaitos. Se ei ole myöskään osa Namibian valtion opetussysteemiä. Muun muassa tästä seuraa, että sen antama todistus pätevöittää vain kahden luterilaisen kirkon palvelukseen. Tosin Paulinumissa opiskelleita pappeja toimii myös valtion palveluksessa sotilas- ja poliisipappeina.

– Haluaisimme kyllä laajentaa opetuksen sisältöä. Nuoremme tarvitsevat laajemman maailmankuvan. Emme esimerkiksi ole opettaneet psykologiaa tai sosiologiaa.

Nelivuotinen koulutus sisältää perusopinnot eksegetiikassa, kirkkohistoriassa, systemaattisessa teologiassa ja kontekstuaalisessa teologiassa. Lisäksi opiskelijoilla on käytännön harjoituksia, joista osa suoritetaan seurakunnissa.

Osana eksegetiikan opintoja opiskellaan rehtorin mukaan myös Uuden testamentin kreikkaa, jos päteviä opettajia vain on saatavissa,

Opiskelu on opiskelijoille ilmaista, mutta heidän stipendinsä on jonkun kustannettava. Yhden opiskelijan koulutus maksaa noin 90 000 Namibian dollaria (vajaat 6 000 euroa).

– Emme ole toistaiseksi minkään yliopiston partnereita. Mutta toivomme, että jotkut opiskelijoistamme voisivat suorittaa kursseja yliopistossa, Ndemuweda sanoo.

Jatko-opintoihin Etelä-Afrikkaan tai Yhdysvaltoihin

Paulinum ei siis tähtää siihen, että sen opiskelijat saisivat valmiudet jatko-opintoihin. Parhaiten opinnoissaan menestyvistä eräät kuitenkin jatkavat opintojaan: Namibian kirkoissa on jo joukko teologian maistereita ja tohtoreita. Mutta he kaikki ovat opiskelleet ulkomailla.

Jos lahjakas opiskelija, jota hänen kirkkonsa vielä asiassa tukee, saa stipendin, hän voi lähteä jatko-opintoihin ulkomaille.

– Nämä stipendit tulevat usein esimerkiksi Suomen Lähetysseuralta. Muita tukijoita ovat Luterilainen maailmanliitto ja Yhdysvaltojen evankelis-luterilainen kirkko ELCA, kertoo Paulinumin opettajiin kuuluva Eliakim Shaanika.

– Olemme vielä ulkomaisten tukijoittemme varassa, jotta saisimme omia ihmisiämme tekemään jatko-opintoja. Teidän suomalaisten kanssa se on jatkoa sille suhteelle, joka alkoi jo vuonna 1870, Shaanika jatkaa.

Tuona vuonna saapuivat Ambomaalle, nykyiseen Pohjois-Namibiaan, ensimmäiset suomalaiset lähetystyöntekijät.

Shaanikan mukaan lähialueella ainoa mahdollinen jatko-opintojen paikka on Etelä-Afrikka.

– Tosin sielläkin vain Stellenboschin yliopisto Kapkaupungissa on mahdollinen meidän opiskelijoillemme. Etelä-Afrikassa ei oikein tiedetä, mikä Paulinumin myöntämä Bachelor-todistus on.

Aikaisemmin namibialaiset teologit harjoittivat jatko-opintoja usein Britanniassa. Muutama on opiskellut myös Suomessa. Nykyisin Etelä-Afrikan rinnalle on noussut maailman monien muidenkin teologien suosima jatko-opiskelujen kohdemaa, Yhdysvallat.

Paulinumissa on opiskellut myös anglikaaneja

Luterilaisten kirkkojen ohella Namibiassa toimivat myös katolinen ja anglikaaninen kirkko, vaikkakin luterilaiset muodostavat maan väestön enemmistön. Anglikaaninen kirkko kouluttaa pappinsa usein ulkomailla, esimerkiksi Etelä-Afrikassa. Mutta heitä on opiskellut myös Paulinumissa.

– Ainakin viisi anglikaanipappia on opiskellut ja valmistunut Paulinumista. Tämä on ollut myös hyvin sensitiivinen asia. Joidenkin anglikaanien mielestä näistä papeista on Paulinumissa tullut luterilaisia, Ndemuweda kertoo hymyillen.

Anglikaaniopiskelijoiden opinnot on rahoittanut heidän oma kirkkonsa ja heitä voi rehtorin mukaan tulla Paulinumiin jatkossakin. Sen sijaan anglikaanikirkon ehdotus anglikaanisten opettajien palkkaamisesta Paulinumiin ei ole vielä johtanut mihinkään. Ndemuweda arvelee, että luterilaisten kirkkojen johto ei lämpiä asialle.

Opintojen keskeyttäminen on harvinaista

Paulinumin opiskelijat ovat eräässä mielessä etuoikeutettuja ja motivoituneita: he ovat päässeet opintielle maassa, jossa koulutus on erittäin arvostettuja.

Tästä huolimatta esimerkiksi peruskoulun tai lukion kesken jääminen on Namibiassa kovin tavallista. Monen nuoren peruskoulutus jää vajaaksi. Akateemisiin opintoihin saakka pääseminen on siksi eräänlainen lottovoitto ja tästäkin syystä opintojen keskeyttäminen on opettaja Shaanikan mukaan harvinaista.

– Taloudellisia syitä keskeyttämiseen ei ole, koska opiskelijoiden stipendit maksaa heidän kirkkonsa, joko ELCIN tai ELCRN. Muistakaan syistä keskeyttäminen ei ole tavallista: harva tulee esimerkiksi papin uravalintansa suhteen toisiin ajatuksiin kesken opintojen.

Kirkkojen yhdistymisneuvottelut seisahduksissa, syynä pelot

Paulinum kokoaa samaan paikkaan nuoria maan kahdesta suuresta luterilaisesta kirkosta. Opiskeluvuosien sivutuote on, että eri kirkkojen papit oppivat tuntemaan toisensa. Tällä on merkitystä myös siksi, että Namibian kirkoilla on pitkäaikainen tavoite yhdistyä joskus yhdeksi luterilaiseksi kirkoksi.

Rehtori Ndemuwedan mukaan kirkkojen yhdistymiskeskustelut ovat tällä hetkellä seisahduksissa.

– Syinä ovat monet pelkomme ja muut sen kaltaiset syyt. Mutta Paulinumissa me toki opimme tuntemaan toisiamme. ELCIN ja ELCRN eivät loppujen lopuksi ole kovin erilaisia. Tosin kirkkojen opettamassa eetoksessa ja elämäntavassa on pieniä eroja.

– Suomalaisen lähetystyön luoma ELCIN peri suomalaisen pietistisen hurskauden, jossa esimerkiksi alkoholin käyttöä ja tupakointia on paheksuttu. Saksalaisen lähetystyön hedelmänä muodostunut ELCRN taas on näissä asioissa vapaamielisempi, Ndemuweda sanoo.

Länsimaista teologiaa ei osteta sellaisenaan

Länsimainen teologia on alusta alkaen vyörynyt Namibiaan lähetysjärjestöjen tuomana. Afrikkalainen ja namibialainen konteksti on kuitenkin omanlaisensa. Ei ole myöskään olemassa vain yhtä afrikkalaista kontekstia.

Rehtori Ndemuweda on itse jatko-opiskellut Yhdysvalloissa, jossa teologinen lähestymistapa oli varsin liberaali.

– Voimme toki hyödyntää täällä länsimaista liberaalinakin pidettävää teologiaa. Olen itsekin teologina hyvin kriittinen. Mutta voimme kuitenkin soveltaa länsimaisia ajatuksia ja kontekstualisoida itsemme sen ulkopuolelle, jos niin täytyy tehdä, rehtori Ndemuweda sanoo.

Eliakim Shaanika painottaa hänkin, että länsimaista teologiaa ei Namibiassa osteta sellaisenaan.

– Teologiassa kysymykset voivat tietysti olla pohjimmiltaan samankaltaisia. Me olemme kaikki samassa meressä. Miten ymmärrämme Jumalan, miten Jeesuksen, joka tuli luoksemme? Läntinen teologia on hyvin kehittynyttä. Meidän on kuitenkin otettava huomioon oma kontekstimme ja luotettava siihen, Eliakim Shaanika sanoo.

Kuvat: Jussi Rytkönen. Kuvia voi selata valkoisista nuolista. Kuvissa on Paulinumin teologinen seminaari, henkilöt opettaja Eliakim Shaanika (vas), rehtori Daniel Ndemuweda ja opettaja Aron Kanana, sekä Paulinumin kappeli, jonka edessä amfiteatterimainen ulkotila.

Lue myös:

Omukwetu-lehti on Namibian kirkon vahtikoira – ”En halua kirjoittaa vain hoosiannan laulamisesta”

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Edellinen artikkeliEila Helander: Kirkolliskokouksen on pakko tehdä jokin päätös vihkimisestä
Seuraava artikkeliKaupunkiteologi Grönlund viestintäpäivillä: ”Onko kirkon tarina se, johon ihmiset haluavat liittyä?”

Ei näytettäviä viestejä